thumb|right|Semipalatinskin alue Venäjän keisarikunnassa vuonna 1914. pienoiskuva|Semipalatinskin alue vuonna 1913. Semipalatinskin alue () oli hallintoalue Venäjän keisarikunnassa ja Neuvosto-Venäjällä vuosina 1854–1920. Se kuului vuosina 1854–1882 Länsi-Siperian kenraalikuvernementtiin ja vuosina 1882–1917 Aron kenraalikuvernementtiin.
Alue muodostettiin vuonna 1854 osasta Tomskin kuvernementtia ja kazakkien Keskimmäisen Juzin alueista Irtyšin ja Balqaşjärven välillä. Se jakautui aluksi Ajaguzin, Kokpektyn, Kopalin, Semipalatinskin ja Ust-Kamenogorskin piirikuntiin. Hallinnollisena keskuksena toimi Semipalatinskin kaupunki. Alueen pinta-ala oli noin 503 300 neliökilometriä. Vuonna 1897 asukkaita oli noin 684 500 henkeä, joista kazakkeja oli yli 604 000 ja venäläisiä 68 400.
Vuodesta 1869 lähtien alue jakautui Karkaralyn, Kokpektyn, Pavlodarin ja Semipalatinskin kihlakuntiin. Siihen liitettiin myös Zaisanin pristaavikunta, joka käsitti Venäjän Kiinalta vuoden 1864 rajankäynnissä saamat alueet. Kokpektyn kihlakunta lakkautettiin Ust-Kamenogorskin kihlakuntaa muodostettaessa vuonna 1869 ja vuonna 1875 muodostettiin Zaisanin kihlakunta.
Alueen pääelinkeino oli karjanhoito. Lisäksi harjoitettiin etupäässä keinokasteluun perustunutta maanviljelyä sekä kullan, kiviihiilen ja muiden mineraalien kaivua. Vuonna 1915 avattiin Novosibirskin ja Semipalatinskin välinen rautatie. Kiinan rajalla oli kolme tulliasemaa.
Alueella käytiin Venäjän sisällissotaa vuosina 1918–1920. Vuonna 1920 se liitettiin Kirgiisien autonomiseen sosialistiseen neuvostotasavaltaan, jossa muodostettiin Semipalatinskin kuvernementti. Kazakstanissa oli vuodesta 1939 lähtien nykyistä Abain aluetta vastaava Semipalatinskin (Semein) hallintoalue.
Lähteet
Luokka:Kazakstanin historia Luokka:Venäjän keisarikunnan oblastit