Lina Solomonovna Štern (; 26. elokuuta 1878 – 7. maaliskuuta 1968) oli neuvostoliittolainen fysiologi, biokemisti ja humanisti, joka oli uraauurtava veri-aivoesteen tutkija sekä Geneven yliopiston ensimmäinen naisprofessori. Hän käytti ensimmäisenä termiä veri-aivoeste vuonna 1921.
Lina Štern syntyi varakkaaseen juutalaisperheeseen joko Liepājassa (nyk. Latvia) tai Vilijampolėssa, Kaunasin (nyk. Liettua) esikaupungissa. Venäjän keisarikunnassa oli korkeakoulupaikkakiintiö juutalaisille opiskelijoille, joten Šternin vanhemmat maksoivat hänen opiskelunsa Sveitsissä Geneven yliopistossa. Štern aloitti opintonsa lain ja historian parissa, mutta siirtyi sitten fysiologian ja lääketieteen opintoihin. Hän suoritti opintonsa Jean-Louis Prévost’n ohjauksessa. Štern oli ensimmäinen nainen, joka väitteli tohtoriksi Geneven yliopistosta, ja ensimmäinen naisprofessori yliopistossa.
Tieteellinen ura Vuosien 1904 ja 1924 välillä Štern teki uraauurtavaa kemiallis-fysiologista tutkimusta Frédéric Battellin kanssa. He julkaisivat yhteensä 54 tieteellistä artikkelia solujen metaboliasta. Heidän tutkimuksensa toimi pohjana mm. Hans Krebsin mullistavalle soluhengitystutkimukselle. Hänen merkittävä ja uraauurtava työnsä johti fysiologisen kemian osaston perustamiseen Geneven yliopistoon ja Šternin nimittämiseen ensimmäiseksi naisprofessoriksi.
Vuonna 1924 Štern kutsuttiin Moskovaan johtamaan fysiologian osastoa Moskovan toisessa valtiollisessa yliopistossa. Vuonna 1929 Šterniä pyydettiin vastaperustetun Neuvostoliiton tiedeakatemian fysiologian instituutin johtoon. Vuonna 1939 hänestä tuli Neuvostoliiton ensimmäinen naisakateemikko, ja vuonna 1942 hänelle myönnettiin Stalin-palkinto.
Toisen maailmansodan aikaan Štern suuntasi tutkimuksensa ja tarmonsa käytännöllisen lääketieteen pariin. Hänen instituutissaan tutkittiin mm. sydämen rytmihäiriöiden hoitoa defibrillattoreilla ja hänen opiskelijansa Naum Gurvitš kehitti myöhemmin ensimmäisenä maailmassa tasavirtaisen defibrillaattorin.
Poliittinen aktivismi Štern liittyi Moskovassa Juutalaisen antifasistisen komitean jäseneksi. Se verkostoitui toisen maailmansodan aikana kansainvälisesti muiden juutalaisten antifasististen järjestöjen kanssa ja keräsi lahjoituksia sekä materiaalista ja humanitaarista apua Neuvostoliiton juutalaisille avuksi taistelussa natseja vastaan. Sodan jälkeen Stalin kävi epäluuloiseksi, ja Štern pidätettiin yhdessä muiden komitean aktiivien kanssa vuonna 1949. Štern oli ainoa 15 pidätetystä juutalaisesta tieteilijästä, joka selvisi vankeusajasta hengissä. Hän eli vankeudessa usean vuoden ajan ilman oikeudenkäyntiä, kunnes vuonna 1952 hänet tuomittiin. Alun perin hänelle langetettiin kuolemantuomio, jonka Stalin muutti karkotukseksi. Hänet karkotettiin Taraziin, Kazakstaniin, jossa hän ehti elää vain vuoden. Stalinin kuoleman jälkeen vuonna 1953 Štern pääsi palaamaan Moskovaan, jossa hän eli lopun elämäänsä. Hän jatkoi tutkimustyötään kuolemaansa saakka, ja palasi vielä Biofysiikan instituutin johtoon vuosiksi 1954–1968.
Lina Štern kuoli 89-vuotiaana 7. maaliskuuta 1968.
Lähteet
Luokka:Neuvostoliittolaiset tieteilijät Luokka:Fysiologit Luokka:Biokemistit Luokka:Vuonna 1878 syntyneet Luokka:Vuonna 1968 kuolleet Luokka:Professorit