Tarita Ikonen (s. 1992) on suomalainen runoilija.
Ikonen on käynyt Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulun ja opiskellut kirjoittamista myös Oriveden opiston kursseilla. Tarita Ikosta kiinnostaa tutkia runouden keinoin yhteiskunnallisia asioita, ihmisen psyykettä, poikkeamia. Hänen esikuviaan ovat muun muassa Anne Sexton ja Sylvia Plath. Ikosen vuonna 2022 ilmestynyt Puhun niin kuin itsemurhakirjeissä puhutaan on hänen Tuho-trilogiansa kolmas osa. Aiemmat ovat Kylmyyden monologi (2018) ja Lasinalaiskudos (2021). Lasinalaiskudos oli Yleisradion Tanssiva Karhu -palkintoehdokkaana. Se käsitteli alkoholismista kärsivän vanhemman lapsen näkökulmaa ja koulukiusaamista. Tuho-trilogian jälkeen vuonna 2024 ilmestyneessä kokoelmassa Kaikki mitä tarvitsin, Ikonen kirjoittaa itselleen vaihtoehtoisen nuoruuden. Ikonen kertoo vuonna 2025 ilmestyneessä teoksessaan Uhman ja halun runot halunneensa puolustaa biologisten naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia sekä sananvapautta.
Ikosen teoksia on arvioitu muun muassa Kirjallisuusterapia-lehdessä ja Kirjallisuus- ja kulttuurilehti Särössä.
Teokset
Sisälläni on suljettuja huoneita. LK- julkaisut, 2011. Kylmyyden monologi. Kirjokansi, 2018. Lasinalaiskudos. Kulttuurivihkot, 2020. Puhun niin kuin itsemurhakirjeissä puhutaan. Kulttuurivihkot, 2022. Kaikki mitä tarvitsin. Kulttuurivihkot, 2024. Uhman ja halun runot. Kulttuurivihkot, 2025.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset runoilijat Luokka:Vuonna 1992 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt