Vapaussodan v. 1918 valkoisten muistomerkki sijaitsee Keski-Porin kirkon puistossa. Muistomerkistä käytetään myös nimeä Isänmaan ja vapauden puolesta 1918. Muistomerkin ovat suunnitelleet taiteilija Emil Cedercreutz ja arkkitehdit Jussi Paatela ja Toivo Paatela. Muistomerkki on paljastettu 19.12.1920 ja se oli yksi varhaisimmista Suomen sisällissodan muistomerkeistä.
Taustaa Cedercreutz koki sisällissodan omakohtaisesti 4.2.1918. Venäjää puhuvia punakaartilaisia tunkeutui hänen kotiinsa Harjulaan. He ryöstivät irtaimistoa, katkaisivat sähköt ja puhelinlangat, rikkoivat huonekaluja ja uhkasivat tappaa Cedercreutzin. Tapahtuman jälkeen Cedercreutz piileskeli useita vuorokausia metsässä ja metsätorpassa. Valkoisten joukkojen saavuttua Harjavaltaan hän koki heidät henkilökohtaisina pelastajinaan.
Cedercreutz oli ensimmäisiä, jotka julkaisi kokemuksiaan vuoden 1918 sisällissodasta. Hän kirjoitti teokset Molemmin puolin rintamaa (WSOY 1918), På båda sidor om fronten (Holger Schildt 1919) ja tekstin Santeri Ivalon kirjaan Taistelun jälkeen: kirjoitelmia vapautuksen päivänä (Tampere, Kustannusoy. Kirja 1918).
Maila Talvio innosti Emil Cedercreutzia suunnittelemaan sotamuistomerkkejä jo kesällä 1918, eli heti sisällissodan päätyttyä. Talvio halusi saada taidetta "kirkkotarhaan, minne köyhä ja rikas joutuvat, missä ihmiset ovat herkimmillään ja vastaanottavaisimmillaan." Samanaikaisesti oli menossa varainkeräys Cedercreutzin suunnittelemalle, Poriin toteutettavalle Äestäjä-veistokselle. Se oli osoittautunut työlääksi.
Syntyvaiheita Tammikuussa 1920 muistomerkin toteuttamiseen oli saatu kerättyä 53 701 markkaa. Muistomerkin toteutuksesta oli suunniteltu järjestettävän kilpailu, mutta muistopatsaskomitea arveli kustannusten kasvavan liian suuriksi. Tästä johtuen muistopatsaskomitea valtuutettiin neuvottelemaan muistomerkin toteutuksesta sopivan kuvanveistäjän kanssa.
Kaupungin asettaman muistopatsaskomitean puheenjohtajana toimi pankinjohtaja Mikko Latva ja jäseninä olivat poliisimestari Uno Salmi, valtuuston sihteeri J. O. Viitanen, maisteri V. Hammarström, rehtori L. H. Sandelin, maisteri J. V. Vasara, kaupungininsinööri J. Jorma, varatuomari P. Bergius, tri W. Rosenlew ja kirjakauppias V. Vuorelainen.
Toteutus Kaikkiaan muistomerkin toteuttamiseen saatiin kerättyä 86 701 markkaa. Kaupunki oli osoittanut hankkeeseen 65 0000 markkaa ja loput rahat oli saatu yksityisiltä ja yrityksiltä. Perustusten tekeminen maksoi 2 788 mk ja kivenhakkaajan palkkio oli 47 000 mk. Cedercreutz valvoi patsaan valmistusta. Porin ammatillisten järjestöjen keskusneuvosto julisti kokouksessaan 6.12.1920 että ne työläiset, jotka aikoivat mennä "Porissa rakennettavalle työläisten murhaajien sankaripatsaalle töihin", leimattaisiin järjestäytyneen työväen puolelta pettureiksi.
Muistomerkki tehtiin sekä sankarihaudaksi että muistomerkiksi. Kyseiselle paikalle on haudattu sodassa kuolleita valkoisten sotilaita. Punagraniittiset kiviosat ovat peräisin Sohlbergin louhimosta Inkoosta. Pronssireliefi on valmistettu Sohlbergin taidevalimossa. Kivityöt on tehnyt Oskari Valto Pietarsaaresta. Muistomerkki oli valmistuttuaan 285 cm korkea, 100 cm leveä 80 cm syvä. Kiven etupintaan on hakattu sanat "Isänmaan ja vapauden puolesta 1918". Toiselle puolelle on hakattu kahteen riviin 20 kaatuneen suojeluskuntalaisen nimeä. Niiden välissä on suomalainen pistomiekka.
Muistomerkissä olevassa pronssireliefissä on kolmen suojeluskuntalaisen rintakuvat, ja sotilailla on kiväärit olallaan. Sotilaat on kuvattu yksilöinä, mikä oli tyypillistä ajan sotamuistomerkeille. Suojeluskuntalaisilla oli univormut toisin kuin punakaartilaisilla, jotka taistelivat omissa vaatteissaan tai venäläisissä varusteissa. Satakunnan Kansa kirjoitti vastavalmistuneesta muistomerkistä, että sotilaiden kasvot kuvastivat taisteluvalmiutta ja reipasta taisteluintoa.
Muistomerkin valmistumisen aikaan sen vieressä oli Virossa ja Aunuksessa kaatuneiden hauta. Siihen oli tilattu patsas, joka tulisi olemaan vapaussodan valkoisten muistomerkkiä matalampi paasi.
Julkistus Muistomerkki paljastettiin 19.12.1920. Porin suojeluskunta marssi klo 12 kauppatorille, missä läänin maaherra K. J. M Collan tarkasti joukot. Tämän jälkeen soittokunta ja suojeluskuntalaiset marssivat kirkkopuistoon. Paljastustilaisuudessa poliisimestari U. Salmi ja pankinjohtaja V. Hammarström pitivät puheet. Suojeluskunnan soittokunta ja laulukuoro esittivät musiikkia. Muistomerkki paljastettiin tykinlaukausten saattelemana. Sitten Lotat kukittivat muistomerkin ja sille laskettiin seppeleitä.
Juhlallisuuksien jälkeen Keski-Porin kirkossa pidettiin juhlajumalanpalvelus. Kello viisi Porin teatteritalolla oli kutsuvieraille, Porin suojeluskuntalaisille ja Lotta Svärdin jäsenille järjestetty juhlahetki. Päivä päättyi palokunnantalolla järjestettyyn juhlaillalliseen klo 20. Illallisilla pidettiin lukuisia juhlapuheita, joista yksi oli osoitettu Emil Cedercreutzille. Taiteilija piti myös oman puheen, jossa hän kiitti hänelle kohdistetuista sanoista sekä kertoi ajatuksista, jotka olivat syntyneet sankaripatsaitten ääressä.
Lähteet
Luokka:Porin patsaat ja veistokset