Australian kultaryntäykset alkoivat vuonna 1851 ja jatkuivat useita vuosikymmeniä, muuttaen merkittävästi maan taloutta, väestörakennetta ja yhteiskuntaa. Ne käynnistivät siirtolaisaallon, loivat pohjan kansalliselle identiteetille ja vaikuttivat pysyvästi Australian kehitykseen.
Alku ja ensimmäiset löydöt Australian kultaryntäykset alkoivat virallisesti vuonna 1851, kun Edward Hargraves sai tunnustuksen merkittävästä kultalöydöstä Uuden Etelä-Walesin Ophirissa, vaikka hänen työryhmänsä jäsenet tekivät varsinaiset löydöt. Löydöt Bathurstin alueella käynnistivät massiivisen muuttoliikkeen, mutta viranomaiset yrittivät aluksi salata ne peläten rikollisuuden kasvua ja työvoimapulaa maataloudessa. Kalifornian kultaryntäyksen aiheuttama työvoiman menetys pakotti hallituksen kannustamaan kullanetsintää, ja pian löydettiin kultaa myös Victoriasta Clunesissa ja Ballaratissa vuonna 1851.
Victorian kultakuume Victorian kultaryntäys saavutti huippunsa Ballaratissa ja Bendigossa, jotka tuottivat 1850-luvulla yli kolmanneksen maailman kullasta.Vuoteen 1852 mennessä Victorian kultakentiltä oli saatu 174 tonnia kultaa, mikä nosti alueen maailmanmaineeseen. Kultalöydöt muuttivat Victorian taloudellista taantumaa vauraudeksi ja houkuttelivat tuhansia siirtolaisia, erityisesti Kiinasta, mikä johti etnisiin jännitteisiin ja syrjintään kaivoksilla.
Queenslandin ja muiden alueiden kultaryntäykset Queenslandin ensimmäinen kultaryntäys alkoi Canoonassa vuonna 1858, mutta suurempi buumi käynnistyi Gympiessä vuonna 1867. Myöhemmin Charters Towers ja Mount Morgan nousivat tuottaviksi kaivosalueiksi, erityisesti Mount Morgan oli yksi maan rikkaimmista. Kultaa löydettiin myös Etelä-Australiassa, Pohjoisterritoriossa ja Tasmaniassa, mutta näiden alueiden kultaryntäykset olivat pienempiä.
Länsi-Australian kultabuumi Länsi-Australiassa kultaryntäykset alkoivat myöhemmin, ensimmäiset löydöt tehtiin Kimberleyssä 1885 ja Southern Crossissa 1888. Todellinen kultakuume alkoi Coolgardiessa vuonna 1892 Arthur Bayleyn ja William Fordin löydöistä, ja vuonna 1893 Paddy Hannan ja Tom Flanagan löysivät kultaa Mount Charlottelta, mikä käynnisti massiivisen muuttoliikkeen. Vaikeista autiomaaolosuhteista huolimatta väkiluku kasvoi nelinkertaiseksi, ja vuonna 1899 perustettu Perth Mint alkoi jalostaa löytöjä.
Väestölliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset Kultaryntäykset kasvattivat Australian väkilukua merkittävästi: vuosien 1851 ja 1871 välillä väestö nelinkertaistui, ja vuonna 1852 maahan saapui 370 000 siirtolaista. Siirtokunnat rikastuivat, ja uudet asutukset, lennätin- ja rautatieverkostot kehittyivät nopeasti. Kullankaivajien toveruus, ”mateship”, ja kapinallinen asenne, kuten Eurekan kapina Ballaratissa vuonna 1854, muovasivat kansallista identiteettiä. Kapina johti poliittisiin uudistuksiin, kuten salaiseen äänestykseen ja kahdeksan tunnin työpäivään. Kultaryntäykset lopettivat myös vankien kuljetuksen Australiaan, sillä maasta tuli houkutteleva mahdollisuuksien kohde.
Kulttuuriset ja taloudelliset vaikutukset Kultaryntäykset loivat pohjan monikulttuuriselle yhteiskunnalle, mutta aiheuttivat myös syrjintää, erityisesti kiinalaisia siirtolaisia kohtaan, joiden maahantuloa rajoitettiin lailla. Ne elvyttivät taloutta, mutta syrjäyttivät alkuperäiskansoja ja heikensivät ympäristöä. Australia on edelleen yksi maailman johtavista kullan tuottajista, ja kultaryntäyksillä on ollut pysyvä vaikutus maan historiaan.
Lähteet
Luokka:Australian historia Luokka:Kultaryntäykset Luokka:1800-luku