Aqua Augusta eli Aqua Augusta Campaniae (lat.), nykyisin myös Serinon akvedukti (), oli antiikin aikainen akvedukti Campaniassa Italiassa. Se sai alkunsa nykyisestä Serinosta ja johti vettä useisiin roomalaisaikaisiin kohteisiin nykyisen Napolinlahden alueella, mukaan lukien Neapolis ja Pompeji.
Historia
Aqua Augustan tai ainakin sen ensimmäisen osuuden rakennutti Marcus Vipsanius Agrippa noin vuosina 33–20/12 eaa. Se sai nimensä tuon aikaisesta keisari Augustuksesta. Sitä laajennettiin myöhemmin; esimerkiksi osuus Misenumiin saatettiin rakentaa keisari Claudiuksen aikana. Akveduktin tarkoituksena oli tarjota vettä merkittävälle alueelle, jossa sijaitsivat muun muassa tärkeät Misenumin laivastotukikohta ja Puteolin satama, sekä laajat alueet, joissa oli paljon roomalaisen yläluokan huviloita.
pienoiskuva|vasen|pysty|Akveduktin päätepiste Piscina Mirabilis -vesisäiliö. Akvedukti vaikuttaa selvinneen suhteellisen hyvin Vesuviuksen vuoden 79 purkauksesta, mutta se kärsi suurempia vaurioita vuoden 472 purkauksessa, jonka jälkeen se lienee ollut paljolti ellei kokonaan pois käytöstä. Akveduktin osia kunnostettiin käyttöön Napolin kuningaskunnassa 1600- ja 1800-luvuilla.
Rakennelma
Akvedukti tai oikeammin akveduktijärjestelmä koostui pääakveduktista ja useista sivuhaaroista eri kaupunkeihin. Pääakveduktin pituus oli noin 96–105 kilometriä. Sivuhaaroja oli noin 12–14, ja järjestelmän kokonaispituus oli noin 140–150 kilometriä, mikä tekee siitä pisimmän roomalaisen akveduktin ennen Konstantinopoliin johtaneen suuren akveduktin valmistumista 400-luvulla. Esimerkiksi Pompejin sivuhaaran pituus oli noin 14 kilometriä.
Akvedukti sai alkunsa lähteestä, joka tunnettiin nimellä Fons Augusteus; nykyisin ne tunnetaan Acquaron ja Pelosin lähteinä. Lähteet sijaitsivat lähellä nykyistä Santa Lucia di Serinoa noin 371–376 metrin korkeudessa merenpinnasta laskettuna. Lähellä 320 metrin korkeudessa sijaitsi toinen lähde, josta sai alkunsa päinvastaiseen suuntaan Beneventumiin kulkenut akvedukti.
Akveduktin maksimikapasiteetti alkupäässä oli arviolta noin 550 litraa sekunnissa (l/s) eli noin kuutiometriä päivässä. Vesikanavan leveys oli noin 0,8–1,5 metriä. Akveduktin kaltevuus oli keskimäärin 0,33 %, mutta se vaihteli huomattavasti eri osuuksilla ollen 0,016 % ja 0,73 % välillä.
pienoiskuva|pysty=1.05|Akveduktin rakenteita nykyisessä Napolissa. Akveduktissa oli useita teknisesti haastavia osia, mukaan lukien noin kuusi kilometriä pitkä tunneli vedenjakajana toimineiden Apenniinien ali sekä toinen noin kaksi kilometriä pitkä tunneli, joka kulki Sarnus-joen tasangon poikki. Myös Campanian tasangolla tarvittiin sekä pitkiä tunneleita että pitkiä kaarisiltaosuuksia. Akveduktin kaukaisimpana päätepisteenä toimi Piscina Mirabilis -nimellä tunnettu suuri vesisäiliö Misenumissa noin 10 metrin korkeudella merenpinnasta laskettuna. Näin akveduktin kokonaispudotus oli noin 366 metriä.
pienoiskuva|pysty=1.05|Kartta akveduktin reitistä. Akveduktista saivat vetensä muun muassa seuraavat paikat (alkulähteiltä eteenpäin):
Abellinum Acerrae Atella Nola Pompeji (Vesuviuksen portin castellum aquae, sai vettä n. 46 l/s) Herculaneum Neapolis Puteoli Cumae Baiae Misenum (Piscina Mirabilis, koko )
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Akveduktit Luokka:Antiikin Campania Luokka:Herculaneumin rakennukset ja rakennelmat Luokka:Pompejin rakennukset ja rakennelmat