pienoiskuva|John Sullivan John Sullivan (17. helmikuuta 1740 Somersworth, New Hampshire, Yhdysvallat – 23. tammikuuta 1795 Durham, New Hampshire, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen poliitikko ja tuomari sekä Yhdysvaltain vapaussodan aikainen upseeri, joka saavutti mainetta voittamalla irokeesit ja heidän liittolaisensa New Yorkissa vuonna 1779.
John Sullivan oli siviiliammatiltaan asianajaja, joka valittiin New Hampshiren provinssin kongressiin vuonna 1774. Kesäkuussa 1775 Sullivan nimitettiin Siirtokuntien armeijan prikaatikenraaliksi ja hän osallistui Bostonin piiritykseen. Seuraavana vuonna hänet määrättiin Kanadaan johtamaan vetäytyviä amerikkalaisia joukkoja niiden komentajan kuoltua katastrofaalisessa Québecin taistelussa 31. joulukuuta 1775. Sullivan liittyi pian kenraali George Washingtonin joukkoihin ja osallistui kenraalimajuriksi ylennettynä Long Islandin taisteluun elokuussa 1776, jossa hän jäi vangiksi. Joulukuussa hän vapautui vankienvaihdossa ja komensi sen jälkeen oikeaa kolonnaa Washingtonin johtamassa onnistuneessa hyökkäyksessä Trentonin taistelussa joulukuussa 1776.
Vuonna 1779 Sullivan sai tehtäväkseen johtaa kostoretkikuntaa intiaaneja vastaan, kotka olivat brittien yllyttäminä hyökkäilleet New Yorkin Mohawk Valley -laaksossa uudisasukkaita vastaan. Sullivanin johtama 4 000 sotilaan joukko-osasto kukisti irokeesit ja heidän liittolaisensa Newtownissa, New Yorkissa, poltti heidän kylänsä ja tuhosi heidän satojaan. Tästä John Sullivan ansaitsi kongressin kiitoksen lokakuussa 1779, mutta joutui huonontuneen terveytensä vuoksi pian eroamaan armeijan palveluksesta.
Sullivan työskenteli tämän jälkeen valtion palveluksessa 15 vuoden ajan. Hän oli edustajana mannermaiden kongressissa vuonna 1780–1781, osavaltion oikeusministerinä 1782–1786, New Hampshiren kuvernöörinä 1786–1787 sekä 1789, liittovaltion perustuslain ratifioineen osavaltion konventin puheenjohtajana vuonna 1788 ja Yhdysvaltain piirituomarina vuosina 1789–1795.
Lähteet
Luokka:Vuonna 1740 syntyneet Luokka:Vuonna 1795 kuolleet