Paimen, piika ja emäntä on suomalaisen kirjailijan Auni Nuolivaaran vuonna 1936 julkaistu romaani. Teos on kirjailijan tunnetuin, ja julkaisuvuonnaan se voitti Otavan romaanikilpailun. Teos on Katri Ukonniemi -trilogian ensimmäinen osa, jota seuraavat Isäntä ja emäntä (1937) ja Päivä ja ehtoo (1938). Tarina kuvaa Katrin nousua palvelijasta emännäksi, ja tämä romaani keskittyy erityisesti hänen lapsuuteensa ja nuoruuteensa, jotka kuluivat paimentyttönä ja palvelijattarena useissa kartanoissa.

Juoni 1850-luvun Suomessa Katri Ukonniemi, joka oli vanhempiensa eron jälkeen jäänyt isänsä vanhempien hoiviin, asuu köyhällä tilalla. 12-vuotiaana hän alkaa työskennellä karjapaimenena Räikkölän tilalla. Isäntä on äkkipikainen ja joskus ankara Katriin nähden, mikä johtuu osittain hänen vaimonsa sairaudesta. Eräänä päivänä emäntä pyytää Katriota hakemaan nauriin taimia naapuritilalta. Katri on matkalla pohjoiselle laitumelle lähelle jyrkännettä ja alapuolista suota, joten hän epäröi, mutta suostuu lopulta. Iltapäivällä hän siirtää lehmät pois jyrkänteen läheltä ja käy hakemassa taimet, mutta palatessaan huomaa yhden lehmän pudonneen suohon ja kuolleen. Isäntä suuttuu, ruoskii Katria ja paiskaa hänet maahan, jolloin hevonen säikähtää, syöksyy jyrkänteeltä ja kuolee. Tapahtuman seurauksena Katri sairastuu ja joutuu vuoteeseen muutamaksi päiväksi. Katrin päivää ilahduttavat vanha mies, joka suojelee häntä torumisen yhteydessä, ja vanha Gunilla, joka kertoo hänelle tarinoita ja opettaa kehräämistä ja ompelua.

Katri saa viikon loman vieraillakseen äitinsä luona, joka on mennyt uudelleen naimisiin Temperan kartanon isännän kanssa ja ottanut mukaansa siskonsa Leenan. Aluksi äiti ja sisko eivät tunnista Katria, ja hän itkee turhautuneena, kunnes saa viimein äitinsä syliin. Vaikka Katri on onnellinen äitinsä näkemisestä, hän kokee surua nähdessään äidin uuden perheen ja vastasyntyneen lapsen. Äidin ja Katrin välillä käydään anteeksipyytelyjä, ja Katri vahvistaa suhdettaan Leenan kanssa; he lupaavat tavata vähintään kerran vuodessa. Palattuaan Räikkölän tilalle Katri tulee hiljaisemmaksi ja pohtivammaksi. Seuraavana kesänä, nähtyään härän ja karhun yhteenoton, Katri päättää, Henriikan rohkaisemana, lähteä Räikkölästä ja työskennellä Kuuselan tilalla, jossa on paremmat mahdollisuudet.

Katrin saapuessa Kuuselan tilalle Henriikan kanssa hänet esitellään kartanon emännälle, joka opettaa hänelle kirjontaa ja pitsinnypläystä. Kartanon elämä on kaoottista: palvelijat käyttäytyvät huonosti, ja alun perin poissa oleva isäntä, kiertävä kauppias, pelleilee sopimattomasti heidän kanssaan ja viettää paljon aikaa Henriikan mökissä. Katri huomaa, että Henriikan tytär on todellisuudessa isännän lapsi, mikä järkyttää häntä ja muistuttaa äidistä. Katri kokee isännän ja Henriikan pilkkaa ja toruja, mutta löytää lohtua palvelija Aliinasta. Myöhemmin isäntä lähtee taas.

Ajan myötä Katri kehittyy kirjonnassa ja pitsinnypläyksessä. Huomattuaan Katrin älykkyyden emäntä Lotta opettaa hänelle lukemista. Katri alkaa lukea kirjoja, ja tämä tuo hänelle iloa ja maailmankuvan laajentumista. Aliina menee naimisiin Viljamin kanssa, ja järjestetään pieni juhla, kun taas Henriika ajetaan kartanosta pois. Keväällä isäntä palaa, mutta hän ei löydä yhteisymmärrystä vaimonsa kanssa ja jatkaa matkojaan, jättäen Viljamin ja Aliinan hoitamaan maatilaa ja palvelijoita. Katri tarkkailee muutoksia ja kutsutaan jäämään heidän luokseen, jolloin kartanossa vakiintuu uusi tasapaino. Kun Lotta lähtee lasten kanssa, tilasta tulee hiljainen, ja Katri kaipaa emäntää yhdessä muiden palvelijoiden kanssa.

Viljamin johdolla ja palvelijoiden avustuksella tila kukoistaa uudelleen. Suuren henkilöstön ylläpitäminen on kuitenkin kallista, joten päätetään vähentää työntekijöitä. Katri, nuorimpana ja viimeisenä saapuneena, joutuu lähtemään. Aliina haluaa järjestää Katrille hyvän asuinpaikan. Koska Katri haluaa tavata siskonsa Leenan, Aliina kääntyy sepän puoleen, joka asuu Henriikan entisessä mökissä. Sepän avulla Katri saa työpaikan Yuntran tilalta ja hänet viedään matkalla tapaamaan Leenaa. Matkalla Katri ostaa yhteensopivat rintaneulat itselleen ja Leenalle. Viikko tilalla on onnellinen, vaikka äidin uuden lapsen syntymä tekee Katrin tietoiseksi siitä, että äidin rakkaus ei riitä kokonaan, ja hän joutuu ihailemaan äitiä etäältä. Palattuaan Viljami ja Aliina neuvottelevat Yuntran pariskunnan kanssa, jotta Katri voi työskennellä siellä seuraavan vuoden ajan, sovittaen koulunkäyntiä ja vaatteiden valmistusta eri vuodenaikoihin.

Myöhemmin Katri siirtyy Kuuselan tilalta Yuntran tilalle, suureen, likaisiin ja epäjärjestyksessä olevaan taloon. Emäntä, pettyneenä Katrin nuoreen ikään, käyttää häntä ankarasti hyväkseen, ja lapset ja palvelijat käyttäytyvät huonosti. Kesän aikana Katri kutoo kangasta mekkoa varten, mutta kangas katoaa. Palvelija kertoo nähneensä emännän vievän samankaltaisen kankaan räätälille, mikä musertaa Katrin. Vaikeuksista ja hyväksikäytöstä huolimatta Katri kestää, löytää lohtua perheensä muistoista ja laulaa työskennellessään. Lopulta palvelija Kuuselan tilalta saapuu noutamaan hänet hienosti vaunuilla, ja Katri vierailee isoäidin luona, saaden lahjaksi Raamatun sekä tuoden mukanaan ruokaa ja lahjoja tilalta.

Talven lopulla Katri kohtaa emännän ratkaistakseen lopullisesti kankaan ongelman, saa tarvitsemansa villan ja jatkaa työtään ahkerasti. Villan avulla hän kutoo uutta kangasta, säilyttäen innostuksensa vaikka usein itkee metsässä, koska emäntä määrää yhä raskampia töitä. Lopulta tulee päivä, jolloin Katri vapautuu tilalta: hän kieltäytyy rahatarjouksista ja huomiosta, ja pyytää ainoastaan työtodistuksen, jättäen tilan hyvästien kera lasten kanssa.

Viiden vuoden kuluttua kokemus on opettanut Katrille työskentelyä iloisesti missä tahansa. Katri ja hänen siskonsa Leena tarkkailevat pientä Rantalan tilaa, jonka omistajan Juuson kanssa Katri aikoo mennä naimisiin luottaen hänen rehellisyyteensä. Leena muistuttaa Katria, että vaikeinakin aikoina voi tuottaa onnellisuutta muille, ja Katri ymmärtää, että onnellisuuden rakentaa itse.

Tausta Nuolivaaran teos yhdistää perinteiseen maalaiskuvaukseen aikakaudelle modernimpia aineksia, kuten itsenäisen nais­päähenkilön, mutta perinteiset arvot säilyvät teoksessa edelleen keskeisinä.

Romaanin Paimen, piika ja emäntä tapahtumat ja henkilöhahmot pohjautuvat Längelmäellä syntyneen Kustaava Helanderin (1873–1948) kirjallisiin ja suullisiin muistiinmerkintöihin 1800-luvun kansanelämästä alueella. Helander asui myöhemmin 1930-luvulla Viipurissa Auni Nuolivaaran pihapiirissä ja kertoi iltaisin tarinoitaan Nuolivaarojen kuullen. Armas Nuolivaaran ehdotuksesta Auni Nuolivaara ryhtyi kirjoittamaan romaaniaan Helanderin kertomusten pohjalta. Helander avusti kirjoitusprosessia ja luovutti ilmeisesti myös omia käsikirjoituksiaan Nuolivaaran käyttöön. Vastineeksi hän sai 10 prosenttia kirjan tuotoista.Seija Pessi : Paimen, piika ja emäntä, kotiseutuhistoriaa Längelmäeltä, Tampereen seudun sukututkimusseura Vuosikirja XIX: 2 (Syksy 1998)

Vastaanotto Nuolivaaran kirjasta sekä sen kahdesta jatko-osasta, Isäntä ja emäntä ja Päivä ja ehtoo, julkaistiin Saksassa lyhennetty versio vuonna 1940 nimellä Kleine standhafte Katri, ja sitä painettiin vuoteen 1952 mennessä 155 000 kappaletta. Myös Suomessa julkaistiin vuonna 1943 lyhennetty versio trilogiasta, käyttäen yksittäistä nimeä Paimen, piika ja emäntä. Kirja on käännetty myös viroon, latviaan, unkariin, norjaan, hollantiin ja japaniin.

Sovitukset Vuonna 1938 valmistui suomalainen elokuva Paimen, piika ja emäntä, joka todellisuudessa perustuu trilogian toiseen osaan, Isäntä ja emäntä.

Vuonna 1984 romaani sovitettiin japanilaiseksi animaatiosarjaksi Makiba no shōjo Katri. Sarjan tuotti Nippon Animation, ja se esitettiin 49 jaksossa osana Sekai meisaku gekijō -sarjaa, joka sovitti animaatioiksi nuortenkirjallisuuden klassikoita.

Lähteet

Luokka:Suomalaiset romaanit Luokka:Vuoden 1936 kirjat