Teuvo Ensio Aura (28. joulukuuta 1912 Ruskeala – 11. tammikuuta 1999 Helsinki) oli suomalainen poliitikko, talousmies ja juristi. Hän toimi Suomen pääministerinä kahdessa lyhytikäisessä virkamieshallituksessa vuosina 1970 ja 1971–1972, ministerinä useassa hallituksessa 1950-luvulla, Postisäästöpankin pääjohtajana vuosina 1943–1968 sekä Helsingin kaupunginjohtajana vuosina 1968–1979. Hän edusti Vapaamielisten Liittoa ja sen jälkeen Liberaalista Kansanpuoluetta.
Elämä Teuvo Aura syntyi Ruskealassa Laatokan Karjalassa, josta perhe muutti Helsinkiin Teuvon ollessa 13-vuotias. Helsingissä hänen koulukseen tuli Helsingin normaalilyseo, jossa hänen luokkatovereinaan olivat muiden muassa tuleva arkkitehti ja Rakennushallituksen pääjohtaja Jussi Lappi-Seppälä, tuleva ministeri ja Suomen Pankin johtaja Aarre Simonen sekä tuleva Suomen Pankin pääjohtaja, ministeri ja diplomaatti Sakari Tuomioja.Tuuri, Antti: Linnuille pesänsä, ketuille kolonsa: Asuntorakentamisen viisi värikästä vuosikymmentä, s. 12–13. Helsinki: Suomen Rakennuslehti, 1998.
Aura haaveili koulupoikana arkkitehdin urasta, mutta lähti ylioppilaaksi tultuaan opiskelemaan lakia. Hän valmistui lakitieteiden kandidaatiksi vuonna 1937 ja sai vuonna 1940 varatuomarin arvon. Vuonna 1948 hän suoritti lakitieteen lisensiaatin tutkinnon. Hän toimi Helsingin kaupungin kansanhuollon palveluksessa vuosina 1940–1942, sen jälkeen Postisäästöpankissa johtajana ja vuodesta 1943 pääjohtajana. Pääjohtajan tehtävissä Aura toimi vuoteen 1968 saakka, jolloin hänet valittiin Helsingin kaupunginjohtajaksi. Aura oli toiminut ennen kaupunginjohtajan virkaansa runsaat kymmenen vuotta Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtajana.
Poliittinen ura Poliitikkona Aura edusti aluksi Kansallista Edistyspuoluetta, jonka hajoamisen jälkeen hän oli Vapaamielisten Liiton johtohahmoja. Aura oli mukana myös Liberaalisessa Kansanpuolueessa (LKP), joka muodostettiin vuonna 1965 Vapaamielisten Liiton ja Suomen Kansanpuolueen yhdistyessä.
Sodan jälkeen Aura hoiti useita valtiontalouden komiteatehtäviä: hän oli talousneuvoston puheenjohtaja 1946–1947 ja talouspoliittisen suunnitteluneuvoston puheenjohtaja 1951. Aura toimi lukuisia kertoja ministerinä eri hallituksissa: kauppa- ja teollisuusministerinä Kekkosen ensimmäisessä hallituksessa 1950–1951, oikeusministerinä toisessa hallituksessa 1951.Mitä Missä Milloin 1953, Otava, s. 46. Kekkosen neljännessä hallituksessa hän toimi kauppa- ja teollisuusministerinä 1953, sen jälkeen muodostetussa Tuomiojan hallituksessa II ulkoministerinä 1953–1954 sekä Sukselaisen ensimmäisessä hallituksessa sisäministerinä, toisena kauppa- ja teollisuusministerinä ja II valtiovarainministerinä 1957. Myös hänen isänsä Jalo Aura ja poikansa Matti Aura ovat toimineet ministereinä.
Sukselaisen ensimmäisessä hallituksessa Aura toimi sisäministerin tehtävien lisäksi myös virkaatekevänä oikeusministerinä, ja tässä asemassa hän teki syksyllä 1957 päätöksen Agnar Myklen romaanin Laulu punaisesta rubiinista takavarikoinnista oikeusministeri J. O. Söderhjelmin ollessa virkamatkalla ulkomailla. Tapaus on yksi viimeisistä, joissa jokin teos on Suomessa määrätty takavarikoitavaksi.Kai Korte: Ministerit tulivat ja menivät, s. 48. Jyväskylä: Gummerus, 1992. .
1970-luvun alussa Aura toimi kahden virkamieshallituksen, niin sanottujen ”Auran vapaapalokuntien”, pääministerinä: Auran ensimmäisessä hallituksessa kaksi kuukautta vuonna 1970 ja Auran toisessa hallituksessa neljä kuukautta 1971–1972.Mitä Missä Milloin 1971, s. 129. Otava.
Helsingin kaupunginjohtajana Aura oli suosittu kaupunginjohtaja ja hänen virkahuoneensa ovi oli aina auki kaupunkilaisille, joista monet kävivätkin purkamassa huoliaan kuunteluvalmiille ylipormestarille. Auran uudenvuoden puheista Senaatintorilla tuli suorastaan instituutio. Hän naureskeli eräässä haastattelussa, että vaikea sanoa mistä huomionosoituksesta piti enemmän: siitä, että uusi satamajäänmurtaja sai nimen Teuvo, vai siitä, että Korkeasaaren eläintarhaan hankittu myskihärkäpariskunta sai nimet Teuvo ja Aura.
Aura piti liikennejärjestelyjä Helsingin pääongelmana ja moitti usein päättäjiä joukkoliikenteen kehityksen jarruttamisesta. Aura ajoi metropäätöksen läpi Helsingissä. Myöhemmin oikeuskansleri syytti häntä valtuuksiensa ylittämisestä Auran allekirjoitettua metron junanhankintasopimuksen. Korkein oikeus katsoi Auran menetelleen varomattomuuttaan virheellisesti, mutta samalla syyteoikeuden todettiin jo vanhentuneen.
Aura jäi eläkkeelle Helsingin kaupunginjohtajan virasta vuoden 1979 lopussa 67-vuotiaana. Hän kuoli 86-vuotiaana Helsingin Marian sairaalassa vaikean sairauden murtamana maanantaina 11. tammikuuta 1999.
Yksityiselämä Aura oli huomattava vapaamuurari.Lauantaiseura: ”Teuvo Aura – kohtalona Sirkka”, Tamminiemen pesänjakajat, s. 107–110. Helsinki: Kustannus-Vaihe Ky, 1981. .
Auran ensimmäinen puoliso oli vuodesta 1939 varatuomari Kaino Kielo Kivekäs, joka kuoli vuonna 1970. Heillä oli kolme lasta, joista yksi oli ministeri Matti Aura. Leskeksi jäätyään Aura seurusteli ministerinäkin toimineen sosiaalihallituksen pääjohtajan Alli Lahtisen kanssa, joka kuitenkin kuoli vuonna 1976. Suomalaisia poliitikkoja käsittelevässä satiirisessa paljastuskirjassa Tamminiemen pesänjakajat väitettiin, että mikäli Lahtinen olisi elänyt pitempään ja mennyt naimisiin Auran kanssa, Auralla olisi ollut hyvät mahdollisuudet pyrkiä presidentiksi Urho Kekkosen jälkeen.
Lahtisen kuoltua Aura avioitui vuonna 1976 uudelleen. Uusi vaimo oli Arne Bernerin vapaamuurariveljelleen esittelemä diplomikosmetologi Sirkka Annikki Wiik, o.s. Kosonen, joka oli myös leski. Tamminiemen pesänjakajien mukaan Teuvo Aura menetti lopullisesti mahdollisuutensa presidentinvaalissa Sirkka Auran ja tämän pojan Boris Wiikin jouduttua keväällä 1979 syytteeseen verorikoksista ylikorkotalletuksista. Lehdistö nosti esiin myös Sirkka Auran edesmenneen ensimmäisen puolison Joel Wiikin vanhat talousrikokset.
Huomionosoituksia Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristi Suomen Leijonan ritarikunnan I luokan komentajamerkki 3. luokan Vapaudenristi miekkojen kera 4. luokan Vapaudenristi miekkojen kera Saksan liittotasavallan Ansioritarikunnan suurristi Saksan Demokraattisen tasavallan Kansojen Ystävyyden tähtiritakunta kultatähden kera Britannian Brittiläisen imperiumin ritarikunnan suurristi Itävallan Ansioritarikunnan suuri kultaninen kunniamerkki olkanauhan kera Espanjan Isabella Katolilaisen ritarikunnan suurristi Unkarin Lippuritarikunnan 1. luokan kunniamerkki Iranin (Persian) Kruunuritarikunnan suurristi Islannin Haukan ritarikunnan suurristi Meksikon Atsteekkien Kotkan ritarikunnan suurristi Alankomaiden Orania-Nassaun ritarikunnan suurristi Puolan kansantasavallan Ansioritarikunnan suurristi Romanian Tudor Vladimirescun ritarikunnan 1. luokan kunniamerkki Belgian Kruunuritarikunnan suurupseeri Tunisian tasavallan ritarikunnan suurupseeri Ruotsin Pohjantähden ritarikunnan 1. luokan komentajamerkki
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Suomen pääministerit Luokka:Suomen oikeusministerit Luokka:Suomen sisäministerit Luokka:Suomen kauppa- ja teollisuusministerit Luokka:Helsingin pormestarit ja kaupunginjohtajat Luokka:Helsingin kaupunginvaltuutetut Luokka:Kansallisen Edistyspuolueen poliitikot Luokka:Vapaamielisten Liiton poliitikot Luokka:Suomalaiset liberaalit poliitikot Luokka:Suomalaiset elinkeinoelämän vaikuttajat Luokka:Suomalaiset pankinjohtajat Luokka:Suomalaiset juristit Luokka:Suomen rakennusalan vaikuttajat Luokka:Suomalaiset vapaamuurarit Luokka:Jussi-palkinnon saajat Luokka:Vuonna 1912 syntyneet Luokka:Vuonna 1999 kuolleet