pienoiskuva|Taka-Kaspian rautatien päärata. pienoiskuva|Türkmenbaşyn asema edustaa ”maurilaista tyyliä”. pienoiskuva|Juna Bäherdenin asemalla. Taka-Kaspian rautatie () oli Venäjän armeijan Keski-Aasian valloituksen yhteydessä 1880- ja 1890-luvuilla rakentama rautatie. Uzynadasta (vuodesta 1896 Krasnowodskista) lähtenyt rautatie kulki Aşgabatin, Maryn, Çarjuýn ja Buharan kautta Samarkandiin nykyisten Turkmenistanin ja Uzbekistanin alueilla. Sen pääradan pituus oli 1 510 kilometriä vuonna 1913.
Kaspianmeren itärannalta lähtevää rautatietä ryhdyttiin suunnittelemaan helmikuussa 1880 Venäjän valmistautuessa Mihail Skobelevin johtamaan sotaretkeen, jonka tavoitteena oli Gökdepen linnoituksen valtaaminen. Radan tarkoituksena oli hyökkäyksen logistinen tukeminen. Mihail Annenkovin johtama rakennustyö alkoi saman vuoden kesäkuussa.
Tarkoituksena oli aluksi kapearaiteisen hevosrautatien rakentaminen, mutta maaston vaikeakulkuisuuden, rehun puutteen ja raskaiden kuljetustarpeiden takia päädyttiin käyttämään höyryvetureita. Ensimmäinen 26,7 kilometrin osuus Uzynadasta Mollagaraan valmistui syyskuussa 1880. Syyskuussa 1881 rautatietä oli rakennettu 231,5 kilometriä Kaspianmereltä Gyzylarbatiin. Vuonna 1885 rautatie ulottui Aşgabatiin ja vuonna 1886 Çarjuýhin, jossa rakennettiin 2 334 metrin pituinen puinen silta Amudarjan yli. Sillan valmistuttua rautatietä jatkettiin Buharan emiirikunnan alueen läpi Buharaan ja edelleen Samarkandiin, jonne ensimmäinen juna saapui toukokuussa 1888. Samana vuonna perustettiin osittain siviilikäyttöön siirtyneen Taka-Kaspian rautatien hallinto.
Vuosina 1894–1896 rakennettiin rataosuus rautatien uuteen lähtöpisteeseen Krasnowodskiin, jonka satama pystyi ottamaan vastaan suurempia laivoja. Vuonna 1895 alettiin rakentaa sivuratoja Samarkandista Andijoniin, Taškentiin ja nykyiseen Ferganaan. Liikenne Turkestanin hallinnolliseen keskukseen Taškentiin alkoi vuonna 1899. Vuosina 1897–1898 rakennettiin Murgabin sivurata Venäjän keisarikunnan eteläisimpään pisteeseen Guşgyyn. Amudarjan ylittänyt puusilta korvattiin vuosina 1898–1901 1 600 metrin pituisella rautasillalla, joka oli tuolloin Venäjän pisin.
Venäjän sotaministeriön rakennuttamaa rautatietä rakensivat ja käyttivät sotilaat, joiden apuna oli paikallista sekä Venäjältä ja Persiasta värvättyä työvoimaa. Sen tekniset ominaisuudet mahdollistivat tavallista pitemmät, jopa 45 vaunun junat. Tasaisen maaston ansiosta junien enimmäisnopeus oli 43 kilometriä tunnissa. Suurimpia ongelmia olivat veden puute ja tuulen raiteille puhaltama hiekka. Rautatiellä oli suuri merkitys puuvillan viennille ja venäläisten tehdastavaroiden tuonnille Turkestaniin.
Taka-Kaspian rautatiestä tuli vuonna 1899 osa Venäjän liikenneministeriön alaisia Keski-Aasian rautateitä. Ne yhdistettiin Venäjän rautatieverkkoon kun Orenburgin ja Taškentin välinen rata valmistui vuonna 1906.
Lähteet
Luokka:Rautatiet Luokka:Turkmenistanin liikenne Luokka:Uzbekistanin liikenne