Kyyroksen kasvatus (; ) on Ksenofonin kirjoittama teos, joka on osittain kuvitteellinen Kyyros Suuren elämäkerta. Se pyrkii osoittamaan, miten kansalaisista voidaan kasvattaa hyveellisiä ja urheita, ja esittää Kyyroksen viisaan ja hyvän hallitsijan esikuvana.Linkomies, Edwin: ”Ksenofonin elämä ja teokset”. Teoksessa Miller, Walter: ”Cyropaedia: Introduction”. Teoksessa
Historia Teoksen synty
Ksenofonin elämän ja uran kannalta ratkaisevin tapahtuma oli hänen osallistumisensa Kyyros nuoremman sotaretkelle vuonna 401 eaa. Tästä epäonnistuneesta mutta kuuluisasta retkestä syntyi teos Kyyroksen sotaretki (Anabasis), joka on hänen merkittävin historiallinen teoksensa ja nosti hänet antiikin historian suurten nimien joukkoon. Samalla Ksenofonin johtama kymmenentuhannen kreikkalaisen palkkasoturin vetäytyminen Persian sydänmailta takaisin Kreikkaan teki hänestä myös yhden antiikin arvostetuimmista sotilasjohtajista ja taktikoista. Tämä kokemus muodosti perustan hänen myöhemmälle kirjalliselle ja ajattelulliselle tuotannolleen.
Palattuaan Kreikkaan Ksenofon kohtasi kotikaupunkinsa Ateenan hänelle vihamielisenä: Ksenofonin opettaja Sokrates oli teloitettu, ratsuväen sääty oli epäsuosiossa eikä hänellä ollut enää siteitä, jotka olisivat sitoneet hänet kaupunkiin. Hän liittyi Spartan kuninkaan Agesilaos II:n joukkoihin ja taisteli jopa Ateenaa vastaan Koroneian taistelussa vuonna 394 eaa. Tästä alkoi hänen pitkä maanpakolaisuutensa, jonka aikana hän asui pääosin Skilluksessa Olympian lähettyvillä. Siellä hän kirjoitti suurimman osan teoksistaan, muun muassa Kyyroksen sotaretken, Kyyroksen kasvatuksen, Agesilaoksen sekä useita käytännöllisiä tutkielmia.
Ksenofonin Kyyroksen kasvatus on eräänlainen poliittinen romaani, jonka pohjana on Persian valtakunnan perustajan Kyyros Suuren elämä. Teos pyrkii osoittamaan, miten kansalaisista voidaan kasvattaa hyveellisiä ja urheita, ja se esittää Kyyroksen viisaan ja hyvän hallitsijan esikuvana. Historiallisena teoksena sillä ei kuitenkaan ole lainkaan todistusvoimaa. Ksenofon omaksui Kyyrosta ja hänen hallituskautensa päävaiheita koskevat aikansa kertomukset ilman aikomustakaan alistaa niitä kriittiseen tarkasteluun; eikä meillä ole syytä olettaa, että hänen kuvauksensa persialaisista tavoista ja kasvatuksesta olisi muuta kuin fiktiota. Tiedämme nimittäin, että monet persialaisten käytännöt Dareios I:n ja hänen seuraajiensa aikana poikkesivat niistä, joita Ksenofon teoksessaan liittää persialaisiin — ja Ksenofon itsekin myöntää tämän.
Lisäksi Ksenofon ei voinut tietää enempää Kyyroksen ajan persialaisista kuin muutkaan kreikkalaiset; ja vaikka sivuutettaisiin hänen kuvauksensa epätodennäköisyys, voimme olla varmoja, ettei hän voinut tuntea monia niistä asioista, jotka hän on sisällyttänyt romaaniinsa. Hänen tarkoituksenaan oli esittää, millainen valtio voisi olla, ja hän sijoitti kertomuksensa riittävän kauas ajassa ja paikassa, jotta se voisi vaikuttaa mahdolliselta. Todelliset rakennusaineet, joista hän kokosi poliittisen järjestelmänsä, olivat hänen omat filosofiset käsityksensä sekä Spartan tavat. On esitetty, että Ksenofon olisi kirjoittanut teoksen eräänlaisena vastauksena Platonin Valtiolle, toisin sanoen erilaiseksi valtioutopiaksi.
Vaikutus ja tekstihistoria
Kyyroksen kasvatus saavutti suuren suosion erityisesti Roomassa ja sitä pidettiin esikuvallisena oppaana valtakunnan johtamiseen.
Teoksesta on säilynyt lukuisia käsikirjoituksia samoissa käsikirjoituksissa, jotka sisältävät useita muita Ksenofonin teoksia. Sen kreikankielisen tekstin ensimmäinen painettu laitos (editio princeps) oli Ksenofonin teosten yleislaitoksessa, jonka toimitti Euphrosynus Boninus ja painoi Philippus Junta (Filippo Giunta), ja joka oli omistettu paavi Leo X:lle (Firenze, 1516, fol.).
Sisältö
Teos käsittää kahdeksan kirjaa. Se ei sovi suoraan mihinkään niistä luokista, joihin Ksenofonin teokset tavallisesti jaetaan: historia, filosofia ja erilaiset esseet. Se on pikemminkin historiallinen romaani, länsimaisen lajin varhainen edelläkävijä. Teoksessa Ksenofon käyttää runsaasti taiteellista vapautta: hänen kuvaamansa Persia ei ole historiallinen todellisuus vaan Spartan ihanteiden mukaan muokattu mallivaltio. Persialaisten tavat, kasvatus, sotajärjestys ja jopa uskonnolliset käytännöt heijastavat Spartan kurinalaisuutta ja Sokrateen ajattelua. Kyyroksen armeija ja sotataito muistuttavat enemmän kreikkalaista falangia ja Ksenofonin omia kokemuksia kuin itämaista sotajoukkoa.
pienoiskuva|pysty|Teoksen kansilehti englanninkielisestä käännöksestä vuodelta 1803. Vaikka Kyyroksen kasvatus sisältää myös selviä historiallisia virheitä, kuten virheelliset kuvaukset Egyptin valloituksesta ja Kyyroksen kuolemasta – tämän esitetään kuolleen rauhallisesti sängyssään, vaikka Herodotoksen mukaan hän kuoli sotaretkellä massageetteja vastaan – sen arvo ei perustu faktuaaliseen tarkkuuteen vaan ideologiseen ja kirjalliseen kokonaisuuteen. Teos kokoaa yhteen Ksenofonin elämänkokemuksen, sotilaallisen asiantuntemuksen, sokraattisen filosofian ja poliittisen ihanneajattelun. Sen todellinen aihe ei ole Kyyroksen kasvatus vaan hallitsemisen taito: miten tulee hallita ja miten tulla hallituksi. Teoksen henki on läpikotaisin kreikkalainen, ja sen didaktinen tavoite on esittää ihanteellinen hallitsija ja monarkia.
Kirja I
Ksenofon aloittaa pohdinnalla siitä, kuinka ihmisille on yleensä helpompaa hallita eläimiä kuin muita ihmisiä, mutta Kyyros Suuren esimerkki pakottaa muuttamaan käsitystä: hän sai valtavat joukot tottelemaan, myös sellaiset, jotka olivat kaukana, eivät olleet koskaan nähneet häntä tai tiesivät etteivät näkisi. Tämän jälkeen kuvataan persialaisten lakien ennakoivaa kasvatustapaa ja “vapaata toria”, jonka yhteyteen palatsi ja virastot on rakennettu ja josta kauppahäly on siirretty pois; tori on jaettu neljään osaan lapsille, nuorukaisille, täysikasvuisille ja yli sotaiän oleville, ja eri ikäryhmien velvollisuuksia sekä järjestystä täsmennetään.Ksenofon: Kyyroksen kasvatus 1.
Kertomuksessa seurataan myös Kyyrosta lapsena Meediassa isoisänsä Astyageen luona: hän jakaa lihaa palvelijoille ”lahjoina”, suhtautuu leikillisesti Sakakseen, osallistuu viinin kaatamiseen ja haluaa metsästämään; Mandaneen lähtiessä Astyages pyytää jättämään Kyyroksen luokseen. Lopulta hän päättää lähettää Kyyroksen matkaan runsain varustein ja saattoväki liikuttuu kyyneliin. Myöhemmin Kyyroksen jo ollessa täysikasvuinen Kyaksares II lähettää Persiaan pyynnön, että Kyyros tulisi Meediaan sotajoukon johtajaksi. Kirjassa annetaan myös sodanjohdollisia opetuksia, kuten alaisten luottamuksen hankkiminen sekä erilaiset taidot marssista, leiriytymisestä ja vartiovuoroista aina maaston ja vihollisen liikkeiden huomiointiin.
Kirja II
Kyyros saapuu Meediaan ja neuvottelee Kyaksareen kanssa tulevasta sodasta: rajojen ylitys tapahtuu uskonnollisin menoin, minkä jälkeen Kyyros esittelee joukkonsa ja kuulee yksityiskohtaisen arvion vihollisten joukoista, jotka ovat lukumäärältään selvästi suuremmat. Kyyros päättelee, ettei määrällinen lisäys auta, vaan ehdottaa persialaisten uudelleenvarustamista raskaaseen lähitaisteluun sopivilla aseilla ja vastuunjakoa niin, että persialaiset käyvät suoraan vihollisen kimppuun ja liittolaisten ratsuväki hoitaa pakenevat. Kyyros rohkaisee ja tasavertaistaa persialaiset tarjoamalla heille saman aseistuksen ja mahdollisuuden nousta ”vertaisten” joukkoon ansioiden perusteella. Hän painottaa rohkeutta, kurinalaisuutta ja johtajien velvollisuutta kehittää alaistensa kykyjä. Hän myös järjestää systemaattisen koulutuksen, kilpailut, yhteismajoituksen sekä palkitsemisjärjestelmän ja kurinpidon, joiden tarkoituksena on vahvistaa paitsi sotilaiden sotataitoa myös yhteenkuuluvuutta, kuuliaisuutta ja henkistä kestävyyttä ennen vihollisen kohtaamista.Ksenofon: Kyyroksen kasvatus 2.
Kyyros rohkaisee miehiä kilvoittelemaan urheudessa lupaamalla ansioiden mukaista arvostusta ja osoittaa puheillaan, että voitto ja yhteinen menestys syntyvät jokaisen omasta panoksesta. Keskusteluissa ja puheissa korostuvat oikeudenmukaisuus, halu palkita hyve ja ajatus siitä, että johtajan tulee voittaa alamaisensa puolelleen hyvällä kohtelulla eikä pakolla. Kyyros järjestää harjoituksia ja leikkimielisiä taisteluita, joissa yhdistyvät kurinalaisuus ja ilo, sekä kiinnittää huomiota joukkojen järjestykseen, kuuliaisuuteen ja liikkeiden sujuvuuteen.
Lopuksi kertomus siirtyy konkreettiseen sotilaalliseen toimintaan: Kyyros suunnittelee yhdessä Kyaksareen kanssa Armenian alistamista ovelan metsästysretken varjolla, antaa yksityiskohtaiset käskyt joukkojen liikkeistä ja huolehtii sekä salailusta että huollosta. Kaiken kaikkiaan hän esiintyy maltillisena mutta päättäväisenä johtajana, jossa yhdistyvät neuvokkuus, hurskaus ja käytännöllinen sotataito.
Kirja III
Kyyros saa tiedon Armenian ja Kaldean oloista ja havaitsee, että sodan seurauksena laajoja alueita on jäänyt viljelemättömiksi. Seuraavana päivänä Tigranes saapuu varustautuneena Kyyroksen luo, ja tämän ympärille kokoontuu suuri joukko ratsumiehiä, jousimiehiä ja kevyttä jalkaväkeä. Kyyros uhraa jumalille, ja saatuaan suotuisat ennusmerkit hän kutsuu Persian ja Meedian johtajat koolle ja pitää heille puheen. Hän osoittaa vuoristoalueiden strategisen merkityksen ja ehdottaa niiden valtaamista, jotta sekä armenialaiset että kaldealaiset pakotettaisiin rauhallisempaan ja järjestyneempään suhteeseen. Samalla korostetaan nopeuden ja päättäväisyyden ratkaisevaa merkitystä hankkeen onnistumiselle.Ksenofon: Kyyroksen kasvatus 3.
pienoiskuva|pysty=1.2|Kyyros kuulustelee Armenian kuningasta. Noël Coypelin maalaus. Kyyros viimeistelee liittonsa armenialaisten ja kaldealaisten kanssa, kieltäytyy ottamasta lahjuksia itselleen ja ohjaa saadut varat joukkojen ja liittolaisten vahvistamiseen, mikä lisää hänen arvovaltaansa ja valmiuttaan tuleviin toimiin. Hän järjestää armeijansa huolellisesti, palkitsee ansioituneita, rohkaisee sotilaita ja johtajia yhteishenkeen ja kurinalaisuuteen sekä painottaa, että todellinen voima syntyy kestävyydestä, kuuliaisuudesta ja oikea-aikaisesta toiminnasta.
Kyyros suostuttelee Kyaksareen siirtymään puolustuksesta hyökkäykseen ja vie persialaisten, armenialaisten ja kaldealaisten yhdistyneen armeijan Assyriaan, missä hän uskonnollisin menoin, tarkalla tiedustelulla ja harkitulla taktiikalla valmistaa joukot taisteluun. Lopulta persialaiset etenevät järjestäytyneesti, laulavat paiaania ja ryntäävät yhtenäisenä falangina, mikä murtaa assyrialaisten vastarinnan ja pakottaa heidät pakenemaan linnoituksiinsa. Kaikki osoittaa Kyyroksen johtajuuden, sotilaallisen kurin ja moraalisen kasvatuksen ratkaisevan merkityksen.
Kirja IV
Kyyros kokoaa joukkonsa ja tarkastaa muonavarat, kehottaen huolehtimaan runsaasta varustautumisesta tulevien ratkaisujen varalta. Hän arvioi haavoittuneiden tilanteen ja palkitsee ansioituneita, erityisesti Khrysanthaan, jota arvostaa sekä kuuliaisena että kykenevänä johtajana. Kyyros antaa sotilaallisia ohjeita järjestyksen säilyttämisestä hyökkäyksessä, varoittaa ryöstelynhalusta voiton hetkellä ja korostaa, että todellinen hyöty saavutetaan kurinalaisuudella, ei ahneudella. Hän muistuttaa voiton tuovan kaiken vallan, mutta vain niille, jotka pysyvät sotilaina eivätkä muutu kuormankantajiksi, ja painottaa, että menestys edellyttää myös persialaisen ratsuväen kehittämistä, jotta saavutetut edut voidaan todella hallita.Ksenofon: Kyyroksen kasvatus 4.