Jatkuvuus on elokuvanteossa sen varmistamista, että katsojan illuusio tarinan johdonmukaisesta etenemisestä säilyy kuvasta ja kohtauksesta toiseen. Tähän kiinnitetään huomiota jo käsikirjoitusta laadittaessa (mm. juonen looginen kuljetus), mutta erityisen tärkeää jatkuvuudesta huolehtiminen on kuvaus- ja leikkausvaiheessa. Peräkkäisiksi tarkoitetuissa otoksissa ihmisten ja esineiden sijainnin ja liikkeen sekä lavastuksen ja valaistuksen tulee pysyä keskenään johdonmukaisina niin, että otosten leikkaaminen uskottavasti peräkkäin onnistuu ilman kalliita uusintakuvauksia.
Häiriöitä kuvakerronnan jatkuvuudessa kutsutaan ammattikielessä klaffivirheiksi eli klaffareiksi (ks. klaffi) ja kuvakerronnan sujuvaa etenemistä korostavaa leikkaustyyliä jatkuvuusleikkaukseksi. Kuvausvaiheessa jatkuvuudesta huolehtii erityisesti kuvaussihteeri () mutta rekvisiitan osalta myös järjestäjä, puvustuksen osalta puvustaja tai pukusuunnittelija sekä kuvakulmien ja valaistuksen osalta kuvaaja. Vähäisen hierarkian kuvaustiimeissä kuka tahansa voi mainita jatkuvuusvirheestä kuvaussihteerille tai ohjaajalle sellaisen huomatessaan, mieluummin ennen kameran käynnistymistä kuin vasta kuvanoton jälkeen.
Elokuvan leikkausvaiheessa jatkuvuutta säätelevät yleisimmin fysikaaliset tekijät kuten näyttelijöiden sijainti ja liikkuminen tilassa suhteessa toisiinsa, fyysiset suoritukset suhteessa leikkauskohtiin (esim. katseen suunta, kasvojen ilme, vartalon liike) sekä laajemmassa mielessä tarinan ja juonen dramaturginen jatkuvuus.
Lähteet
Luokka:Elokuvaan liittyvät käsitteet