pienoiskuva|Jean Eric Rehn, Alexander Roslin 1756. Kainalossa kolmikolkkahattu ja kaulassa Vasa-ritarikunnan kunniamerkki. pienoiskuva|Jean Eric Rehn, Abraham Hondiuksen "Bärenjagdin" mukaan, noin 1750. pienoiskuva|Rörstrandin posliinitehtaan valmistama fajanssilautanen vuodelta 1764, jossa on keskellä Jean Eric Rehnin serkun Olof Rehnin suunnittelema koristekuvio Rehnska mönstret, maalannut joko Lars Almquist, Bengt Alstermark tai Erik Aspegren. Jean (Johan) Eric Rehn (18. toukokuuta 1717 Tukholma — 19. toukokuuta 1793 Tukholma) oli ruotsalainen arkkitehti, kaivertaja ja graafinen taiteilija sekä teollinen muotoilija. Suku ja koulutus Hänen isäkseen oli kirjattu lapinvouti Eric Bjur, mahdollisesti isä oli kuitenkin Nikolain seurakunnan apulainen Johan Petrelius, myöhempi Västervikin kirkkoherra. Hänen äitinsä oli Rebecca Rehn (n. 1689–1748). Jean Eric työskenteli 1730-luvulla linnoituksissa, missä hänestä tuli piirtäjäluutnantti vuonna 1739. Hän matkusti hovi-intendetti Carl Hårlemanin ja yli-intendentti Carl Gustaf Tessinin aloitteesta 23-vuotiaana Pariisiin vuonna 1740 valtion tuen turvin opiskelemaan etsausta. Siellä hänestä tuli Jacques-Philippe Le Basin oppilas, jonka työpajassa hän teki etsauksia metsästyskohtauksista Abraham Hondiuksen ja Oudryn mukaan. Hän sai opiskeluistaan École des Beaux Arts'ssa vuonna 1743 toisen luokan mitalin ja hänelle tarjottiin töitä Pariisissa kaivertajana ja mallipiirtäjänä.
Yli-intendentti, arkkitehti Carl Hårleman otti häneen yhteyttä keväällä 1745 valtion asioissa. Rehnin oli määrä tulla takaisin Ruotsiin korkeaa 450 hopeataalarin vuosipalkkaa (johon kuuluivat myös ilmainen asunto ja polttopuut sekä kynttilät) vastaan luomaan silkki-, villa- ja pellavatehtaille kankaiden mallipiirustuksia Manufaktuurikonttorille ja sen alaisille tehtaille. Hän aloitti tutustumalla uusimpiin ranskalaisiin menetelmiin, joita hän piti sopivina ruotsalaisille manufaktuureille. Ennen kotiinpaluuta Rehn vieraili Lyonissa kutomossa, josta hän osti silkkikankaita, joiden kuviomalleja hän myöhemmin käytti luodessaan niin kutsutun Rehnska mönstret koristekuvion Rörstrandin posliinitehtaalle. Teollinen muotoilija ja graafikko Palattuaan Ruotsiin vuonna 1745 Rehn teki uutteran ja monipuolisen uran. Tehtaille tekemänsä työn lisäksi hän piirsi esineitä taideteollisuudelle, kultasepänliikkeille, puusepänliikkeille, huonekalupuuseppä Georg Hauptille ja Rörstrandin posliinitehtaalle. Hänen serkkunsa ja oppilaansa Olof Rehnin (1723–1798) mukaan on nimetty koristekuvio nimeltä Rehnska mönstret. Vuodesta 1750 hän työskenteli kuninkaallisten säätyjen valmistustoimistossa mallipiirtäjänä ja vastasi suurimmasta osasta Ruotsin silkinvalmistuksessa käytetyistä mallikuvioista. pienoiskuva|Lyhtyjä Tukholman kuninkaanlinnan portaikkoihin, 1754. Palattuaan Pariisista Rehn aloitti heti työskentelyn Tukholman kuninkaanlinnassa Carl Hårlemanin johdolla. Hänen ensimmäisiin tehtäviinsä kuului itä- ja länsiportaikkojen lyhtyryhmien piirustusten tekeminen. Hårleman oli tehnyt luonnoksen inspiraation lähteenä Wienin Ylä-Belvederen linna. Lyhtyryhmät toteutti pronssista kuvanveistäjä Jacques-Philippe Bouchardon. Hårlemanin kuoleman jälkeen vuonna 1753 Rehn työskenteli uuden yli-intendentti Carl Johan Cronstedtin alaisena aiempaa itsenäisemmin. Säilyneet piirustukset ja arkistotiedot vahvistavat, että Rehn viimeisteli kuningatar Loviisa Ulrikan huoneiston, johon kuuluivat audienssihuone, eteinen, ruokasali ja olohuone. Huone, josta tuli kuningattaren ruokasali, oli ollut Kuninkaallisen piirustusakatemian ensimmäinen opetushuone 1730- ja 1740-luvuilla. 1750-luvulla Rehn saattoi valmiiksi kruununprinssi Gustafin odotushuoneen ja huoneistot herttua Kaarlelle ja prinsessa Sofia Albertinalle.
Hän valmisti pahvia tapettikangasta, jota Kuninkaanlinnan sisustustöissä työskentelevät ranskalaiset kutojat käyttivät, teki kaiverruksia ja piirustuksia mitaleihin ja toimi piirustuksenopettajana kruununprinssi Kustaa III:lle ja tämän veljille. Hän toimi myös opettajana kruununprinssi Kustaa IV Adolfille sekä opetti Kuninkaallisessa piirustusakatemiassa, jonne hän alkoi opettajaksi vuonna 1747 perustettuun kaivertajakouluun. Hänestä tuli piirtäjä ja jäljentäjä vuonna 1753 Yli-intendentinvirastoon.
Avioliitto pienoiskuva|Jean Eric Rehn, pöytämausteikko.Rehn avioitui vuonna 1749 Anna Christina Rungrenin (1720–1766) kanssa, joka oli Tukholman tuomioistuimen ja holhousjaoston avustaja Petter Rundgrenin ja Anna Christina Giloun tytär. Hovi-intendentti pienoiskuva|Drottningholmin linnan kirjasto, 1767. Kuningatar Loviisa Ulrikan halusi jo 10 vuotta aiemmin valmistuneeseen Drottningholmin linnaansa viimeisintä muotia olevan kirjastohuoneen. Hänen tuellaan Rehn matkusti taidemaalari Johan Paschin kanssa Ranskaan ja Italiaan vuonna 1755. Matka kesti kuusitoista kuukautta, joista kuusi kuukautta vietettiin Roomassa. Matka tehtiin Berliinin kautta, jossa Rehn ja Pasch pääsivät tutustumaan linnojen sisätiloihin ja olemaan läsnä Preussin leskikuningatar Sophia Dorothean "julkisilla illallisilla", mikä oli tietysti hänen tyttärensä Loviisa Ulrikan esittelykirjeen ansiota. Berliinissä Rehn täytti velvollisuutensa myös Manufaktuurikonttoria kohtaan. Hän vieraili J. E. Gotzkowskyn silkkikutomoissa ja osti silkkikankaiden viimeistelykoneen. Myös Italiassa Rehn vieraili silkkikutomoissa ja osti uusilla kuvioilla kudottuja kankaita Ruotsin tuotantoon. Hän hankki myös hintatietoja eri silkkilaaduista. Palattuaan Ruotsiin Rehnistä tuli hovi-intendentti ja Piirustusakatemian professori vuonna 1757 sekä palatsi-arkkitehti Carl Fredrik Adelcrantzin seuraajana. Tämän kanssa hän suunnitteli sisustuksia vuosina 1763–1769 Drottningholmin linnan puistossa sijaitsevaan kuningatar Lovisa Ulrikan huvilinna Kiinalaiseen paviljonkiin.
Hän työskenteli laajasti hovin palveluksessa, erityisesti Lovisa Ulrikalle suunnitellun Drottningholmin linnan laajennusten (kirjasto, luonnontieteellinen kabinetti) sisustussuunnittelussa ja myöhemmin Kustaa III:n vuonna 1779 tilaamien Gripsholmin linnan muutostöiden (valkoinen sali, kuningattaren makuuhuone) sekä Tukholman kuninkaanlinnan sisustustöiden parissa. Rehn sisusti uudelleen Bollhus-teatterin salongin vuonna 1772 ja piirsi myös huonekaluja yhdessä Georg Hauptin kanssa. Rehnin 1770-luvulla Tukholman kuninkaanlinnassa tekemät työt ovat Kustaa III:n ja kuningatar Sofia Magdalenan edustusmakuuhuoneiden sisustus sekä herttua Fredrik Adolfin huoneisto. Vuonna 1778 Rehn matkusti jälleen ulkomaille hankkiakseen lankoja Kuninkaanlinnan savonnerie-tekniikalla solmittuihin nukkamattoihin.pienoiskuva|Tukholman kuninkaanlinna, Jean Eric Rehnin piirros 1770. pienoiskuva|Alttarilaite, Jean Eric Rehn. Ensimmäisenä toimintakautenaan hän omaksui arkkitehti Carl Hårlemanin Ruotsiin välittämän ranskalaisen rokokoo-tyylin. Rehn oli jo varhain vahvasti vaikuttunut nousevasta Ludvig XVI:n tyylistä, jota hän kehitti itsenäiseen suuntaan, ja näin hänestä tuli kustavilaisen tyylin varsinainen luoja.
Erityisasemassa on Rosersbergin linna, jossa Rehn toteutti 1750-luvulla laajan modernisoinnin Fredrik I:n suosikin, kauppalautakunnan puheenjohtajan Erland Bromanin toimeksiannosta. Myöhemmät muutostyöt ovat kuitenkin pilanneet nämä rokokoo-tyyliset sisätilat täysin. Vuosina 1770–1774 Rehn sisusti linnan uudelleen herttua Kaarlelle, joka oli saanut sen lahjaksi säädyiltä. Uudelleenrakennus koski osittain myös ulkoasua. Ylellinen rokokoo korvattiin kustavilaisen ajan laakeriköynnöksillä ja -seppeleillä. Myös tämä sisustus oli lyhytikäinen; 1790-luvulla arkkitehti Gustaf af Sillen toteutti mittavia uusklassiseen henkeen perustuvia peruskorjaustöitä.
Rehnin työ kirkkoarkkitehtuurissa oli laajaa: hän suunnitteli saarnatuoleja, alttaritauluja ja urkufasadeja kirkoihin sekä Tukholmassa että maaseudulla. Hän teki muun muassa yhteistyötä yli-intendentti Carl Fredrik Adelcrantzin kanssa Katariinan kirkon laajassa peruskorjauksessa.pienoiskuva|Jean Eric Rehn, teatteripuku.Hovi-intendentin tehtäviin kuului koristeiden suunnittelu Suurkirkkoon ja Riddarholmin kirkkoon kuninkaallisten kasteiden, häitten, kruunajaisten ja hautajaisten yhteydessä. Myös kaupungin aukioita ja julkiia ulkotiloja koristeltiin kaikenlaisia juhlallisuuksia varten. Preussin prinssi Henrikin vierailun aikana Karlbergsparkeniin rakennettiin pyöreän temppelin muotoinen tausta Rehnin piirustusten mukaan. Teatterin kulissien, koristelun ja pukujen luominen kuului myös Rehnin virkatehtäviin. Hän suunnitteli lavasteita Bollhus-teatterille, Kuninkaalliselle oopperalle ja Drottningholmin linnanteatterille, mutta tämä toiminta päättyi äkillisesti, kun ranskalainen Louis Jean Desprez saapui Ruotsiin vuonna 1784 kuninkaan kutsusta oopperan lavastusosaston johtajaksi.
Arkkitehti, sisustusarkkitehti ja karikatyristi pienoiskuva|Forsmarkin ruukinkartanon puutarhajulkisivu. Rehnin työ arkkitehtina oli suhteellisen merkittävää, vaikka hänet onkin tunnettu erityisesti sisustussuunnittelijana. Charles De Geer palkkasi hänet noin vuonna 1760 Lövstan ruukinkartanolle, jossa hän suunnitteli vuosina 1764−1767 kartanon päärakennuksen sivustoilla olevat kirjasto- ja luonnontieteellisen kabinetin siipirakennukset sekä lintutarhan ja portit ruukinkadun pohjois- ja eteläpäihin. Hänet palkattiin myös merkittäviin päärakennuken sisustustöihin, kuten ruokasalin suunnitteluun vuonna 1765.
Hän piirsi myös Stora Väsbyn linnan ja Sturehovin linnan sisustuksen vuonna 1759, Gimon kartanon, Forsmarkin ruukinkartanon ympäristöineen vuonna 1774 sekä Österbyn linnan sisustuksen Uplannissa, Lambohovin kartanon päärakennuksen vuonna 1766, Ljungin linnan ja Erstavikin kartanon Itä-Götanmaalla 1760- ja 1770-luvuilla ja Tullesbon linnan Skånessa ja Sutherin talon silloisella Adolf Fredrikin torilla Tukholmassa, joka oli esimerkki varhaiskustavilaisesta tyylistä (purettu).
Pyhän Johanneksen kirkoksi Tukholmassa Rehn suunnitteli kupolikattoisen kirkon, jossa on klasinen temppelijulkisivu. Kustaa III hyväksyi piirustukset ja laski peruskiven ennen lähtöään Italiaan syksyllä 1783. Matkan aikana kuningas sai vahvasti vaikutteita uusklassismin tyylisistä ihanteista, ja lähetti Ruotsiin sanan, että kirkon rakennutyöt tulisi keskeyttää. Kuningas tilasi uudet piirustukset ranskalaiselta arkkitehti L. Dufournylta, mutta kirkkovaltuusto ei hyväksynyt niitä. Carl Möllerin piirustusten mukaan rakennettu uusi kirkkorakennus voitiin vihkiä käyttöön vasta vuonna 1890. pienoiskuva|Ljungin linnan poikkileikkaus. pienoiskuva|Taiteentuntija, karikatyyripiirros, Jean Eric Rehn. Rehn sai Vasa-ritarikunnan kunniamerkin vuonna 1756 ja oli yksi nykyisen Kuninkaallisen taideakatemian edeltäjän luojista. Hän oli Kuninkaallisen Taideakatemian varapresidentti vuosina 1773–1789. Vuonna 1789 hän luopui virastaan hovi-intendenttinä. Hän toimi edelleen kaivertajana 1780-luvun lopulla. Hän teki kaiverruksia Rooman antiikin aikaisista rakennuksista vuosina 1787–1789. Jean Eric Rehn oli Johan Tobias Sergelin tavoin myös tunnettu pilapiirtäjä Ruotsissa.
Jean Eric Rehn kuoli 76-vuotiaana toukokuussa 1793 Tuhkolmassa. Sergel teki hänelle muotokuvamedaljongilla varustetun muistotaulun Pyhän Klaaran kirkkoon, johon hänet on haudattu. vasen|pienoiskuva|Omakuva, tussipiirros, Jean Eric Rehn.
Perintö Jean Eric Rehnin tuotteliainta ja menetyksekkäintä kautta olivat 1750–1770-luvut. 1780-luvulla kehitys alkoi lipsua häneltä, ja hänen klassisminsa koettiin liian romanttiseksi ja "huonon ranskalaisen maun" vaikuttamaksi. Rehn oli monipuolinen taiteilija ja ratkaisi mitä erilaisimpia tehtäviä olematta minkään alan asiantuntija. Koko hänen toimintansa perustuu hänen synnynnäiseen ja koulutuksen myötä kehittyneeseen piirustuskykyynsä. pienoiskuva|Omakuva, Jean Eric Rehn.