Kristillinen rekonstruktionismi on teologinen ja poliittinen liike, joka kannattaa raamatullisen lain soveltamista kaikkiin elämänalueisiin, mukaan lukien hallinto, talous ja kulttuuri, tavoitteenaan rakentaa yhteiskunta uudelleen kristillisen maailmankuvan mukaiseksi. Se korostaa Jumalan suvereenisuutta ja Raamatun arvovaltaa yhteiskunnallisten normien ja instituutioiden muovaamisessa. Liike on luonteeltaan fundamentalistis-evankelikaalinen ja sen johtajiin kuuluvat liikkeen tunnustettu patriarkka Rousas John Rushdoony, teologi Greg Bahnsen ja taloustieteilijä Gary North.Clapp, R. R.: Christian Reconstructionism Teoksessa
Liike kehittyi reformoidun teologin ja poliittisen aktivistin Rousas John Rushdoonyn (1916–2001) työn pohjalta. Rushdoony perusti vuonna 1965 Chalcedon Foundationin, pienen kristillisen ajatushautomon levittämään teokraattista näkemystään maailmasta. Monet hänen seuraajistaan ajoivat rekonstruktionistista ohjelmaa paikallisessa ja valtakunnallisessa politiikassa. Rekonstruktionisteilla oli jopa kiistanalainen rooli kristillisen oikeiston nousussa 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla.
Perustavat ajatukset Rekonstruktionistisen ohjelman taustalla on kolme perustavaa ajatusta. Ensinnäkin he kannattavat presuppositionaalista apologetiikkaa ja uskovat, ettei perimmäinen totuus ole historiallisen tai tieteellisen tutkimuksen kohteena. Syvimmällä tasolla todellisuutta lähestytään ennalta oletetun metafysiikan kautta. Todellinen totuus – Jumalan totuus – löytyy vain edellyttämällä raamatullista ilmoitusta. Toiseksi, joskus heistä käytetään nimitystä ”teonomistit”, ja rekonstruktionistit väittävät, että Vanhan testamentin laki pätee myös nykyään ”tyhjentävästi” ja ”yksityiskohtaisimmassa” merkityksessä. He odottavat aikaa, jolloin kristityt valvovat kaikkia yhteiskunnan osa-alueita käyttäen Raamattua oppaanaan. Kolmanneksi rekonstruktionistit ovat eskatologialtaan postmillennialisteja ja uskovat, että maailma elää nyt tuhatvuotista aikakautta. Pitkällä aikavälillä yhteiskunnat kristillistyvät yhä enemmän. Kristus palaa tämän tuhatvuotisen kauden lopussa kruunaamaan kirkon voiton. Rekonstruktionistisen yhteiskunnan on määrä erota huomattavasti nykyisestä. Huomattavasti ajattelua on omistettu myös joukkoviestinnän, taiteiden ja koulutuksen uudistamiselle.
Historia Organisatorisesti rekonstruktionismi nousi esiin Los Angelesin alueella 1960-luvun puolivälissä. Opiskelijalevottomuuksien, Vietnamin sodan vastaisen aktivismin ja kasvavien rikollisuuslukujen myrskyisänä aikakautena eteläkalifornialaisten ruohonjuuritason aktivistien ja yhteiskunnallisten uudistajien verkosto ryhmittyi R. J. Rushdoonyn kristillisen rekonstruktion hankkeen ympärille. Tukeutuen aktivistiverkostoon, joka mobilisoitui tukemaan John Birch Societyä ja Arizonan senaattorin Barry Goldwaterin presidentinvaalikampanjaa vuonna 1964, Rushdoony hyödynsi muutamien perheiden taloudellista tukea luodakseen valtakunnallisen kirjoittamis- ja julkisten luentojen palvelutyön. Tämän pienen kristittyjen aktivistien ryhmän tuella Rushdoony julkaisi kymmeniä kirjoja ja pitkäikäisen uutiskirjeen, joissa hän vaati kristittyjä palaamaan Vanhassa testamentissa esitetyn raamatullisen lain tiukkoihin määräyksiin. Hänen kirjoituksensa ja luentonsa yhdistivät Yhdysvaltain poliittisen konservatismin, taloudellisen libertarismin ja kylmän sodan aikaisen ydinperheen ihannoinnin osia voimakkaaksi yhteiskunnalliseksi uudistushankkeeksi.
Rushdoony esitteli kristillisen rekonstruktion käsitteen Chalcedon Foundationin kuukausittaisen uutiskirjeen marraskuun 1965 numerossa. ”Ei Jumalaa merkitsee ei lakia”, Rushdoony sanoi lukijoilleen, ”ja ei lakia merkitsee, ettei mikään voi olla rikos”. Vastauksena tähän hän kehotti tukijoitaan omaksumaan Jumalan lain mittapuuksi, jonka mukaan he eläisivät elämäänsä, ja kysyi, ”olemmeko niiden joukossa, jotka tuomitaan, vai niiden joukossa, pelastuneen jäännöksen, jotka ryhtyvät jo nyt jälleenrakennuksen tehtävään”. Seuraavien vuosikymmenten aikana Rushdoony ja hänen seuraajansa omaksuivat kristillisen rekonstruktion nimeksi yhteiskunnalliselle ja uskonnolliselle uudistushankkeelleen. Rushdoonyn lukuisten kirjojen ja kahden säännöllisesti ilmestyvän aikakausjulkaisun, The Chalcedon Reportin ja The Journal of Christian Reconstructionin, kautta Chalcedon Foundation edisti presuppositionaalista apologetiikkaa, teonomiaa ja postmillennialistista eskatologiaa. Rekonstruktionistit yhdistivät nämä kolme teologista käsitettä kolmiosaiseksi yhteiskunnallisen uudistuksen hankkeeksi. He kannustivat konservatiivisia evankelikaaleja kotiopettamaan lapsensa, korostivat amerikkalaisen yhteiskunnan raamatullisia perustuksia ja tavoittelivat kristillistä herruutta yhteiskunnallisten ja poliittisten järjestelmien yli Jumalan lain mekanismin kautta.
Rekonstruktionismin suosio kasvoi 1970-luvulla. Liikkeen laajempi tunnettuus sai alkunsa kolmen merkittävän rekonstruktionistisen teoksen julkaisemisesta. Ensinnäkin Rushdoonyn The Institutes of Biblical Law (1973) tiivisti rekonstruktionismin myönteiseksi yhteiskunnalliseksi ohjelmaksi. Seuraavaksi Gary Northin An Introduction to Christian Economics (1973) tarjosi libertaristissävytteisen talousteorian täydentämään Rushdoonyn teokraattista yhteiskuntateologiaa. North, Rushdoonyn vävy ja tuottelias talousteoreetikko, vaati, että raamatullisen lain tuli olla myös kaiken taloudellisen vaihdannan perusta. Lopuksi Greg L. Bahnsenin Theonomy in Christian Ethics (1977) esitti teologisesti kaikkein perusteellisimman puolustuksen Rushdoonyn teonomian käsitteelle. Bahnsen, Cornelius Van Tilin oppilas ja akateemiseksi teologiksi pyrkivä tutkija, auttoi tekemään teonomiasta ja rekonstruktiosta tieteellisen keskustelun aiheen monissa teologisissa seminaareissa, erityisesti Yhdysvaltain etelän konservatiivisissa reformoiduissa oppilaitoksissa.
Jakautuminen perinteiseen ja perhekeskeiseen haaraan 1980-luvulle tultaessa Rushdoonyn, Northin, Bahnsenin ja monien muiden rekonstruktionistien työ vaikutti useisiin valtakunnallisiin palvelutyöorganisaatioihin ja synnytti huomattavaa kiistaa uskonnollisissa ja maallisissa piireissä. Kun tietoisuus liikkeestä ja siihen liittyvä levottomuus kasvoivat, rekonstruktionismi jakautui kahteen jokseenkin erilliseen ryhmään: toiseen, jonka keskus oli Rushdoonyn ympärillä Vallecitossa Kaliforniassa, ja toiseen, joka keskittyi Westminster Presbyterian Churchiin, Tylerissä Texasissa sijaitsevaan seurakuntaan, jota johti osittain Rushdoonyn vävy Gary North. North oli suosittu Rushdoonyn rekonstruktionistisen hankkeen tulkitsija, joka yhdisti appensa teologiset ajatukset vapaan markkinatalouden malliin.
Rekonstruktionismin Tylerin haara pyrki vähättelemään rekonstuktionismin perhekeskeistä ulottuvuutta voidakseen keskittyä kirkon rooliin uudistettujen kristittyjen elämässä. North perusti Institute for Christian Economicsin (ICE) julkaistakseen omia teoksiaan sekä Bahnsenin, David Chiltonin, James Jordanin ja monien muiden kirjoituksia. Tylerin suunnan teoksissa korostuivat käytännöllinen toiminta, taloudelliset ajatukset, kirkon valta ja varautuminen katastrofeihin. Se kehitti myös herruustoimeksiantoa Rushdoonyn liikkeen haaraa aggressiivisemmalla ja avoimemmin poliittisella tavalla. Northin ja Rushdoonyn väliset jännitteet johtivat lopulta jakoon näiden kahden rekonstuktionismin muodon välillä. Henkilökohtaiset ja teologiset erimielisyydet johtivat siihen, että North ja Rushdoony erosivat toisistaan, eivätkä he enää vuoden 1981 jälkeen koskaan puhuneet toisilleen.
Vaikka jakautuminen rasitti henkilökohtaisesti osapuolia, se johti myös rekonstuktionistisen kirjallisuuden räjähdysmäiseen kasvuun molemmissa leireissä, mikä auttoi popularisoimaan liikettä. Vaikka rekonstuktionismi ei koskaan ollut suuri liike, sen runsas kirjallinen tuotanto ja sen vaatimus aggressiivisemmasta ja osallistuvammasta evankelikaalisuuden muodosta synnyttivät kiistoja, jotka olivat täysin epäsuhteessa liikkeen kokoon nähden. Koulutusuudistuksen ja poliittisen osallistumisen alueilla rekonstuktionismi synnytti joukon kiivaita kiistoja ja on yhä vaikutusvaltainen, joskin pieni voima Yhdysvaltain konservatiivisessa kristillisyydessä. Koulutuksen alalla liike auttoi vakiinnuttamaan kotiopetuksen jokaisen vanhemman oikeudeksi Yhdysvalloissa. Poliittisesti liike auttoi kannustamaan joitakin uskonnollisia konservatiiveja toimintaan ja toi "herruustoimeksiannon" aktivistien sukupolven tietoisuuteen.
Vaikutus Rekonstruktionistisen liikkeen vaikutusta on vaikea mitata, mutta 1980-luvun loppuun mennessä se oli saanut kannattajia riippumattomien baptistien, separatististen presbyteerien ja joidenkin karismaattisten piirien keskuudessa – erityisesti uskonliikkeen sisällä. Uuden uskonnollisen oikeiston edustajat olivat jossain määrin tukeutuneet rekonstruktionistiseen kirjallisuuteen. Joissakin tapauksissa rekonstruktionistit asettuivat ehdolle poliittisiin virkoihin tai olivat merkittävässä roolissa muiden ehdokkaiden vaalikampanjoissa. Lisäksi Rushdoony ja North olivat usein vieraina uskonnollisissa televisio-ohjelmissa.
Rekonstruktionismin vetovoima joidenkin fundamentalistien ja evankelikaalien keskuudessa saattaa johtua siitä, että he korostavat uudelleen kristinuskon yhteiskunnallisia seurauksia, pyrkivät tarjoamaan järjestelmällisen teorian yhteiskunnallis-poliittista osallistumista varten ja ovat horjumattoman sitoutuneita alistamaan ajattelunsa raamatulliselle ilmoitukselle. Rekonstruktionismin sitoutumisen miesjohtoisten perheyksiköiden rakentamiseen, kotiopetuksen tukemiseen ja aggressiivisen poliittisen aktivismin edistämiseen on katsottu ajaneen joitakin konservatiivisia kristittyjä mukaan politiikkaan.
Arvostelu Kristillistä rekonstruktionismia on arvosteltu ainakin kolmesta syystä: hermeneuttisesta naiiviudesta, sellaisesta ekklesiologiasta, joka rohkaisee triumfalismiin, sekä lain korostamisesta tavalla, joka alistaa muut raamatullisen ilmoituksen näkökohdat ja uhraa raamatullisen uskon relationaaliset ulottuvuudet lain persoonattomille ominaisuuksille. Monet sekä evankelikaalit että sekularistit ovat tuominneet liikkeen sen avoimesta vaatimuksesta teokratian perustamiseksi Yhdysvaltoihin.
Lähteet
Luokka:Kristillinen eskatologia Luokka:Kristilliset käsitteet Luokka:Kristillinen politiikka