Vaasan Maila (myös Mailattaret, lyhenne VM) oli vaasalaisen samannimisen pesäpalloseuran naisten joukkue, jonka edustusjoukkue pelasi naisten SM-sarjaa vuosina 1954–1959 ja 1970. Vaasan Mailan naiset voittivat SM-pronssia vuonna 1955.

Historia

Taistelua piirisarjassa Vaasan Mailan perustamisvuonna 1933 naisten puolella pesäpallossa oli jo toimintaa. Toiminta toki oli vain harrastemuotoista, ja oikeita otteluita jouduttiin odottamaan seuraavaan vuoteen. Vuonna 1934 aloitettiinkin oikeat ottelut. Menestys sarjassa ei ollut kuitenkaan toivottua, Ilmajoen Kisailijoitten voittaessa Mailan 13–1. Paikallisvastustaja Vasaman kanssa kuitenkin pystyttiin kamppailemaan tasaväkisesti. Vuonna 1935 tason nousua oli jo havaittavissa, vaikka voittoja joukkueelle ei saatu. Jussittaret voitti Mailan 9–2, Vasamattaret 4–2 ja 9–4, sekä Kisailijattaret 9–2.Ihamäki 1983, s. 68.

Kaudella 1936 Mailan joukkue alkoi jo näyttämään vahvoja otteita. Jussittarien kanssa pelattiin tasan ja Kauhajoen Karhu kaatui lukemin 6–1. Maila pääsi piirisarjassa loppuotteluun asti, mutta hävisi Kisailijoille niukasti 3–2. Kisailijat olivat veilä seuraavat kaksi vuotta suurimpana vastustajana, kun joukkue voitti Mailan vuonna 1937 7–3 ja 2–0, sekä vuonna 1938 5–3. Vuonna 1939 Kisailijoita ei enää pesäpallon parissa nähty, mutta joukkueen korvasi toinen korkeatasoinen vastustaja Vimpelin Veto. Maila pelasi ensimmäisen pelin Vetoa vastaan tasan 11–11, mutta hävisi toisen kohtaamisen 4–2. Vuonna 1940 Maila voitti Jussittaret pokaaliotteluissa 7–3 ja 8–4, mutta runkosarjassa Maila hävisi Jussittarille ja Vedolle.

Sotavuosina Maila ei pelannut naisten sarjoissa. Vuonna 1945 osallistui taas piirisarjaan, voittaen Jussittaret 7–5 ja häviten Ylihärmän Junkkareille 12–7. Vuonna 1946 Maila ei osallistunut sarjaan pelaajapulan takia. Pelaajapula kuitenkin saatiin hoidettua kaudeksi 1947, mutta kausi ei sujunut toivotusti. Maila hävisi Kurikan Ryhdille ja Vedolle 5–2. Vuonna 1948 Maila ylsi piirimestaruuden loppuotteluun asti, joukkueen voitettua Vähänkyrön Viestin 12–7 ja Kyrön Voiman 15–4. Piirimestaruuden loppuotteluun ei kuitenkaan päästy, sillä rahat eivät riittäneet matkaan Vimpeliin. Kausi 1949 alkoi synkästi, Mailan hävittyä Karhulle 12–1. Kausi kuitenkin kääntyi Mailan voitettua Viestin 24–3. Jatkopeleissä Maila voitti Laihian Liiton 4–0 ja Laihian Urheilijat 9–4.

Kaudella 1950 Maila ylitti itsensä. Joukkue voitti viimeisen kahden vuoden suomenmestarin Vedon 9–3 ja Kauhajoen Karhun 6–3, lunastaen lohkon mestaruuden. Kaudella 1950 Maila voitti Peräseinäjoen Toiveen 9–3, pelasi tasan 5–5 Karhun kanssa, sekä hävisi Jussittarille 2–8. Jälleen kerran Maila voitti Vedon, tällä kertaa Vedon luovutusvoiton myötä. Kaudet 1952 ja 1953 jatkui edellisten tapaan, Mailan vahvistaessa joukkuetta.

Mitali ja mestaruussarjaa Kaudella 1954 Mailan naisten joukkue teki läpimurron. Lakeuden Suurkisoissa Maila hävisi Lapuan Kirille, joka ei ollut kovin tunnettu piirissä. Maila eteni piirisarjasta piirimestaruuden finaaleihin, joissa Kiri asettui vastaan. PM-finaalissa Maila kuitenkin oli parempi, voittaen Kirin 18–7. Piirimestaruudella Maila ansaitsi oikeuden osallistua SM-sarjaan. Kausi 1954 oli viimeinen, jossa pelattiin cup järjestelmässä. Cup järjestelmässä finaaliin osallistui Pesäpalloliiton ja Työväen Urheiluliiton mestarit. Kauden 1954 ollessa viimeinen cup muotoinen kausi, määritti sijoitukset seuraavan kauden SM-sarjan osallistuja. Piirimestaruuden jälkeen Maila eteni Kannuksella pelattuun alkuerään, jossa vastaan asettui Kannuksen Pilke ja Jyväskylän Kiri. Maila voitti molemmat joukkueet ja eteni jatko-otteluihin Kuopioon. Kuopiossa vastustajiksi Limingan Niittomiehet ja Kelta-Mustat. Maila voitti Niittomiehet, mutta SM-finaaliin mennyt Kelta-Mustat oli liikaa Mailalle.Ihamäki 1983, s. 69–70.

Kaudella 1955 pelattiin ensimmäistä kertaa naisten omaa mestaruussarjaa. Sarjaan suoraa pääsivät edeltävän kauden neljä parasta pesäpalloliiton joukkuetta. Mailan lisäksi suoraa valikoitui Porin Pallo-Veikot, Helsingin Pallo-Toverit ja Kelta-Mustat. Alkukesästä sarjaan karsittiin myös kolme muuta joukkuetta, joiksi valikoitui Loimaan Palloilijat, Jyväskylän Kiri ja Helsingin Veto. Sarjan alkamista jouduttiin odottamaan, sillä avausottelu pelattiin vasta 31. heinäkuuta. Maila lähti kauteen ennakkoluulottomasti. Joukkue kuitenkin suoriutui yllättävän hyvin, häviten vain Jyväskylän Kirille ja SM-hopeaa voittaneelle Pallo-Tovereille. Maila lopulta sijottui SM-pronssille. Mitallia ei joukkueelle tuolloin jaettu, sillä aiempina vuosina ei SM-pronssia jaettu cup muodossa. Mitali jaettiin vasta 25 vuotta myöhemmin erillisessä juhlatilaisuudessa. Maila voitti myös kaudella piirimestaruuden.

Seuraava kausi Mailalle ei ollut yhtä helppo. Joukkue kuitenkin jäi neljänneksi ja säilytti sarjapaikkansa helposti. Kausi 1957 näytti Mailalle mukavalta pitkälle syksyyn asti. Sarja oli kiristynyt ja täten yllätyksille oli suurempi mahdollisuus. Syksyllä vielä näytti, että Mailalla oli mahdollisuus suomenmestaruuteen. Mailan hävittyä Jyväskylän Kirille, oli vielä SM-hopealle mahdollisuus. Viimeisellä kierroksella pelatussa ottelussa Helsingin Vetoa vastaan kuitenkin tuli häviö, joka pudotti Mailan neljänneksi. Tasapelillä joukkue olisi varmistanut SM-pronssin toistamiseen.

Kaudella 1958 Mailalla oli mahdollisuudet hyvään kauteen vielä kauden puolellavälillä. Kuitenkin tappiot Pallo-Tovereille ja Helsingin Vedolle veivät mitalit saavuttamattomiin. Putoamiseenkin oli mahdollisuus, mutta voitto SM-hopeaa voittaneesta Kiristä varmisti Mailalle tutun neljännen sijan. Kaudella 1959 Mailan joukkue oli kokenut suuren nuorennusleikkauksen. Myös joukkueen yhteispelissä oli ongelmia. Useamman niukan tappion myötä joukkue putosi sarjasta viiden kauden jälkeen.Ihamäki 1983, s. 70–71.

Piirisarjaan nuorella joukkueella Vuonna 1960 kokeneita pelaajaia vaihdettiin nuoriin pelaajiin. Joukkue pelasi innokkaasti, mutta kokemuksen puute näkyi. Myös useammat luovutusvoitot lannistivat joukkueen pelihalua. Maila jäi lopulta toiseksi piirisarjassa, Lapuan Virkiän voitettua sarjan. Kaudella 1961 sukupolven vaihdos jatkui. Joukkueessa kokemattomuus näkyi jälleen ja heittovoimakin heikkeni. Piirisarjassa sijoituttiin jälleen toiseksi. Kaudella 1962 harjoituksiin saatiin erityisen paljon pelaajia. Otteluihin kuitenkaan ei saatu kokoonpanoja kasaan, ja kaudella ei pelattu yhtäkään virallista ottelua.Ihamäki 1983, s. 71–72.

Kaudella 1963 joukkue ryhdistäytyi ja sijottui toiseksi, Lapuan Laakan voitettua sarja. Kaudella 1964 Mailan peli alkoi sujumaan. Maila voitti piirisarjassa kaikki ottelut pois lukien Kauhajoen Karhun, joka sijottui samoille pisteille. Lopullinen sijoitus määriteltiin uusintaotteluilla, jossa Karhu kirjattiin voittajaksi.

Vuonna 1965 joukkueelta puuttui joukkueenjohtaja. Tämä aiheutti pulaa varsinkin vierasotteluissa, joihin pelaajat joutuivat itse kustantamaan matkat. Joukkue kuitenkin suoriutui tästä huolimatta hyvin, sijoittuen toiseksi. Kaudeksi 1966 joukkueenjohtaja ongelma saatiin korjattua. Tämä ei kuitenkaan auttanut sijoitukseen, joka pysyi toisena. Joukkueenjohto ei kauaa kuitenkaan seurassa pysynyt ja kaudella 1967 pelaajat olivat ilman valmennusta. Joukkue sijottui tällä kertaa huonommin sijalle viisi. Kausi 1968 meni vielä huonommin ja joukkue ei pelannut yhtäkään virallista ottelua.

Puoli kautta mestaruussarjassa

Kauteen 1969 joukkue lähti innolla. Mailan peli sujui hyvin ja piirisarjan mestaruus oli helppo voittaa. Mestaruuden myötä Maila pääsi SM-sarjan karsintoihin. Karsinnat järjestettiin Vaasassa, muiden joukkueiden pelätessä matkakulujen korvausten määrää. Kotiturnaus kannatti Mailalle kotikatsomon tuen myötä. Vaasaan saapuivat Hämeenlinnan Paukku ja Laitilan Naisvoimistelijat, jotka pelasivat ensimmäisen ottelun toisiaan vastaan Paukun voittaessa 15–5. Mailan pelaajat tutkivat peliä hyvin, sillä joukkue voitti Paukun 17–4 ja Laitilan 35–2. Ylivoimaisten voittojen myötä Maila varmisti paikkansa takaisin mestaruussarjaan.Ihamäki 1983, s. 72.

Mestaruussarjaan valmistauduttiin huolella. Mailassa tiedettiin ettei piirisarjan pelaajamäärä riittäisi, joten Mailan tyttöjen harjoittamista lisättiin. Kuitenkaan omista nuorista pelaajista ei saatu toivottua vahvistusta ja kauteen lähdettiin pienehköllä ringillä. Kausi 1970 alkoi lupaavasti, kun Maila pystyi pelaamaan Pallo-Tovereita vastaa hyvällä tasolla. Maila kuitenkin hävisi ottelun 7–8. Joukkueen suoritukset alkoivatkin ottelun jälkeen huononemaan. Lapualle Maila hävisi 3–15, kotona Hyvinkään Tahkolle Maila hävisi 5–13 ja Lännen Pallolle 8–3. Kauhajoella Maila piti pintaasa usemman vuoden mestarussarjassa pelannutta Karhua vastaan. Ottelun puolessavälissä tilanne oli 2–3 Mailan hyväksi, mutta ottelu päättyi 28–7 Karhulle. Tappioden jälkeen Mailan joukkueesta alkoi lähtemään pelaajia. Pelaajia lähti suuri määrä opiskelemaan, joukkueen koostuessa suurimmalta osaa opiskelijoista. Joukkueessa nähtiin myös loukkaantumisia. Maila pelasi vielä Roihuvuoren Roihua vastaan, jolle Maila hävisi 3–12. Ottelun jälkeen joukkue joutui luopumaan sarjasta.Ihamäki 1983, s. 73–74.

Pitkään ilman sarjaa Kauteen 1971 lähdettiin edeltävän kauden jäljellä olevien pelaajien ja uusien nuorten vahvistusten myötä piirisarjaan. Joukkue ei kuitenkaan pärjännyt ja jäi neljänneksi sarjassa. Seuraavaksi kaudeksi joukkuetta ei enää saatu kasaan, joka aloitti pitkän putken ilman otteluita. Kaudeksi 1976 saatiin B-tyttöjen joukkue piirisarjaan. Nuori joukkue ei oletusten mukaan menestynyt ja seuraavana kautena Mailalla ei taaskaan ei ollut joukkuetta sarjoissa. Kautena 1980 saatiin seuraavan kerran joukkue piirisarjoihin. Joukkue koostui suurimmalta osaa junior-ikäisistä. Joukkueen kevät meni hyvin, mutta kesällä lomat sekottivat joukkuetta ja sijoitus oli lopulta kolmas. Vuosi 1981 oli taas kerran Maila ilman joukkuetta piirisarjassa. Asiaan kuitenkin tuli muutos kaudeksi 1982, kun piirisarjaan ilmoitettiin C-tytöistä koostunut joukkue. Kesälomat taas sekottivat joukkuetta, mutta tällä kertaa pelaajia oli niin paljon, ettei se haitannut pelejä. Piirisarjan kahdeksasta ottelusta Maila voitti puolet ja sijottui kolmanneksi.

Tilastot ja luettelot Saavutukset SM-pronssia: 1955

Palkinnot ja huomionosoitukset

Akateeminen Itä–Länsi Irma Kentala (1951)Ihamäki 1983, s. 44. Rauni Kivistö (1951) Pirjo Miettinen (1951)

Lähteet

Viitteet

* Luokka:Naisten pesäpalloseurat Luokka:Entiset pesäpalloseurat