Jakob Sporrenberg (16. syyskuuta 1902 Düsseldorf – 6. joulukuuta 1952 Varsova) oli saksalainen SS-upseeri.
Sporrenberg kouluttautui ensimmäisen maailmansodan lopulla mekaanikoksi ja alkoi sodan jälkeen liikkua äärioikeistolaisissa piireissä. Hän liittyi Saksan kansallissosialistiseen työväenpuolueeseen vuonna 1925 ja nousi paikallisen Hitlerjugend-osaston johtajaksi vuonna 1929. Schutzstaffelissa hän aloitti 1930 ja eteni nopeasti kenraalitasolle. Toisen maailmansodan aikana hänet nimettiin aluksi Rheinin SS-osaston johtajaksi, mistä hän siirtyi vuonna 1941 itärintamalle. Siellä hänen vastuullaan oli valloitettujen alueiden partisaanien kukistaminen nykyisen Valko-Venäjän läntisissä osissa. Häntä ei kuitenkaan pidetty tarpeeksi lujaotteisena, ja hänet siirrettiin pian alempiin tehtäviin Ukrainan alueelle. Sporrenberg päätyi aktiivipalvelukseen rintamalle, missä suorittamistaan ansioista Heinrich Himmler nimitti hänet Lublinin SS-johtajaksi. Siinä asemassa hän oli vastuussa kaupungin juutalaisten joukkotuhosta osana Operaatio Reinhardia.
Heinäkuussa 1944 Neuvostoliitto valtasi Lublinin, ja Sporrenberg siirrettiin samana syksynä Norjaan, missä hänestä tuli eteläisen Norjan SS-joukkojen komentaja. Hänen aikansa Norjassa oli kuitenkin varsin toimetonta, ja seuraavana keväänä Natsi-Saksa antautui. Sporrenbergin oli ollut tarkoitus Wilhelm Rediessin ja Josef Terbovenin tapaan tehdä itsemurha, mutta hän tuli toisiin aatoksiin ja piiloutui. Hän jäi kiinni pari kuukautta myöhemmin, ja seuraavana vuonna hänet siirrettiin Lontooseen kuulusteluihin. Oikeudenkäynti käytiin Puolassa, ja Sporrenberg tuomittiin rikoksistaan kuolemaan syyskuussa 1950. Teloitus pantiin täytäntöön 6. joulukuuta 1952. Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:SS-sotilaat Luokka:Saksalaiset teloitetut Luokka:Sotarikoksista teloitetut Luokka:Vuonna 1902 syntyneet Luokka:Vuonna 1952 kuolleet