Koiran dilatoiva kardiomyopatia (DCM) on yksi koirien yleisimmistä sydänsairauksista. Sairaudelle on ominaista sydämen kammioiden laajentuminen sekä sydänlihaksen systolinen ja diastolinen toimintahäiriö. Dilatoivaa kardiomyopatiaa esiintyy myös ihmisillä. Sairauteen liittyy monilla koiraroduilla perinnöllinen alttius. Lisäksi tunnetaan ravintoaineiden puutoksiin liittyviä sydänlihassairauksia, ja vuodesta 2018 lähtien on tutkittu tiettyjen ruokavalioiden mahdollista yhteyttä DCM:ään myös ilman todettua tauriinin puutosta. Syy-yhteyttä ruokavalion ja sairauden välillä ei ole osoitettu.
Mekanismi Sairaudessa sydänlihas heikkenee ja kammiot laajenevat. Tämän seurauksena sydän ei pysty pumppaamaan verta tehokkaasti. Laajentuma todetaan tyypillisesti vasemmassa kammiossa. Elimistön kompensaatiomekanismit, kuten neurohumoraalinen aktivaatio, viivästyttävät vajaatoiminnan oireiden ilmaantumista. Histologisesti dilatoivasta kardiomyopatiasta on tunnistettu ainakin kaksi erilaista tyyppiä. Sairauden eri tyyppien ennusteet saattavat poiketa toisistaan. Vuoden 2005 katsauksessa aiempien tutkimusten yhden vuoden elossaolo-osuudet vaihtelivat 3:n ja 54 prosentin välillä. Luvut kuvaavat vanhoja tutkimusaineistoja.
Perinnöllinen alttius ja yleisyys Dilatoiva kardiomyopatia on erityisen yleinen tietyillä koiraroduilla, kuten boksereilla, dobermanneilla, newfoundlandinkoirilla ja irlanninsusikoirilla. Sairautta tavataan etenkin suurikokoisilla roduilla. Eurooppalaisessa dobermannitutkimuksessa kumulatiiviseksi esiintyvyydeksi arvioitiin 58 prosenttia. Sairautta todettiin enemmän vanhemmissa ikäryhmissä. Dobermanneilla sairauteen liittyy äkkikuoleman riski myös ennen vajaatoimintaoireita. Yhdessä 95 sairaan dobermannin tutkimuksessa vasemman kammion tilavuus oli vahvin yksittäinen äkkikuoleman ennustaja; myös eräillä rytmihäiriölöydöksillä oli ennustearvoa.
Sairauden perinnöllinen tausta on tunnettu pitkään, ja joillakin roduilla periytymistavasta on esitetty arvio. Vuoden 2009 katsauksen aikaan varsinaisia altistavia geenejä ei ollut tunnistettu. Pohjoisamerikkalaisissa dobermanneissa sairauden riskiin on yhdistetty myöhemmin PDK4- ja TTN-geenimuunnokset. Myöhemmissä tutkimuksissa ei ole pystytty uudelleen enää osoittamaan yhteyttä näiden geenien ja sairastuneiden koirien välillä edes pohjoisamerikkalaisissa populaatioissa. Eurooppalaisessa populaatiossa on tunnistettu geenimuunnokset RNF207 ja PRKAA2, joista erityisesti RNF207 on myöhemmässä tutkimuksessa ollut yhteydessä sairastumisriskiin dobermanneilla sekä eurooppalaisessa että pohjoisamerikkalaisessa populaatiossa. Geenitesteistä huolimatta dobermannien dilatoivan kardiomyopatian seulonta perustuu kaikukuvaukseen ja sydänfilmiseurantaan.
Boksereilla on kuvattu myös rytmihäiriöpainotteinen kardiomyopatia, johon liittyvä mutaatio ja geenitesti mainitaan vuoden 2009 katsauksessa. Rotujen kapea geenipohja ja puutteellisesti tunnetut periytymismallit rajoittavat jalostusta.
Vaikeinta on tunnistaa sairaus sen vuosia kestävässä prekliinisessä eli oireettomassa vaiheessa, vaikka varhainen toteaminen olisi hoidon ja jalostuksen kannalta tärkeää. Yleisimpiä rytmihäiriöitä ovat suurikokoisilla roduilla eteisvärinä sekä boksereilla ja dobermanneilla kammiolisälyönnit ja kammiotiheälyöntisyys.
Euroopan eläinlääketieteellisen kardiologiayhdistyksen (ESVC) suosituksen mukaan dobermanneja seulotaan kolmen vuoden iästä alkaen vuosittain sekä kaikukuvauksella että 24 tunnin sydänfilmiseurannalla, sillä kertaseulonta ei riitä sulkemaan sairautta pois. Rytmihäiriöt voivat edeltää kaikukuvauksessa näkyviä muutoksia.
Suomessa Kennelliiton sydäntyöryhmä on määritellyt DCM:n diagnoosikriteerit, joita Kennelliiton hyväksymät sydänultraäänieläinlääkärit käyttävät sydäntutkimuksissa. Pelkkä auskultaatio- eli kuuntelututkimus ei riitä sairauden toteamiseen tai poissulkemiseen, sillä sairauteen ei välttämättä liity sivuääntä. Sydäntyöryhmä ei suosittele pelkän auskultaatiotuloksen käyttöä jalostuksen apuna roduilla, joilla sairautta esiintyy. Diagnoosi perustuu vasemman kammion mittauksiin, ja ultraäänitutkimuksen tulos on voimassa vuoden. Roduilla, joilla on todettu tai epäilty DCM:ään liittyviä rytmihäiriöitä, suositellaan ultraäänitutkimuksen lisäksi aina viiden minuutin leposydänfilmiä ja/tai tarvittaessa 24 tunnin sydänfilmiseurantaa eli Holter-tutkimusta.
Ruokavalioon liittyvä muoto Vuonna 2018 Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto (FDA) aloitti selvityksen tiettyjen ruokavalioiden mahdollisesta yhteydestä koirien DCM:ään, sillä ilmoituksia oli saatu myös roduista, joilla ei tunneta perinnöllistä alttiutta sairaudelle. Ilmoituksissa esiintyy sekä viljattomia että viljaa sisältäviä ruokia, joiden ainesosaluettelossa herneet, linssit tai muut palkokasvien siemenet ovat korkealla. Vuosina 2014–2022 FDA vastaanotti 1 382 ilmoitusta. Ilmoitukset ovat vapaaehtoisia eivätkä sellaisinaan kerro sairauden yleisyydestä tai osoita syy-yhteyttä.
Tauriinin puutokseen liittyvää sydänlihassairautta on kuvattu jo ennen vuoden 2018 selvitystä. Kultaisillanoutajilla tehdyssä 24 koiran tutkimuksessa kuvattiin kohentumista ruokavalion vaihdon ja tauriinilisän jälkeen, mutta osa koirista sai myös sydänlääkitystä ja seuranta-aineisto oli puutteellinen. Useissa myöhemmin kuvatuissa ruokavalioon liitetyissä tapauksissa tauriinipitoisuudet ovat olleet normaalit, ja vuoden 2025 katsaus erottaa tauriinin puutokseen liittyvän DCM:n muista epäillyistä ruokavalioon liittyvistä tapauksista.
Samassa katsauksessa kuvataan tutkimuksia, joissa tavanomaisesta poikkeavia ruokavalioita syöneillä koirilla on todettu suurempia vasemman kammion mittoja tai heikompaa supistumistoimintaa. Tulokset eivät ole yhtenäisiä: 188 koiran ja 97 irlanninsusikoiran tutkimuksissa kaikukuvauslöydökset eivät eronneet ruokavalioryhmien välillä, joskin eräissä ryhmissä todettiin suurempia sydäntroponiini I:n pitoisuuksia tai useammin kammiolisälyöntejä.
Kontrolloiduissa ruokintakokeissa tulokset ovat vaihdelleet. Ruokavaliot, joissa kokonaisten palkokasvien siementen osuus oli 0–45 prosenttia, eivät 20 viikon aikana vaikuttaneet 28 siperianhuskyn kaikukuvauslöydöksiin tai sydämen merkkiaineisiin; tutkimuksen kirjoittajiin kuului lemmikkiruokavalmistaja Champion Petfoodsin ja palkokasvialan järjestön Protein Industries Canadan edustajia. Hill's Pet Nutritionin rahoittamassa ja sen nykyisten tai entisten työntekijöiden tekemässä 18 kuukauden satunnaistetussa tutkimuksessa kaikki 60 koiraa arvioitiin DCM:n suhteen kliinisesti normaaleiksi, mutta joissakin kaikukuvausmitoissa esiintyi tilastollisesti merkitseviä ruokavalion ja ajan yhteisvaikutuksia. Tutkijoiden mukaan muutokset voivat selittyä 24 koiralla todetulla lievällä endokardiitilla. Tutkimuksen tulkinnasta on esitetty myös eriävä näkemys.
Vuoden 2022 prospektiivisessa 60 DCM:ää sairastavan koiran tutkimuksessa tavanomaisesta poikkeavaa ruokavaliota syöneiden supistumistoiminta parani ruokavalion vaihdon jälkeen enemmän, mutta elossaoloajassa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Kaikkien koirien ruokavaliota muutettiin ja useimmat saivat myös tauriinia, joten ruokavalion erillistä vaikutusta ei voida erottaa muusta hoidosta. Tutkimusta rahoittivat Nestlé Purina PetCare ja The Barkley Fund.
Havaintotutkimukset eivät yksin osoita, mikä ruoan ominaisuus aiheuttaisi sairauden. Vuoden 2020 katsauksessa, jonka rahoitti BSM Partners, korostettiin tapausaineistojen puutteita ja sekoittavia tekijöitä. FDA:n mukaan mahdollisia tekijöitä ovat ruokavalion koostumuksen lisäksi muun muassa perimä, muut sairaudet, valmistustapa ja ravintoaineiden hyväksikäytettävyys, eikä palkokasvien ole osoitettu olevan sellaisenaan vaarallisia. Syntymekanismi on epäselvä; tutkimuskohteina ovat olleet muun muassa aineenvaihdunta, suoliston mikrobisto ja sappihappojen aineenvaihdunta sekä hypoteesina fosfolipidoosi eli fosfolipidien poikkeava kertyminen soluihin.
Oireet ja diagnoosi Sairaus voi olla pitkään oireeton. Vajaatoimintavaiheessa oireita ovat rasituksensietokyvyn heikkeneminen, yskä ja hengitysvaikeudet. Rytmihäiriöt voivat johtaa äkkikuolemaan ilman edeltäviä oireita. Tutkimuksissa voidaan havaita rytmihäiriöitä, sydämen sivuääntä tai sydämen laajentumaa. Diagnoosi perustuu pääasiassa sydämen kaikukuvaukseen eli ultraäänitutkimukseen. Kaikukuvauksen tyypillisiä löydöksiä ovat sydämen heikentynyt supistumiskyky ja sydämen laajentuma; rytmihäiriöt voidaan osoittaa EKG- ja Holter-tutkimuksilla. Diagnostiikassa ja hoidon seurannassa voidaan hyödyntää myös sydämen merkkiaineita, kuten natriureettisia peptidejä. Erotusdiagnostiikassa on suljettava pois muut samankaltaisia kaikukuvausmuutoksia ja rytmihäiriöitä aiheuttavat tilat, kuten läppäviat, synnynnäiset sydänviat, kilpirauhasen vajaatoiminta, sydänlihastulehdus sekä pitkittyneen tiheälyöntisyyden aiheuttama sydänlihaksen toimintahäiriö. Osa näistä tiloista korjaantuu, kun perussyy hoidetaan.
Hoito Hoito riippuu sairauden vaiheesta. Dobermanneilla, joilla on todettu oireeton DCM ja sydämen laajentuma, pimobendaanin on satunnaistetussa lumekontrolloidussa tutkimuksessa osoitettu pidentävän sekä oireetonta aikaa että elinaikaa, ja oireettomia irlanninsusikoiria (DCM, eteisvärinä tai molemmat) koskeneessa tutkimuksessa pimobendaani viivästytti vajaatoiminnan tai äkkikuoleman ilmaantumista verrattuna benatsepriiliin tai metyylidigoksiiniin. Oireisessa vaiheessa käytetään sydämen vajaatoiminnan lääkehoitoa ja tarvittaessa rytmihäiriölääkitystä. Perinnöllinen DCM voi hoidosta huolimatta edetä sydämen vajaatoimintaan tai johtaa äkkikuolemaan. Epäillyissä ruokavalioon liittyvissä tapauksissa ruokavalion muuttaminen on osa hoitoa. Tauriinin puutokseen liittyvissä tapauksissa käytetään lisäksi tauriinilisää; sydämen toiminta voi kohentua osittain muun hoidon ohella.
Katso myös Koiran myksomatoottinen mitraaliläpän rappeuma Kardiomyopatia (ihmisellä)
Lähteet
Luokka:Koirien perinnölliset sairaudet Luokka:Sydän- ja verisuonitaudit