Niinivaaran vesisäiliö oli Joensuun kaupungin ensimmäinen vesitorni, tyypiltään maanvarainen ylävesisäiliö.Asola, 2003, s. 18 Se valmistui Niinivaaraan vuonna 1927, ja sen vesitilavuus oli 500 kuutiometriä. Niinivaaran vesisäiliön suunnitteli Joensuun rakennustoimen palveluksessa ollut rakennusmestari Viljo Raittila. Kun Joensuuhun valmistui uusi vesitorni vuonna 1957, Niinivaaran vesisäiliön osaksi jäi turvata Pohjois-Karjalan keskussairaalan vedensaanti. Säiliö jäi kokonaan pois vesihuoltokäytöstä vuonna 2017.

Vesisäiliöstä on käytetty myös nimiä Joensuun kaupungin vesisäiliöRakennushistoriaselvitys, 2018, s. 14 ja Joensuun vanha vesitorniRakennushistoriaselvitys, 2018, s. 4.

Joensuun kaupunki pani huhtikuussa 2021 toimeen avoimen kyselyn ideoiden saamiseksi vesisäiliön uudelle käyttötarkoitukselle ja sai siihen 275 vastausta. Vastauksia käytettiin vesisäiliön eteläpuolella olleen koulun tontin kaavamuutosta varten. Toukokuussa 2023 voimaan tulleessa asemakaavamuutoksessa Niinivaaran vesisäiliö sai suojelumerkinnän, jonka mukaan torniosan alkuperäiset rakenteet on säilytettävä.

Vesisäiliö Maanvarainen säiliö on valettu teräsbetonista (”rautabetonista”), ja sen pohja on ympyränmuotoinen. Säiliön sisähalkaisija on 11,3 m ja vesikorkeus viisi metriä. Säiliön katon betoniholvia kannattaa keskipilari ja ulkoseinät. Ulkoseinällä on 12 pilasteria, joiden päälle 12 laattapalkkia tukeutuuAsola, 2003, s. 53. Säiliön vesitilavuus oli 500 kuutiometriä. Betonisäiliö on vuorattu paksulla maakerroksella sekä sivuilta että päältä, joten se on käytännössä kokonaan keinotekoisen maakumpareen suojassa. Säiliön päälle tehtiin laatoitettu terassi. Ainoa ulospäin näkyvä osa vesisäilöstä on säiliön kylkeen rakennettu tornimainen uloke, jonka alaosasta on kulku säiliöön ja yläosasta säiliön kattolaatan päälle ja edelleen ulos säiliön maatäytön päälleRakennushistoriaselvitys, 2018, s. 13. Maatäytön alaosa on tuettu kivimuurilla. Alarinteen puolelta torniosan ulko-ovelle nousevat betoniportaat ja vastakkaiselta puolelta toiset portaat säiliön päälle. Torniosa oli alkuperäisessä suunnitelmassa tyyliltään 1920-luvun klassisismia, mutta suunnitelmista on ilmeisesti poikettu hiukan: rakennuksen nurkkia ei ole korostettu tiilillä ja sisäänkäyntiä on korostettu eri tavalla, toki klassismin tyylin mukaisesti.Rakennushistoriaselvitys, 2018, s. 15

Jo rakennusvaiheessa oli ajatuksissa korottaa torniosaa myöhemmin niin, että siitä saataisiin näkötorni. Korotus toteutettiin puurakenteisena, 12 metriä korkeana. Korotus valmistui 1937, ennen Pohjois-Karjalan maakuntaliiton ensimmäisiä maakuntapäiviä. Niiden kunniavieraaksi oli kutsuttu presidentti Kyösti Kallio, joka vieraili näkötornissa ja oli sen vieraskirjan ensimmäinen allekirjoittaja. Talvisodan aikana näkötorni oli naamioitu kuuseksi, ja sieltä tehtiin ilmavalvontaa. Tornissa oli ensin konekivääri, ja kun se oli viety pois, ilmatorjuntapatteri. Puinen näkötorniosa paloi 1950-luvulla, ja torni korjattiin lähestulkoon entiseen ulkoasuun. Huomattavin muutos alkuperäiseen suunnitelmaan oli harjakaton muuttaminen loivaksi aumakatoksi, lunetti-ikkunasta luopuminen ja säiliön päälle johtavan oven muuraaminen umpeen.Rakennushistoriaselvitys, 2018, s. 16

Näkötornivaiheen jälkeen torni oli palautettu lähes alkuperäiseen asuun, siihen ei ole tehty suuria muutoksia. Peruskorjauksia on tehty, tekniikkaa korjattu ja ikkunat on uusittu vuonna 2005. Torni on rapistunut, se on kärsinyt ilkivallasta ja maakumpare on pusikoitunut. Puiden juuret ovat ilmeisesti aiheuttaneet kivimuurille vaurioita.

Säiliö kaupunkikuvassa

Vesisäiliö oli 1930–1950-luvuilla alueensa lähes korkein rakennus ja näkyi hyvin ympäristöön. Kun säiliön vierellä puut kasvoivat ja pensaat valtasivat kummun, säilötä ei enää juurikaan erottanut Niinivaaranpuiston ulkopuolelta. Puisto ympäröi myös tornin luoteispuolella olevaa Pielisensuun kirkkoa. Vesisäiliö ja Niinivaaranpuisto ovat vuonna 2005 tehdyssä Joensuun Kulttuuriympäristöt -selvityksessä nimetty seudullisesti merkittävinä kohteina.Rakennushistoriaselvitys, 2018, s. 18 Niinivaaran vesisäiliö on merkittävä Joensuun vesihuoltohistorian kannalta, koska sen rakentamisen aikaan aloitettiin kaupungin vesijohto- ja viemäriverkoston järjestelmällinen rakentaminen kaupungin keskustassa. Ennen sitä alueen viemärit olivat puisia, 1800-luvun lopulla rakennettuja. Vesisäiliö on Niinivaaran kaupunginosan varhaista historiaa 1920-luvulta. Pohjois-Karjalan maakuntakaavassa vesisäiliöstä ei ole mainintaa, alueen muista rakennuksista Pielisensuun kirkko ja Pohjois-Karjalan keskussairaala ovat maakunnallisesti merkittäviä kohteita. Niinivaaran kaupunginosassa vesisäiliö ja puisto ovat paikallisesti keskeisiä kohteita.

Säiliön tuleva käyttö

Vesisäiliön omistava Joensuun Vesi raivasi syksyllä 2025 säiliön ympäriltä puita ja pusikkoa. Yhtiö suunnittelee talvella 2025–2026 säiliön kunnostustyöt, jotka on tarkoitus toteuttaa tulevina vuosina. Korjausten tarkoitus on säilyttää nykyiset rakenteet ja palauttaa torniosan ulkopuoli ja säiliön ympäristö alkuperäiseen asuun. Säiliön uudesta käyttötarkoituksesta ei vielä ole päätöstä eikä suunnitelmaa. Yleisesti vuoden 2021 kyselyn vastauksissa toivottiin vesisäiliölle ainakin kahta eri käyttöä, ja sen toivottiin olevan maksuton ja avoin paikka mahdollisimman laajalle joukolle.

Kunnostaminen

Säiliön, torniosan ja maakumpareen kunnostustyöt alkoivat 2026 toukokuun lopussa. Urakan pitäisi olla valmis marraskuun 2026 loppuun mennessä. Vesisäiliötä ympäröivä maatäyttö uusitaan kokonaan, ja täytön alaosaa tukeva kivimuuri ennallistetaan. Maatäytön pintaan tulee kukkaniitty. Säiliön päälle tulee liuskekivillä päällystetty näköalatasanne, jolle johtavat portaat uusitaan entistä loivemmiksi. Tasanteelle tulee kaide, penkkejä ja infotaulu. Torniosan julkisivut ja vesikatto kunnostetaan. Torniosaan ei tule pääsyä yleisölle. Betoninen vesisäiliö täytetään hiekalla. Näköalatasanteen portaat ja kaiteet valaistaan, samoin torniosa. Myös säiliön lähiympäristön valaistusta ja istutuksia lisätään muun muassa istuttamalla kirsikkapuita ja lisäämällä puistokalusteita. Vesisäiliölle johtavaa jalankulku- ja pyöräilyväylää kunnostetaan. Säiliön juurelle tulee oleskelutasanne ja istuskelumuuri. Säiliön juurelle on mahdollista perustaa kesäkahvila, jonka tarvitsema infra rakennetaan valmiiksi. Joensuun kaupunki tarkastelee myös mahdollisuutta raivata vesisäiliön ympäriltä puita, jotta näköala säiliön päältä Pyhäselälle paranisi.

Huomautukset

Lähteet

Viitteet

Luokka:Suomen vesitornit Luokka:Joensuun rakennukset ja rakennelmat Luokka:Suomen suojellut rakennukset