Jonathan Max Mann (1947 Boston, Massachusetts – 2. syyskuuta 1998 Atlantin valtameri) oli yhdysvaltalainen epidemiologi.Jonathan Mann National Library of Medicine 11/2006, viitattu 19.11.2025 Jonathan Mann, AIDS Pioneer, Is Dead at 51 The New York Times 4.9.1998, viitattu 19.11.2025
Mann valmistui Harvard Collegesta ja sai lääketieteen tohtorin arvon Washington University in St. Louisin lääketieteen koulusta vuonna 1974. Lisäksi hän sai kansanterveyden maisterin oppiarvon Harvardin yliopiston School of Public Healthista. Mann liittyi vuonna 1975 Yhdysvaltain tautikeskuksen palvelukseen ja sai sitten New Mexicon osavaltionepidemiologin viran. Vuonna 1984 hänet värvättiin kansainvälisen AIDS-tutkimushankkeen johtajaksi. Hän perusti Project SIDAn ja työskenteli Zairessa keräten varhaisimpaan kuuluvaa aineistoa HI-viruksesta sekä AIDS:ista Afrikan kontekstissa.Mathilde Krim, Jonathan Mann 1947–1998 Nature Medicine 10/1998, viitattu 19.11.2025 Mann muutti vuonna 1986 Geneveen, jossa hän johti Maailman terveysjärjestön päämajassa ensimmäistä maailmanlaajuista HIV-/AIDS-strategiaa (Global Program on AIDS). Hän tunnisti HI-viruksen korkean esiintyvyyden läheisen kytköksen eriarvoisuuteen ja omaksui vahvan ihmisoikeusnäkökulman. Maailman terveysjärjestö kuitenkin kevensi ihmisoikeusnäkökulman painoarvoa, koska se herätti epämukavuutta vaikutusvaltaisten jäsenvaltioiden piirissä. Tähän liittyen Mann erosi Maailman terveysjärjestön palveluksesta maaliskuussa 1990.
Mann siirtyi Harvard School of Public Healthiin ja alkoi johtaa Harvardin AIDS-instituutin kansainvälistä AIDS-keskusta. Hän oli François-Xavier Bagnoud Center for Health and Human Rightsin ensimmäinen johtaja. Mann siirtyi Harvardista Allegheny University of the Health Sciencesin uuden kansanterveyskoulun dekaaniksi, mutta oppilaitos suljettiin sitten taloudellisista syistä. Hänelle myönnettiin Calderone-palkinto vuonna 1994.Past Recipients Columbia University Mailman School of Public Health, viitattu 19.11.2025 Mann oli aikeissa siirtyä työskentelemään johonkin kehitysmaahan ja oli matkalla keskustelemaan asiasta Maailman terveysjärjestön päämajaan noustessaan lennolle New Yorkista Geneveen. Hän kuitenkin kuoli toisen vaimonsa, rokotetutkija Mary Lou Clements-Mannin kanssa Swissairin lennon 111 onnettomuudessa. Mannin ensimmäinen vaimo oli Marie-Paule, jonka kanssa hän sai kaksi tytärtä ja pojan.
Lähteet
Luokka:Yhdysvaltalaiset lääkärit Luokka:Epidemiologit Luokka:Lento-onnettomuudessa kuolleet Luokka:Vuonna 1947 syntyneet Luokka:Vuonna 1998 kuolleet