pienoiskuva|Mannerheimintie on monen eri liikennemuodon keskeinen väylä. Helsingin liikenne koostuu joukkoliikennejärjestelmästä, tieliikenteestä ja vesiliikenteestä. Lentoliikenne on keskitetty naapurikaupunkiin Helsinki-Vantaan lentoasemalle.
Helsingin liikenteeseen vaikuttavia keskeisiä piirteitä ovat merellisyys, keliolosuhteiden vaihtelu, keskustan sijainti niemellä, tiiviisti rakennettu kantakaupunki ja lähiöiden hajautunut kaupunkirakenne. Maantieteellisistä seikoista johtuen Helsingissä on paljon siltoja ja tunneleita.
Helsingin liikenneturvallisuus on saanut kansainvälisestikin positiivista huomiota. Liikenneonnettomuuksissa kuolleiden määrä on vuoden 2015 jälkeen ollut joka vuosi alle kymmenen ja useina vuosina alle viisi.
Joukkoliikenne
Helsingin joukkoliikenteestä vastaa Helsingin seudun liikenne (HSL), joka tukeutuu pääasiassa kolmannen osapuolen liikennöitsijöihin. Helsingin joukkoliikenteen rungot muodostavat metro, lähijuna, pikaraitiotiet ja runkobussilinjat. Sen lisäksi kaupunkia palvelee raitiovaunut, linja-autot ja Suomenlinnan lautta.
Joukkoliikenteen käyttö muodostaa noin 25 prosenttia kaikista henkilöliikenteen matkoista. Työ- ja koulumatkojen osalta lukema on yli 40 prosenttia. Helsingin joukkoliikennejärjestelmää on kuvailtu kattavaksi ja laadukkaaksi. Tulevaisuuden laajennus- ja kehityshankkeet kohdistuvat etenkin pikaraitioteihin.
Jalankulku pienoiskuva|Iso Roobertinkatu muutettiin vuonna 1985 Helsingin ensimmäiseksi kävelykaduksi. Helsingissä tehdään kaikista henkilöliikenteen matkoista 41 prosenttia kävellen, joten jalankulku on yleisin yksittäinen liikennemuoto. Jalankulku on pääsääntöisesti erotettu muusta liikenteestä, ja etenkin keskustassa on paljon kävelykatuja. Virkistysreitit kulkevat myös viheralueilla ja merenrannassa.
Helsingin vilkkainta jalankulkualuetta on Kaivokatu päärautatieaseman edustalla, jossa liikkuu päivittäin noin 200 000 kävelijää. Kaupungin tavoitteena on kehittää keskustan jalankulkijaystävällisyyttä vähentämällä muun liikenteen estevaikutusta.
Pyöräliikenne Polkupyöräily muodosti 11 prosenttia kaikista henkilöliikenteen matkoista vuonna 2024. Pyöräliikenteen pääverkko koostuu suunnitteilla ja rakenteilla olevasta baanaverkosta, sekä muista pyöräliikenteen pääreiteistä. Helsingin vilkkain pyöräliikenteen osuus on Lauttasaaren silta, jolla kulkee päivittäin jopa 10 000 pyöräilijää.
Helsinki on luopunut kevyt liikenne -käsitteestä ja pyrkii huomioimaan pyöräliikenteen tarpeet jalankulusta erillisenä ajoneuvoliikenteen muotona. Poliittinen ilmapiiri on Helsingissä suotuisa pyöräilyinfrastruktuurin kehittämiselle. 2010-luvun jälkeen pyöräteitä tai -kaistoja on lisätty monille kaupungin keskeisille kaduille, joista ne aiemmin ovat puuttuneet. Näitä ovat muun muassa Mannerheimintie, Mechelininkatu, Hämeentie, Mäkelänkatu ja Runeberginkatu. Kaupunki on kehittänyt myös talvipyöräilyn edellytyksiä lisäämällä pyöräteiden tehostettua talvihoitoa.
Helsingin pyörätiet suunnitellaan lähtökohtaisesti yksisuuntaisina. Yksisuuntaisuutta korostaakseen kaupunki on vuodesta 2026 lisännyt vilkkaisiin risteyksiin ohjeistuksia pitkistä käännöksistä.
Moottoriajoneuvoliikenne Henkilöliikenteen matkoista noin 20 prosenttia tehdään henkilöautolla. Autoliikenteen rungon muodostavat kehätiet Kehä I ja Kehä III, keskustasta poispäin suuntautuvat moottoriväylät ja katuverkoston pääkadut. Vilkkain tieosuus on Kehä I Pakilan kohdalla, jossa kulkee päivittäin noin 90 000 moottoriajoneuvoa.
Keskustan läpiajoa helpottamaan on suunniteltu maanalaista kokoojakatua, Helsingin keskustatunnelia. Sen toteutuminen on kuitenkin poliittisesti epävarmaa. Muita suunniteltuja moottoriliikenteen tunnelointihankkeita ovat muun muassa Sörnäistentunneli ja Satamatunneli.
Helsingissä tuli voimaan 50 km/h yleinen nopeusrajoitus vuonna 1938. Vuosina 1987–1992 laskettiin tonttikatujen nopeusrajoituksia asteittain 40–30 kilometriin tunnissa. Vuonna 2004 keskustassa laajennettiin 30 km/h -rajoituksen käyttöä. Myös monilla pääkaduilla on laskettu nopeusrajoituksia tällä vuosituhannella.
Autojen pysäköintiä palvelee kantakaupungissa pääosin kadunvarsipysäköinti ja maanalaiset pysäköintilaitokset, kun taas esikaupungissa on enemmän maanpäällisiä pysäköintikenttiä. Rautatie- ja metroasemat tarjoavat myös liityntäpysäköintiä. Pysäköintivirhemaksu on alueesta riippuen 60–80 euroa.
Vesiliikenne pienoiskuva|Pohjoisrannan venesatama Kruununhaassa. Vesiliikennekausi alkaa Helsingissä toukokuun ja kesäkuun aikana. Helsingin edustan saaria palvelee lauttaliikennöitsijät läntisellä ja itäisellä saaristoreitillä. Myös yksittäisiin saariin, kuten Pihlajasaareen, Uunisaareen ja Vallisaareen kulkee reittejä. Kaupungin omistamia venesatamia on yhteensä 41.
Helsingin Satama on Suomen vilkkain ja yksi Euroopan vilkkaimpia matkustajasatamia. Vuonna 2008 avattuun Vuosaaren satamaan on keskitetty merkittävä osa tavaraliikenteestä. Se korvasi Sörnäisten sataman, Laajasalon öljysataman ja Länsisataman konttialueen. Matkustajalauttaliikenteen toiminta jatkuu Eteläsatamassa Katajanokan terminaalilla, mutta Olympiaterminaalin liikenne on tarkoitus lopettaa.
Lentoliikenne Helsingin aiempi päälentoasema, vuonna 1936 avattu Helsinki-Malmin lentoasema suljettiin vuonna 2021. Sen paikalle rakennetaan uusi asuinalue, joskin kulttuurihistoriallisesti merkittävät lentoasemarakennukset säilytetään. Helsingin kansainvälinen lentoliikenne sijoittuu Helsinki-Vantaan lentoasemalle, jonne kulkee muun muassa vuonna 2015 avautunut Kehärata.
Hernesaaren helikopterikenttä suljettiin vuonna 2020. Sieltä liikennöi muun muassa Tallinnaan helikopteriyhtiö Copterline. Myöskin Malmilla on lopetettu helikopteriliikenne. Kaupunki on suunnitellut uutta helikopterikenttää esimerkiksi Kivikkoon, mutta se on kohdannut vastustusta asukkailta.
Lähteet
Aiheesta muualla
*