Borys Jevhenovytš Paton (27. marraskuuta 1918 – 19. elokuuta 2020; ) oli ukrainalainen akateemikko, joka toimi pitkään myös Ukrainan kansallisen tiedeakatemian presidenttinä. Hän on myös ensimmäinen henkilö, jolle myönnettiin Ukrainan sankari -arvonimi vuonna 1998.
Tausta ja yksityiselämä Paton syntyi Kiovassa vuonna 1918 ja hänen elämänsä ensimmäisiä kuukausia varjosti Ukrainan sisällissota. Hänen isänsä oli professori Jevhen Paton, joka oli perustanut Kiovaan vastushitsaukseen keskittyvän instituutin. Kiovan ensimmäinen hitsattu silta, Patonin silta, valmistui Jevhenin valvonnan alaisuudessa. Sekä isä että poika olivat kiinnostuneita vastushitsauksesta ja Borys seurasi isänsä työtä inokkaasti. Vuonna 1941 hän valmistui insinööriksi Kiovan polytekninen instituutista.
Paton oli naimisissa Olha Patonin kanssa. Parille syntyi yksi tytär, Jevhenija, joka on myös tutkija. Jevhenija kuoli vuonna 2009 ja Olha neljä vuotta myöhemmin.
Ura Toisen maailmansodan aikana Paton työskenteli Krasnoje Sormovon tehtaalla, jossa hän suunnitteli virtapiirejä, joiden ansiosta Neuvostoliiton onnistui kasvattaa panssarivaunujen tuotantoa. Erityisesti panssarin hitsauksen automatisaation kehittäminen nimetään Patonin ansioksi. Sodan jälkeen hän jatkoi opintojaan ja väitteli tohtoriksi vuonna 1952.
Vuonna 1962 Paton nimitettiin Ukrainan neuvostotasavallan tiedeakatemiaan (nyk. Ukrainan kansallinen tiedeakatemia).
Poliittinen ura Neuvostoliitossa Paton liittyi kommunistiseen puolueeseen 1952. Hänen poliittinen uransa alkoi vuonna 1959, kun hänet valittiin Ukrainan neuvostotasavallan korkeimman neuvoston edustajaksi. Hän toimi tässä virassa aina vuoteen 1988 asti. Lisäksi hän toimi Ukrainan SNT:n korkeimman neuvoston presidiumissa vuosina 1963–1980.
Vuosina 1962–1989 Paton toimi edustajana Neuvostoliiton korkeimmassa neuvostossa. Hän oli yksi merkittävimmistä henkilöistä, jotka vastustivat Tšernobylin ydinvoimalaitoksen rakentamista.
Ukrainan itsenäistymisen jälkeen Neuvostoliiton romahdettua Paton pyrki aluksi jättämään politiikan tässä kuitenkaan onnistumatta. Vuonna 2008 presidentti Viktor Juštšenko nimitti Patonin Ukrainan kansallisen turvallisuuden neuvoston jäseneksi. Vuotta myöhemmin hän tuki Julija Tymošenkon presidentinvaalikampanjaa. Elokuussa 2011 hän oli yksi ns. Kympin kirjeen allekirjoittajista. Kyseessä oli joukko Ukrainan intelligentsijaan kuuluneita henkilöitä, jotka kirjeessään osoittivat tukensa presidentti Viktor Janukovytšin politiikalle. Vuonna 2019 Paton totesi Inter-televisiokanavan haastattelussa, ettei tue Ukrainan dekommunisaatiotoimia.
Paton toimi tiedeakatemian johdossa aina kuolemaansa asti 19. elokuuta 2020 Kiovassa ollessaan 101-vuotias. Hänet haudattiin kolme päivää myöhemmin Baikoven hautausmaalle Kiovaan.
Kunnianosoituksia
Ukrainalaiset
55x55px Ukrainan sankari (1998) 55x55px Vapauden ritarikunnan jäsen (2012) 55x55px Ruhtinas Jaroslav Viisaan ritarikunnan 1. luokka (2008)
Neuvostoliittolaiset
40x40px Sosialistisen työn sankari (1969 & 1978) 40x40px Leninin kunniamerkki (1967, 1969, 1975 & 1978) 40x40px Lokakuun vallankumouksen kunniamerkki (1984) 40x40px Työn punalipun kunniamerkki (1983) 40x40px Kansojen ystävyyden kunniamerkki (1988) 40x40px Leninin palkinto (1957) 40x40px Stalin-palkinto (1950)
Lähde:
Ulkomaiset
55x55px Isänmaan hyväksi ansioituneen ritarikunnan 1. luokka (Venäjä, 2008) 40x40px Kunniaritarikunnan jäsen (Venäjä, 2004)
Lähteet
Luokka:Vuonna 1918 syntyneet Luokka:Vuonna 2020 kuolleet Luokka:Yli satavuotiaiksi eläneet ukrainalaiset Luokka:Keksijät