Parafraasi Johanneksen evankeliumista (; ) on Nonnoksen kirjoittama antiikin kreikkalainen runoelma, joka on parafraasi eli mukaelma Johanneksen evankeliumista.
Historia
Nonnos tunnetaan erityisesti laajasta eeppisestä runoelmastaan Dionysiaka, joka kertoo pakanallisia myyttejä erityisesti Dionysokseen liittyen. Hänen arvellaan kirjoittaneen sekä Dionysiakan että Parafraasin Johanneksen evankeliumista noin vuosien 444–450 jaa. välillä; on myös ehdotettu, että Parafraasi olisi kirjoitettu näistä kahdesta ensin. Se voidaan nähdä kreikkalaisena esimerkkinä raamatullisesta epiikasta, josta tunnetaan latinan kielellä useampia esimerkkejä.
Teoksen kreikankielisen nimen termi metabolē (vastakohtana metafrasis) merkitsee, että alkuperäistä tekstiä on kaunisteltu tai mahdollisesti jopa lyhennetty. Tyylin ja metriikan perusteella runoelman tekijyydestä ei ole epäilystä, vaikkakin parafraasin tekniikka aiheuttaa väistämättä poikkeamia Nonnoksen omista metrisistä säännöistä. Teologisesti teos nojaa läheisesti Kyrillos Aleksandrialaisen Johanneksen evankeliumin kommentaariin, mutta kielen tasolla sen voi nähdä liittyvän tiiviisti Dionysiaka-eepokseen.
Teoksen ensimmäisen painetun laitoksen (editio princeps) julkaisi Aldus Manutius Venetsiassa vuonna 1501 (4to.). Myöhemmin ilmestyivät seuraavat laitokset: Rooma, 1508; Hagenau, 1527 (8vo., Philipp Melanchthonin kirjeen kanssa); Frankfurt, 1541; Pariisi, 1541 ja 1556; Goslar, 1616; sekä Köln, 1566. Teos käännettiin myös toistuvasti latinaksi, ja useita laitoksia ilmestyi yhdessä latinankielisten versioiden kanssa. Näistä tärkein on D. Heinsiuksen laitos (Lugdunum Batavorum, 1627, 8vo.).
Sisältö
Runoelma on kirjoitettu daktyylisessä heksametrissä ja käsittää 21 laulua ja säettä. Se eroaa Dionysiakasta ja muista samantyyppisistä teoksista siinä, ettei siinä ole esipuhetta tai runollisia tavoitteita esittelevää johdantoa. Vaikka se käyttää eeppistä mittaa, eeppiset piirteet näkyvät vain paikallisesti esimerkiksi epiteteeissä, puheiden johdannoissa, värikkäissä ajan kulumisen kuvauksissa ja ekfrasiksessa. Muutoin se on ennen kaikkea metris-muodollinen mukaelma, jossa runoilija muotoilee evankeliumin sisällön uudelleen säemuotoon, kuten koulujen harjoituksissa oli tapana. Tällainen on rajoittanut luovuutta verrattuna Dionysiakaan, mutta toisaalta tarjonnut runollisen haasteen.
Vaikka teoksen tyyli muistuttaa Dionysiakaa, sävy on aivan erilainen: humoristisen ja metatekstuaalisen myyttirunon sijaan Parafraasi käsittelee evankeliumin mysteerejä ja ihmeitä herkästi ja myötätuntoisesti. Se selittää evankeliumia hienovaraisin lisäyksin, kuten merkityksellisillä adjektiiveilla, erityisesti Kyrilloksen kommentaarin hengessä. Pakanalliset elementit, kuten personifioidut Aion ja Haades sekä viiniaiheiden dionyysiset sävyt, eivät ole ristiriidassa kristillisen sisällön kanssa, vaan osoittavat klassisen kulttuurin ja myöhäisantiikin hengellisyyden yhteenpunoutumista, erityisesti juuri Johanneksen evankeliumin kreikkalaisuuden ja hengellisyyden kontekstissa.
Arviointia
Nonnoksen tuotannon perusteella vaikuttaa, ettei hän nähnyt pakanallista kulttuuria ja kristinuskoa kahtena vastakkaisena järjestelmänä, vaan toisiaan täydentävinä; näin hänen koko tuotantonsa voidaan nähdä näiden kahden synteesinä. Dionysos ja Kristus eivät näyttäydy ristiriitaisina tai toisiaan poissulkevina hahmoina, vaan toisiaan täydentävinä hahmoina laaja-alaisessa keskustelussa jumaluuden luonteesta ja voimasta, siveydestä ja neitsyydestä sekä laajemmin kristillisen ja klassisen kulttuuriperinteen suhteesta myöhäisantiikin maailmassa.
On luonnehdittu, että runoelmassa esiintyvät kaikki samat puutteet, joita on moitittu Nonnoksen Dionysiakassa, ja että alkuperäinen evankeliumi on parempaa proosaa kuin Nonnoksen parafraasi runoutta. Runoelman kieli on teennäistä ja vanhahtavaa.
Lähteet
Kirjallisuutta
Nonnus of Panopolis: Paraphrase of the Gospel According to John, käännös Fotini Hadjittofi. Teoksessa
Luokka:Antiikin kreikankieliset kirjat Luokka:Evankeliumi Johanneksen mukaan