III armeijakunta oli Suomen maavoimien yhtymä jatkosodassa. Se vastasi rintamaosuudesta saksalaisen XXXVI armeijakunnan ja Rukajärvellä olleen Suomen 14. divisioonan välillä Kannakselle siirtymiseensä saakka vuonna 1944.
Kannaksen taistelujen jälkeen armeijakunnan esikunta johti Lapin sodan taisteluita lakkauttamiseensa saakka 28. marraskuuta 1944.
Ennen jatkosodan alkua Itärajalle keskittymässä oleva välirauhan ajan V armeijakunta (sodanajan III) sai 15. kesäkuuta 1941 Puolustusvoimain pääesikunnan käskynPääesikunnan käsky nro 1095/5d/SAL, jolla armeijakunta alistettiin keskityskuljetusten päätyttyä Rovaniemellä olevalle Saksan Norjan-armeijalle (), jonka esikunta oli oikeutettu antamaan armeijakunnalle käskyjä jo sitä ennen keskitystä varten ja toiminnasta sen jälkeen. Seuraavana päivänä saapui saksalaisten Suomessa olevien joukkojen esikuntapäällikkö, eversti Erich Buschenhagen Ouluun, silloin vielä rauhan ajan V armeijakunnan esikuntaan ja jätti operaatio-ohjeetAOK Norwegen Ia N:o 148/41 g.Kdos Chefs (Operaatio Hopeakettu|Silberfuchs/ 10.6.1941) kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuolle. Kun V armeijakunta edellisenä päivänä annetun Pääesikunnan käskyn perusteella oli alistettu AOK Norwegenille, ei johto- ja komennussuhteissa sinänsä ollut epäselvää.
Operaatio-ohjeiden mukaan Pohjois-Suomessa olleiden saksalaisten joukkojen tarkoituksena oli sodan syttyessä hyökätä Petsamosta kohti Murmanskia ja Sallan kautta Kantalahteen. III armeijakunnan tehtäväksi tulisi suojata eteläistä painopistesuuntaa hyökkäämällä Ryhmä J:llä Kiestingin kautta Louheen sekä Ryhmä F:llä Uhtuan kautta Vienan Kemiin ja katkaista Murmanskin rata.
Vaikka armeijakunnan komentaja kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuo sai AOK Norwegenin operaatio-ohjeet, hän siirsi ne toistaiseksi syrjään ja antoi 17. kesäkuuta armeijakuntansa puolikkaalle (6. divisioona erillistehtävässä) ryhmityskäskyn puolustusta vartenIII AKE:n käsky n:o 2/III/26/L5616 SAL/17.6.41. Saksalaiset aloittivat sotatoimet Neuvostoliittoa vastaan Karpaattien ja Jäämeren välisellä alueella 22. kesäkuuta 1941 (operaatio Barbarossa), ja III armeijakunnan komentaja antoi 24. kesäkuuta välittömässä sodanuhkatilanteessa armeijakunnalleen (pois lukien 6. divisioona) käskyn valmistautumisesta taistelutoimintaanIII AKE:n kirj n:o 100/III/3 b/SAL/24.6.41. Samanaikaisesti puolustusvalmistelujen jatkamisen kanssa saivat pataljoonat tehtäväksi tiedustella hyökkäysvalmiusasemia. Armeijakunnan rajalle puolustusryhmitykseen keskitetyistä joukoista muodostettiin hyökkäystehtävän edellyttämiä ryhmiä, jolloin kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuon komennossa olevista joukoista muodostettiin kaksi hyökkäysryhmää seuraavasti
Komentaja: kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuo Armeijakunnan esikunta (esikuntapäällikkönä eversti Väinö Johannes Oinonen) Ryhmä J (everstiluutnantti Jussi Turtola) (myöhemmin Divisioona J) Jalkaväkirykmentti 53 (everstiluutnantti Jussi Turtola) Kenttätykistörykmentti 16 II Patteristo (majuri Saikku) 75. Linnoituspatteri 35. Rajakomppania Linnoituspataljoona 15 Panssarivaunujoukkue (saksalainen) Kevyt Osasto 5:n Polkupyöräkomppania Ryhmä F (eversti Frans Uno Fagernäs)(myöhemmin 3. divisioona) Osasto H (kapteeni V Halonen) 25. rajakomppania (luutnantti N Kyander) 11. prikaatin polkupyöräkomppania (luutnantti K Suomala) joukkue 25. Tykkikomppaniasta Kevyt Kranaatinheitinjoukkue Osasto M (eversti Sulo Aate Malm) Jalkaväkirykmentti 11 (pl. II pataljoona) Kenttätykistörykmentti 16 (pl II patteristo) (majuri K Takkula) Raskas patteristo 16 (kapteeni U Lepistö) Linnoituspatteristo 6 (kapteeni Niemi) 25. tykkikomppania (pl. 1 joukkue) komppania Pioneeripataljoona 34:stä Osasto Veijola (majuri V Veijola) Jalkaväkirykmentti 11:n II pataljoona pioneeriosasto Osasto V (kapteeni E Väisänen) Sissipataljoona 3:n 1.komppania konekiväärijoukkue Sissipataljoona 3:n konekiväärikomppaniasta Linnoituspataljoona 14 (pl 1 komppania) (kapteeni Nortia) Ryhmän reservi Jalkaväkirykmentti 32:n II pataljoona (majuri Wigren) Kevyt osasto 5 (pl. polkupyöräkomppania) (ratsumestari Talaskivi) panssariosasto W (pl. joukkue) (yliluutnantti Walther) 263. Ilmatorjuntakonekiväärikomppania (luutnantti V Valorinta) Viestipataljoona 31 Pioneeripataljoona 34 (pl komppania) Jalkaväkirykmentti 32 (pl II pataljoona) (jääkärieverstiluutnantti Aksel Leonard Vuokko) Sissipataljoona 3 (pl. komppania) (majuri Lauri Könönen) Viestipataljoona 13 Pioneeripataljoona 15 151. Kevyt Ilmatorjuntapatteri (luutnantti H Mäkäräinen) 152. Kevyt Ilmatorjuntapatteri (luutnantti H Lehos) 153. Kevyt Ilmatorjuntapatteri 151. Ilmatorjuntakonekiväärikomppania (luutnantti E Puputti) 11. Tykkikomppania (motorisoitu) Armeijakunnan huolto
Hyökkäysvaihe (1. heinäkuuta 1941 – lokakuu 1941) Katso myös: Pohjois-Suomi jatkosodan hyökkäysvaiheessa 1941.
Armeijakunnan hyökkäys alkoi 1. heinäkuuta 1941. Hyökkäys suoritettiin kahteen suuntaan Kiestingin kautta Louheen ja Uhtuan kautta Vienan Kemiin.
Hyökkäys Kiestinkiin Ryhmä J:n lohkolla hyökkäys eteni hyvin, kuitenkin sen aikana Neuvostojoukkojen vastarinta vahvistui lisäjoukkojen rintamalle tullessa koko ajan. Ryhmän eteneminen pysähtyi 11. heinäkuuta Sohjananjoen Neuvostoliiton joukkojen puolustusasemien eteen, minne oli sijoitettu kaksi jalkaväkirykmenttiä.
AOK Norwegen oli todennut suomalaisten nopean etenemisen Sohjananjoen suunnalla ja lähettivät Sallasta SS-divisioona Nordin tukemaan hyökkäystä. Täydennysten saavuttua armeijakunta aloitti läpimurtohyökkäyksen Sohjananjoen yli 31. heinäkuuta. Läpimurto syntyi 3. elokuuta mennessä ja suomalais-saksalaiset joukot etenivät Sohjanaan ja Kiestinkiin 7. elokuuta. Ryhmä J muutettiin Divisioona J:ksi 14. elokuuta 1941 ja samalla sen komentajaksi määrättiin eversti Väinö Palojärvi.
Kiestingin valtauksen jälkeen hyökkäystä jatkettiin kohti Louhea. Neuvostoliiton 88. divisioona saapui alueelle Jalkaväkirykmentti 242:n avuksi ja neuvostojoukot saarsivat hyökänneet suomalais-saksalaiset joukot nk. Kiestingin mottiin.
Suomalaiset-saksalaiset joukot pääsivät ulos motista 2. syyskuuta mennessä, mutta joutuivat jättämään osan raskaasta kalustostaan mottiin. Motin seurauksena III Armeijakunta joutui keskeyttämään hyökkäyksensä 14 kilometrin päähän Kiestingistä.
Marraskuussa Divisioona J yritti uudelleen, mutta palasivat sen pysähdyttyä takaisin lähtöasemiin.
Hyökkäys Uhtualle Ryhmä Fagernäsin hyökkäyskäsky annettiin 27. kesäkuuta 1941. Joukot siirtyivät hyökkäysvalmiusasemiin 30. kesäkuuta. Hyökkäys aloitettiin samanaikaisesti useasta kohdasta rajaa 1. heinäkuuta 1941.
Hyökkäys eteni aluksi helposti, sillä vastasi oli ainoastaan vähäisiä määriä lähinnä rajavartiostoihin kuuluvia joukkoja. Neljässä päivässä ryhmät etenivät noin 50 kilometriä. Teiden huonokuntoisuus ja paikoin lähes täydellinen puuttuminen vaikeutti huoltoa sekä raskaan kaluston etenemistä. Hyökkäys pysähtyi 9. heinäkuuta Vuonnisjoen linjalle varustettuihin Neuvostoliiton puolustusasemiin. Asemat saarrettiin ja tuhottiin seuraavien viiden päivän aikana. Taistelu kuitenkin nopean etenemisen olevan ohi ja siten nopean Uhtuan valloituksen mahdottomuuden.
Vuonnisenjoen jälkeen joukot etenivät 10 kilometrin päähän Uhtuasta, mihin hyökkäys lopullisesti pysähtyi.
Asemasotavaihe (lokakuu 1941 – 1944) Etenemisen pysähdyttyä puna-armeijan vastarintaan III Armeijakunta ryhmittyi syyskuun lopulla puolustukseen Uhtuan länsipuolelle.
Hyökkäystä jatkettiin 30. lokakuuta kohti Muurmannin rataa, ja aluksi menestys oli hyvä. Kaksi venäläisrykmenttiä saarrettiin ja tuhottiin, mutta myös hyökkääjän tappiot olivat raskaat. III AK menetti yhden viikon kuluessa 83 upseeria, mikä oli kolmasosa armeijakunnan upseerivahvuudesta. Kiestingissä etenemistä yritettiin aina marraskuuhun, jolloin Nikolaus von Falkenhorstin määräyksellä 17. marraskuuta hyökkäys pysäytettiin. Divisioona J ryhmittyi puolustukseen alueen eteläosaan ja SS-divisioona Nord pohjoisosaan. Puolustettava alue rajoittui etelässä Tuoppajärveen ja saksalaisten pohjoispuolista erämaa-aluetta vartioitiin kenttävartioista. Tuoppajärvi toimi myös huoltoreittinä ja talvella myös saksalaisten lentokenttänä.
Kevään 1942 suurhyökkäys Kiestingissä pienoiskuva|Suomalaisia sotilaita Kiestingin itäpuolella kulkemassa kohti Murmanskin rautatietä Louhissa Talvi 1941–1942 jatkui rauhallisena aina maaliskuun lopulle 1942, jolloin Jelettijärven kenttävartiot joutuivat rajun hyökkäyksen kohteeksi. Huhtikuun lopulla Neuvostoliiton 26. armeija aloitti suurhyökkäyksen Kiestingin suomalais-saksalaista ryhmittymää vastaan 3 divisioonan ja 3 erillisen prikaatin voimin, joita tuki vielä erillinen panssariprikaati.Karhunen Veikko, Raatteen tieltä Kostamukseen. WSOY 1972. Hyökkääjän tarkoituksena oli ensin nujertaa Sallan suunnalla heikosti taistelleet saksalaiset joukot. Kuukauden kestänyt Kiestingin kelirikkotaistelu päättyi torjuntavoittoon. Sekä Divisioona J:n että SS-divisioona Nordin asemat pysyivät pääosin paikallaan koko taistelun ajan. Lisävoimia alueelle saatiin ulkopuolelta 6 pataljoonaa ja vastahyökkäyksin ajettiin suuria menetyksiä kokenut hyökkääjä takaisin omalle puolelleen. Kesällä 1942 rintamavastuu Kiestingissä siirtyi saksalaisille ja III armeijakunnan komentopaikka siirrettiin Ämmänsaareen Ruukin kasarmille.Kauhanen, Jouni: Surunsalmesta tiennäyttäjäksi, Suomussalmen kunta, 2011,
Karjalan kannas Katso myös: Kannaksen suurhyökkäys 1944
Sodan loppuvaiheessa 1944 armeijakunta palveli Karjalankannaksella ilman saksalaisia osastoja.
Lapin sota III Armeijakunnan joukot siirrettiin Kannakselta Ouluun, mistä joukot aloittivat viimeisenä ponnistuksenaan saksalaisten karkottamisen Lapista. Armeijakunta lakkautettiin 28. marraskuuta 1944.
Komentajat kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuo 10. kesäkuuta 1941 – 8. marraskuuta 1942 armeijakunta ilman komentajaa ainoastaan (huolto)esikunta kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuo 25. helmikuuta – 28. marraskuuta 1944
Lähteet Suomen sota 1941–1945, osat 5 ja 8 Roudasmaa, Stig: Pohjan Prikaatin historia 1626–1983 Louhia, Ilmari: Pohjan Prikaatin historiikki, Jalkaväen vuosikirja 1961 Vuorio, Anelma: Raatteen pataljoona (I/JR 11:n vaiheita jatkosodan ensimmäisen kuukauden aikana) Larjo, Thure: Tornion kansannousu Hyvönen, Osmo: Tornio 1944 Ahto, Sampo: Aseveljet vastakkain – Lapin sota 1944–45 Halsti, Wolfgang Hallsten: Lapin sodassa Halsti, Wolfgang Hallsten: Aika vaatii veronsa Kaila, Toivo: Lapin sota Hyvönen, Osmo: Kenttätykistörykmentti 16:n I Patteristo Jatkosodassa 1941–1944, Pohjois-Suomen tykkimieskilta Hyvönen, Osmo: Kenttätykistörykmentti 16:n II Patteristo Jatkosodassa 1941–1944, Pohjois-Suomen tykkimieskilta Piirto, Lauri: Kenttätykistörykmentti 16:n III Patteristo Jatkosodassa 1941–1944, Pohjois-Suomen tykkimieskilta Piirto, Lauri: Raskaspatteristo 16 Jatkosodassa 1941–1944, Pohjois-Suomen tykkimieskilta Tamminen, Pertti: Vienan tykit Paarma, Heikki: Pioneeripataljoona 15 1941–1944 Paarma, Heikki; Päällysaho, Erkki; Roudasmaa, Stig: Pioneeripataljoona 15:n Sankarivainajat ja Henkilöstötietoja Karhunen, Veikko: Vienan sissit – Sissipataljoona 3 jatkosodassa 1941–1943 Karhunen, Veikko: Raatteen tieltä Kostamukseen. Rajajääkäripataljoona 8 jatkosodassa Saarinen, Eero-Eetu: Pioneeriaselajin historia 1918–1968 Seppälä, Raimo: Kenraali ja pahat linnut – Hjalmar Siilasvuo 1892–1947
Viitteet
Luokka:Jatkosodan suomalaiset armeijakunnat