Thaletas () tai Thales () (600-luku eaa.) oli antiikin kreikkalainen muusikko ja lyyrinen runoilija, joka oli kotoisin Gortynistä Kreetalta ja toimi Spartassa. Häneen liittyy paljon epäselvyyttä, mutta hänen elämästään tiedetään kuitenkin yksi varma ja samalla kaikkein tärkein seikka: hän toi spartalaiseen musiikkiin Kreetalta aineksia, joita ei ollut Terpandroksen järjestelmässä, ja perusti näin toisen spartalaisista musiikkikoulukunnista.Pseudo-Plutarkhos: Musiikista (De musica) 9, s. 1135b.
Elämä
Thaletaan nimen kaksi muotoa ovat vain variantteja samasta sanasta. Nimi esiintyy nykyisin yleensä muodossa Thaletas, mutta Thales vaikuttaa olevan alkuperäisempi antiikin aikainen muoto; sen käyttöä tukevat Aristoteles, Strabon ja Plutarkhos, ja sitä käyttää myös Pausanias lainatessaan säkeitä, jotka muusikon aikalainen Polymnestos sävelsi tämän kunniaksi.Pausanias: Kreikan kuvaus 1.14.4. Thaletas oli syntyisin Kreetalta ja parhaiden antiikin aikaisten lähteiden mukaan Gortynin kaupungista.Polymnestos Pausaniaan mukaan, ks. edellinen viite; Pseudo-Plutarkhos: Musiikista (De musica) s. 1135b. Suda on säilyttänyt muita perimätietoja, joiden mukaan hän olisi ollut kotoisin Knossoksesta tai Elyroksesta.Suda, ja viittaavat epäilemättä samaan henkilöön, ja ensin mainitussa artikkelissa sanat , ”tai illyrialainen”, tulisi korjata muotoon , ”elyroslainen”.
Perimätiedon mukaan spartalaiset kutsuivat Thaletaan luokseen oraakkelin kehotuksesta, ja niin hän muutti Spartaan. Siellä hänen kerrotaan lepyttäneen Apollonin – jumalan, joka oli iskenyt kaupunkiin ruton – vihan ja rauhoittaneen keskenään riidoissa olleet kaupunkilaiset pyhän sävyisillä paiaaneillaan ja musiikkinsa sivistävällä vaikutuksella.Pausanias: Kreikan kuvaus 1.14.4; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Lykurgos 4; Eforos, teoksessa Strabon: Geografika 10.480, 10.482; Fabricius; Aelianus: Varia historia 12.50.Sekstos Empeirikos: Reetoreja vastaan (Adversus rhetoricos) 2 s. 292 Spartassa hänestä tuli uuden musiikkikoulukunnan () johtaja. Koulukunta säilyi olemassa hänen jälkeensäkin, ja sen vaikutus säilyi myös myöhemmillä säveltäjillä, kuten Polymnestos, Ksenodamos, Ksenokritos ja Sakadas.Pseudo-Plutarkhos: Musiikista (De musica) s. 1135b.
Thaletaan ajoitus on ollut antiikintutkijoiden keskuudessa kiistanalainen, mikä on yleistä muutoinkin varhaisimpien kreikkalaisten runoilijoiden tapauksessa. Usein ajoituksissa on epävarmuutta jopa puolen vuosisadan tarkkuudella, joissain tapauksissa enemmänkin. Vielä vaikeampaa on määrittää runoilijoiden keskinäinen järjestys ja ajallinen etäisyys toisistaan. Nämä huomiot koskevat erityisesti Thaletasta, jonka ajoitus vaihtelee antiikin lähteissä ja nykytutkijoilla aina Homerosta edeltävästä ajasta vuoteen 620 eaa. saakka.
Kuinka epävarmoja ja jopa myytteihin kietoutuneita antiikin kirjoittajien yleisesti seuraamat perimätiedot Thaletaan ajoituksesta olivat, käy ilmi muun muassa siitä, että Suda väittää hänen eläneen ennen Homerosta, Demetrios Magnesialainen sanoo hänen olleen ”hyvin muinainen, Hesiodoksen, Homeroksen ja Lykurgoksen aikalainen”,Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit 1.38. ja monet muut kirjoittajat esittävät hänet Lykurgoksen aikalaisena tai jopa tätä vanhempana. Lähes kaikissa edellä mainituissa kertomuksissa Thaletaan sanotaan muuttaneen Spartaan Lykurgoksen kutsumana, ja Lykurgoksen kerrotaan käyttäneen hänen vaikutustaan valmistellakseen kansan mieltä omille laeilleen. Jotkut jopa puhuvat Thaletaasta kuin lainsäätäjästä, jolta Lykurgos olisi saanut osan laeistaan.
Aristoteles tuomitsee nämä kertomukset anakronismeiksi, ja ne onkin helppo selittää.Aristoteles: Politiikka 1274a25–32 (2.12). Antiikissa musiikin vaikutusta luonteeseen ja tapoihin pidettiin niin suurena, että oli luonnollista puhua Terpandroksesta ja Thaletaasta Lykurgoksen kaltaisten suurten lainsäätäjien työtovereina spartalaisten kansanluonteen muovaamisessa. Myöhemmät kirjoittajat tulkitsivat sitten tällaiset kuvaukset kirjaimellisessa kronologisessa merkityksessä. Samanlaisia perinteitä on säilynyt myös Terpandroksesta.
Lisäksi Thaletaan kohdalla oletettu yhteys Lykurgokseen saattoi tuntua uskottavammalta, koska hän tuli Kreetalta – samalta saarelta, josta Lykurgoksenkin oletettiin tuoneen monia instituutioitaan. Perimätiedon välittämä muoto onkin tarkalleen ottaen seuraava:<ref>Eforos, teoksessa Strabon: Geografika 10.482; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Lykurgos 4.</ref> Lykurgos saapui Kreetalle matkoillaan ja tapasi siellä Thaletaan, joka oli yksi saaren viisaana ja poliittisesti taitavana pidetyistä miehistä (). Tämä Thaletas, vaikka esiintyikin lyyrikkona ja käytti tätä taitoa verukkeena (), omistautui todellisuudessa valtiotaidolle samalla tavalla kuin parhaat lainsäätäjät ().
Tähän voidaan lisätä suuri todennäköisyys, että myöhemmät kirjoittajat ymmärsivät väärin sanan nomos (, ”sävelmä”, mutta myös ”laki”) merkityksen antiikin kuvauksissa Thaletaasta, mikä selittää hänen yhdistämisensä lainsäätäjä Lykurgokseen. Hieronymus vaikuttaa sekoittavan Thaletaan eli kreetalaisen Thaleen miletoslaiseen luonnonfilosofi Thaleehen sanoessaan, että Thales Miletoslainen eli Romuluksen aikana; todellisuudessa luonnonfilosofin ajoitus tunnetaan hyvin. Ehkä Hieronymuksen tekemä virhekin on vain eräs muoto siitä perinteestä, joka esittää Thaletaan Lykurgoksen aikalaisena.Hieronymus: Chronicon s. a. 1266, 750 eaa.
Thaletaan ajoitukseen liittyvä varsinainen historiallinen näyttö perustuu kolmeen todistukseen. Ensimmäinen on Glaukoksen lausunto, jonka mukaan Thaletas oli Arkhilokhoksen jälkeen.Pseudo-Plutarkhos: Musiikista (De musica) 10, s. 1134d–e. Toinen on Pausaniaan maininta, että Polymnestos sepitti hänestä ylistyssäkeitä spartalaisillePausanias: Kreikan kuvaus 1.14.4 – tästä voidaan päätellä, että Thaletas oli Polymnestoksen vanhempi aikalainen ja siten myös vanhempi kuin Alkman, joka mainitsi Polymnestoksen.Pseudo-Plutarkhos: Musiikista (De musica) 5, s. 1133a. Kolmanneksi, kuvatessaan Spartassa toiminutta toista musiikkikoulukuntaa, Pseudo-Plutarkhos kertoo, että ensimmäisen koulukunnan perusti Terpandros; mutta toisen koulukunnan johtohenkilöiksi voitiin katsoa () Thaletas, Ksenodamos, Ksenokritos, Polymnestos ja Sakadas. Heidän nimiinsä laitettiin myös spartalaisten gymnopaidiain, arkadialaisten apodeiksein ja argoslaisten endymatian alkuperä. Tämä merkittävä todistus on hyvin todennäköisesti peräisin Glaukokselta.Pseudo-Plutarkhos: Musiikista (De musica) 9, s. 1134c.
Pseudo-Plutarkhos mainitsee vielä epämääräisen ja epätodennäköisen perimätiedon, joka ei ansaitse tulla asetetuksi edellä mainittujen kolmen rinnalle: sen mukaan Thaletas olisi saanut maron-nimisen rytmin ja kreetalaisen rytmin fryygialaisen huilunsoittaja Olympoksen musiikista ().Pseudo-Plutarkhos: Musiikista (De musica) 10, s. 1134e. Asiayhteys osoittaa, että kirjoittaja tässä kohdin hylkää ohjenuoranaan olleen Glaukoksen ja nojautuu joihinkin muihin, tuntemattomaksi jääviin lähteisiin.
Näin pääasialliset lähteet asettavat Thaletaan kronologisesti Arkhilokhoksen ja Terpandroksen jälkeiseen aikaan, mutta ennen Polymnestosta ja Alkmania. Joidenkin, kuten Henry Fynes Clintonin, mukaan Terpandros olisi elänyt Thaletaan jälkeen. Tämä näkökulma perustuu Eusebiokseen ja Paroslaiseen kronikkaan, mutta on jyrkässä ristiriidassa muun todistusaineiston ja erityisesti Pseudo-Plutarkhoksen kahta eri musiikkikoulukuntaa koskevan esityksen kanssa. Jos tämä järjestys hylätään, koko varhaisen spartalaisen musiikin kehityshistoria käy epäselväksi.
Vastaavasti Karl Otfried Müller sijoittaa Thaletaan liian myöhäiseen aikaan, nojautuen epävarmaan muusikko Olymposta koskevaan tietoon, ja ajoittaen Thaletaan noin 40 vuotta Terpandroksen jälkeen. Näin pitkä väli on kuitenkin epätodennäköinen, koska mikään ei viittaa siihen, että toinen musiikkikoulukunta olisi kehittynyt asteittain ensimmäisestä, vaan pikemminkin siihen, että Thaletaan tuomien kreetalaisten vaikutteiden myötä tapahtui äkillinen murros. Näin ollen on pidetty todennäköisempänä, että Terpandros ja Thaletas olisivat saapuneet Spartaan ajallisesti melko lähekkäin. Tarkkaa vuotta ei voida osoittaa, mutta paras arvio sijoittaa Thaletaan toiminnan noin vuosiin 690–660 eaa., ehkä lähemmäksi vuotta 670 tai 660 eaa. On myös pidetty uskottavana, että Thaletas oli jo saavuttanut mainetta Kreetalla samaan aikaan, kun Terpandros vaikutti Spartassa.
Teokset Musiikki
Thaletaan musiikillisen uudistuksen katsotaan liittyneen sellaisen musiikin ja runouden tuomiseen Spartaan, joka oli yhteydessä hänen kotimaansa uskonnollisiin riitteihin. Niissä esiintyi rinnakkain sekä rauhallista ja juhlallista Apollonin palvontaa että vilkkaampia kuorolauluja ja tansseja, joita esittivät kureetit ja jotka muistuttivat Kybelen palvontaa Fryygiassa. Thaletaan tärkeimmät sävellykset olivat paiaaneja ja hyporkhemoja, jotka kuuluivat Apollonin palvontaan. Paiaaniin liittyen hän toi mukanaan kreetalaisen rytmijalan, jonka muunnelmat olivat paiaanimuotoisia. Myös pyrrhinen tanssi, kaikkine rytmivariaatioineen, liitetään häneen. Thaletas vaikuttaa käyttäneen sekä lyyraa että huilua.
Runous
Pseudo-Plutarkhos ja muut kirjoittajat puhuvat Thaletaasta lyyrisenä runoilijana, ja Suda'' mainitsee hänen teoksinaan ”melodiat” () ja ”joitakin myyttisiä runoja” (). On varsin todennäköistä, että hänen aikanaan ja koulukunnassaan sävellykset yhdistyivät usein sopiviin omaperäisiin runoihin, vaikkakin toisinaan, kuten meille nimenomaisesti kerrotaan monista Terpandroksen nomoksista, ne sovitettiin Homeroksen tai muiden varhaisempien runoilijoiden säkeisiin. Joka tapauksessa Thaletaan mahdollisesta runoudesta ei ole säilynyt mitään katkelmia.
Lähteet
Luokka:Antiikin kreikkalaiset lyyriset runoilijat Luokka:Antiikin kreikkalaiset muusikot