Ramon Grau San Martín (13. syyskuuta 1887 – 28. heinäkuuta 1969) oli Kuuban presidentti neljän kuukauden ajan vuosina 1933–1934 ja uudelleen toisen maailmansodan jälkeen vuodesta 1944 vuoteen 1948.
Grau haaveili lääkärin urasta, vaikka isä halusi hänen jatkavan perheen tupakkaviljelmiä. Hän opiskeli Havannan yliopistossa ja valmistui lääketieteen tohtoriksi vuonna 1908, jatkoi opintojaan Euroopassa ja pääsi fysiologian professoriksi vuonna 1921. 1920-luvun lopulla hän tuki opiskelijoiden protesteja presidentti Gerardo Machadon diktatuuria vastaan, ja hänet vangittiin ja karkotettiin sitten Yhdysvaltoihin. Machadon kaatumisen jälkeen valtaa käytti käytännössä armeijaa johtanut kersantti Fulgencio Batista, ja maassa oli lyhytaikaisia siviilipresideenttejä ennen vuoden 1934 sotilasjunttaa.
Graun ensimmäinen presidenttikausi (10. syyskuuta 1933 – 14. tammikuuta 1934) oli vuoden 1933 vallankumouksen huippuhetki. Hän oli työväenpuolueen kannattaja ja vastuisti ulkomaista pääomaa. Grau määräsi kahdeksantuntisen työpäivän ja vaati yrityksiä palkkaamaan vähintään puolet kuubalaista työvoimaa. Kommunistien vaikutusvaltaa ammattiliitoissa rajoitettiin. Yhdysvallat ei tunnustanut hallitusta, jolloin Batista pakotti Graun eroamaan. Hän lähti maanpakoon, jossa hänestä pian tehtiin uuden nationalistisen Partido Revolucionario Cubano (Auténtico) -puolueen puheenjohtaja. Hän palasi Kuubaan vuonna 1938 ja pääsi mukaan vuoden 1940 perustuslain laatineeseen konventtiin. Hän hävisi vuoden 1940 presidentinvaalit Batistalle, mutta voitti vuonna 1944, vaikka hänen puolueensa ei onnistunutkaan saamaan enemmistöä kongressissa, joka vastusti määrätietoisesti hänen politiikkaansa.
Graun toinen presidenttikausi alkoi sodanjälkeisen taloudellisen nousukauden keskellä sokerintuotannon (ja hintojen) noustessa. Hän aloitti julkisten töiden ja koulujen rakentamisen ohjelman. Sosiaaliturvaetuuksia korotettiin. Kuuban taloudellista kehitystä ja maataloustuotantoa kannustettiin. Mutta vauraus lisäsi korruptiota. Nepotismi ja väkivalttaiset katujengit kukoistivat. Graun uudistusinto oli vähentynyt huomattavasti verratttuna 1930-luvun idealismiin. Hän vaikutti pehmentyneen vuosien maanpaon ja turhautumisen jälkeen, ja monet pitivät häntä vuoden 1933 vallankumouksen ihanteiden pettäjänä.
Luovutettuaan presidentin vallan suojatilleen Carlos Prío Socarrásille vapaissa ja demokraattisissa vaaleissa vuonna 1948, häntä syytettiin 174 000 000 dollarin kavalluksesta virka-aikanaan, mutta todisteet katosivat mystisesti ja oikeudenkäynti hylättiin. Grau vetäytyi sitten käytännössä julkisesta elämästä. Hän nousi uudelleen ehdolle vuonna 1952 protestoidakseen Batistan vallankaappausta vastaan ja asettui ehdolle presidentiksi Batistan järjestämissä vaaleissa vuosina 1954 ja 1958, mutta vetäytyi ehdokkuudestaan juuri ennen äänestystä väittäen hallituksen syyllistyneen petokseen. Vuoden 1959 vallankumouksen jälkeen hän vetäytyi kotiinsa Havannaan, jossa hän kuoli.
Lähteet
Luokka:Kuuban presidentit Luokka:Vuonna 1887 syntyneet Luokka:Vuonna 1969 kuolleet