Euthynosta vastaan, pidemmin Euthynosta vastaan ilman todistajaa (, ), on Isokrateen kirjoittama oikeuspuhe, joka syyttää erästä Euthynosta hänen haltuunsa talletettujen rahojen kavaltamisesta. Puheen numero Isokrateen puheiden joukossa on 21.
Historia
Pian sen jälkeen, kun kolmenkymmenen tyrannin valta oli vakiinnutettu Ateenassa, eräät kantajan, Nikiaan, henkilökohtaiset vihamiehet uhkasivat poistaa hänen nimensä kansalaisluettelosta ja määrätä hänet sotapalvelukseen Lysandroksen alaisuudessa. Tämän vuoksi Nikias panttasi talonsa, lähetti palvelijansa pois Attikasta, talletutti kolmen talentin summan vastaajalle Euthynokselle ja vetäytyi asumaan maaseudulle. Vähän myöhemmin, aikoessaan poistua Attikasta, hän pyysi Euthynokselta rahojaan takaisin. Euthynos palautti kaksi kolmesta talentista, mutta kielsi tietävänsä kolmannesta. Tuolloin Nikias saattoi vain valittaa asiasta ystävilleen. Nyt hän nostaa Euthynosta vastaan kanteen talletuksen kolmannen osan kavaltamisesta ().Isokrates: Euthynosta vastaan 16. Puheenvuoron esittää kantajan ystävä; ajankohta on selvästi pian Ateenan demokratian palauttamisen jälkeen, vuonna 403 eaa.
Lysias kirjoitti Euthynoksen puolustukseksi puheen, joka on sittemmin kadonnut. Diogenes Laertios mainitsee myös Antistheneen kirjoittaneen Isokrateen puheeseen vastauksen; jos tämä teos oli aito, se oli todennäköisesti pelkkä harjoitelma.
Sisältö
Puhuja osoittaa ensin, että hänellä on hyvät perusteet esiintyä kantajan puolestapuhujana: Nikias on hänen ystävänsä, loukattu mies ja kokematon puhuja (kohta 1). Tämän jälkeen esitetään tapauksen tosiseikat (2–3).
Koska kukaan, ei vapaa eikä orja, ollut läsnä silloin, kun Nikias teki talletuksensa tai vaati rahojaan, todistajia ei voida esittää. Kantajan asia voi siten nojata yksinomaan välillisiin todisteisiin () (4). Häiriköiviä oikeusjuttuja nostavat tavallisesti varattomat ja suulaspuheiset miehet varakkaita mutta puhetaidottomia vastaan. Tässä tapauksessa vastaaja on kuitenkin köyhempi ja parempi puhuja kuin kantaja. Lisäksi vilpin houkutus oli suurempi Euthynokselle kuin Nikiaalle: edelliselle hyöty oli varma, jälkimmäisen vaatimus taas saattoi jäädä vaille menestystä. Myös yleinen poliittinen tilanne teki tuolloin ryöstön helpoksi ja oikeussuojan toivottomaksi (5–7).
Jos Nikias olisi aikonut kiristää, hän ei olisi valinnut uhrikseen omaa serkkuaan Euthynosta, miestä, jolla oli vähän varoja mutta paljon ystäviä. Luultavasti Euthynoskaan ei olisi ryhtynyt vääryyteen sukulaistaan kohtaan, ellei talletus olisi tehnyt tilaisuutta liian houkuttelevaksi (8–10). Vahvin todennäköinen näyttö vastaajan syyllisyydestä liittyy tapahtuma-aikaan. Kolmenkymmenen tyrannin aikana Euthynos oli kaikkivoipa; Nikias taas oli pelkän varallisuutensa vuoksi vaarassa. Näin Timodemos kiristi häneltä kolmekymmentä minaa pelkällä pidätysuhkauksella. Tällaisissa oloissa on todennäköisempää, että Nikias oli uhri kuin panettelija (11–15).
Euthynos saattaa väittää, että on epätodennäköistä, että hän olisi palauttanut kaksi talenttia ja kavaltanut kolmannen. Juuri tämän väitteen ennalta arvattava uskottavuus rohkaisi häntä tekoon. Tällaiset harkitut petokset ovat yleisiä, eikä niitä tule rohkaista vapauttamalla Euthynos. Lisäksi sama argumentti kääntyy Nikiaan eduksi: miksi hän, jos aikoi kiristää, ei vaatinut kaikkia kolmea talenttia? Mitään petollista motiivia ei voida esittää sille, että hän vaati vain yhtä. Euthynoksen motiivi sen sijaan on selvä. Oli yleisesti tiedossa, että Nikias oli tallettanut hänelle rahaa, mutta summan suuruus ei ollut tiedossa. Euthynos näki siis turvalliseksi varastaa osan, mutta vaaralliseksi varastaa kaiken (16–21).
Arviointia
Filostratos luki tämän ”todistajattoman” puheen Isokrateen kahden parhaan joukkoon ja ylisti sen hillityn ja tiiviin ilmaisun voimaa, samoin kuin hän ylisti Arkhidamosta sen loistosta ja hengestä. Richard C. Jebbin mukaan valinta saattaa tuntua mielivaltaiselta; mutta ainakaan ei ole riittäviä perusteita epäillä Euthynosta vastaan -puheen aitoutta. Joskus puhetta on esitetty epäaidoksi ennen kaikkea siksi, että siinä esiintyy useita ja voimakkaita hiatuksia, ja toiseksi sen lyhyiden ja tiiviiden lausejaksojen vuoksi. Jebbin mukaan on kuitenkin kohtuutonta odottaa näin varhaisilta teoksilta ja etenkin oikeuspuheilta Isokrateen kypsän tyylin piirteitä. Esimerkiksi Isokrateen Aiginalaisen puheen sommittelu tarjoaa mahdollisimman jyrkän vastakohdan hänen Juhlapuheelleen (Panēgyrikos), ja silti Aiginalaisen puheen aitoudessa ei ole mitään epäselvää.
Lähteet
Kirjallisuutta
Isocrates: Against Euthynus. Teoksessa
Aiheesta muualla
Ισοκράτης: Προς Ευθύνουν. Wikiaineisto. Isocrates: Against Euthynus. Perseus. Isocrates: Against Euthynus. Perseus.
Luokka:Isokrateen puheet