Erillinen vesijättö on Suomen kiinteistörekisterissä yksi kiinteistön laji. Erillinen vesijättö on syntynyt, kun järven tai lammen vedenkorkeutta on laskettu. Erillisen vesijätön erillisyys on sitä, että vesijätöllä on eri omistajat kuin vesialueella, josta vesijättö on aikanaan syntynyt. Vedenkorkeutta laskettaessa maaksi muuttuneen alueen omistus siirtyi niille, jotka osallistuivat laskuhankkeeseen.
Erillinen vesijättö on syntynyt aina vesistön laskemisesta, ei maannousun kautta. Kaikki vesijätöt eivät ole kiinteistörekisterissä erillisiä vesijättöjä. Erillisiä vesijättöjä ei ole muodostunut enää 1.3.1903 jälkeen.
Erillinen vesijättö ei kuulu mihinkään tilaan. On myös mahdollista, että se on aiemmin kuulunut tilaan mutta sittemmin luovutettu siitä toiselle tilasta irrottamatta.
Oikeuskäytännössä erillisiä vesijättöjä on pidetty irtaimena omaisuutena. Erillisten vesijättöjen omistuksessa on epäselvyyksiä, sillä niiden omistaja ei selviä lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä. Nykyinen omistaja voi olla vaikea selvittää.
Erillisiä vesijättöjä on pääasiassa Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Suurimmaksi osaksi ne ovat arvoltaan vähäisiä. Vuonna 2015 arvioitiin, että erillisiä vesijättöjä, joiden omistusoikeus oli selvittämättä, oli jäljellä noin 250.
Vuonna 2017 voimaan tulleen lain erillisten vesijättöjen lakkauttamisesta (373/2016) mukaan vesijättö palautetaan osaksi sitä alkuperäistä rekisteriyksikköä, johon se kuului ennen järvenlaskua, jos alueen omistajaa ei saada selvitettyä.
Erilliseen vesijättöön ei voi saada lainhuutoa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Markkula, Markku: Vesijätön omistuksesta III – Erilliset vesijätöt, Maankäyttö 4/2008, s. 43
Luokka:Kiinteistölajit