Brittiläinen baptismi on Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimiva vapaakirkollinen liike. Merkittävimpiä baptistisia kirkkokuntia ovat Ison-Britannian baptistiliitto, Skotlannin baptistiliitto, Walesin baptistiliitto sekä Irlannin baptistiverkosto. Näihin kirkkokuntiin kuuluu yhteensä yli 110 000 jäsentä ja 2 200 seurakuntaa. Brittiläiset baptistien historia juontaa juurensa seurakuntien itsenäisyyteen ja valtion määräämän yhtenäisen jumalanpalveluksen hylkäämiseen.

Historia

Baptismin historia Yhdistyneessä kuningaskunnassa juontaa juurensa separatistisista impulsseista englantilaisessa puritanismissa 1500-luvun ja 1600-luvun vaihteessa. Ensimmäinen baptistiseurakunta kokoontui Spitalfieldsissä, Lontoossa vuonna 1612. Se syntyi virallisen linja kanssa erimielisistä, jotka asettivat uskovien kasteen lapsikasteen edelle. Baptistit kohtasivat ankaraa vainoa Clarendonin säännöstön aikana vuoden 1660 jälkeen.

Baptistiseurakunnat lisääntyivät 1600-luvulla ja jakautuivat kahtia: partikulaaribaptistit, jotka noudattivat kalvinistista rajatun sovituksen oppia ja erottuivat selvästi 1630-luvulla puritaanien perinnöstä, sekä yleiset baptistit, jotka kannattivat arminiolaista yleismaailmallista sovitusta. 1600-luvun lopulla hahmot kuten William Kiffin johtivat vaikutusvaltaisia partikulaaribaptistien seurakuntia Lontoossa ja edistivät teologisia tunnustuksia, kuten Lontoon baptistien uskontunnustus 1689, joka ilmaisi reformoidun pelastusopin rinnalla uskovien kasteen.

Baptistit pitivät salaisia jumalanpalveluksia ja saivat vankeusrangaistuksia, kunnes vuoden 1689 suvaitsevaisuusasetus myönsi rajoitetun vapauden baptisteille. Taistelu olemassaolosta ja liikkeen eristäytyneisyys johti kuitenkin liikkeen taantumukseen 1700-luvun alkupuolella. 1750-luvulta lähtien ja metodistisen herätyksen innoittamana baptistiseen liikkeeseen tuli kuitenkin uutta intoa New Connexion of General Baptist-yhdistyksen myötä. Johtohahmona oli Dan Taylor, joka oli luonut läheiset suhteet Leicestershiren ryhmään. Uusi yhdistys oli hyvin organisoitu ja kasvoi vuoteen 1817 mennessä yli 70 seurakuntaan. Se oli erityisen vahva Midlandsin alueella. Vuonna 1792 perustettiin babtistilähetysseura William Careyn toimesta.

Hanke oman baptistiliiton perustamisesta sai alkunsa 1812 John Ripponin johtamassa seurakunnassa Lontoossa. Vain pieni osa kirkoista liittyi tähän ryhmittymään, jonka rinnalla toimi useita paikallisia ryhmittymiä. Vuonna 1891 tapahtui kuitenkin merkittävämpi järjestäytyminen, kun yleiset ja partikulaaribaptistit muodostivat yhdessä nykyisen Ison-Britannian baptistiliiton koordinoimaan lähetystyötä. 1800-luvulla tapahtui myös muita merkittäviä lähetystyön edistysaskelia: vuonna 1837 pastori George Cousens oli ensimmäinen länsi-intialainen pastori Isossa-Britanniassa ja vuonna 1854 yksi kuuluisimmista baptistisaarnaajista, C. H. Spurgeon, aloitti toimintansa. Samoin sanomalehti The Baptist Times aloitti ilmestymisensä vuonna 1855.

Liikeen ekumenisoituminen

1900-luvulla merkittävä kehitysaskel järjestöllisesti oli Baptistien maailmanliiton perustaminen vuonna 1905. Liitto piti ensimmäisen maailmankonferenssinsa Lontoossa. Vuonna 1912 aloitettiin Home Mission-toiminta. Ensimmmäinen naispappi Violet Hedger aloitti toimintansa vuonna 1922. Järjestöllisessä kehityksessä isossa roolissa oli John Shakespeare, jonka toimintakauden 1898-1924 baptistiliitosta tuli baptistien virallinen hallintoelin ja järjestö siirtyi hierarkiseen rakenteeseen. Shakespearen oma tavoite oli radikaalimpi ja hän pyrki yhden yhtenäisen kirkon perustamiseen sekä yhdistymiseen Englannin kirkon kanssa. Nämä tavoitteet tulivat kuitenkin torjutuksi.

Shakespearen ekumeeninen vaikutus näkyi kuitenkin järjestön päätösessä liittyä Britannian kirkkojen neuvostoon vuonna 1942 sekä Kirkkojen maailmanneuvostoon vuonna 1948.

Lähteet

*