Julia Hall Bowman Robinson (8. joulukuuta 1919 – 30. heinäkuuta 1985) oli yhdysvaltalainen matemaatikko, joka tutki laskettavuusteoriaa. Hän teki myös keskeisen tuloksen Hilbertin kymmenennen ongelman ratkaisemisessa.
Julia Bowman aloitti koulunsa pikkukylässä, jossa useita luokkia opetettiin yhdessä. Hän sairasti tulirokkoa ja muita tartuntatauteja ja joutui olemaan yli vuoden poissa koulusta. Yksityisopettajan avulla hän kuroi ikätoverinsa kiinni muutamassa lukukaudessa. Lukion hän aloitti San Diegossa vuonna 1933, ja oli ainoa tyttö pitkän matematiikan ja fysikan kursseilla. Hänen oletettiin kyllä menevän korkeakouluun, mutta ainoa tuleva ammatti jonka vanhemmat ja opettajat hänelle kuvittelivat oli fysiikanopettajan työ.
Korkeakouluopinnot alkoivat San Diego State Collegessa. Matemaattisen maailmankuvansa hän sanoi kuitenkin saaneensa lähiinnä lukemalla Eric Temple Bell]in kirjaa Men of Mathematics. Kun San Diegon opetus ei tyydyttänyt, Bowman siirtyi Kalifornian yliopistoon Berkeleyyn, ja vuoden kuluttua hän suoritti siellä kandidaatin tutkinnon. Tuona vuonna hän osallistui Raphael Robinsonin pitämälle lukuteorian kurssille ja alkoi käydä tämän kanssa kävelyillä, joilla he puhuivat matematiikasta. Vuonna 1941 Bowman valmistui maisteriksi ja meni naimisiin Raphael Robinsonin. Hän halusi opettaa matematiikkaa, mutta yliopisto salli vain tilastotieteen kurssien pitämisen, koska aviomies oli matematiikan laitoksen henkilökuntaa. Rouva Bowman Robinson luopui matematiikasta muutamaksi vuodeksi.
Vuonna 1946 hän vieraili Princetonin yliopisto, jossa hänen miehensä oli vierailevana professorina, ja aliotti tohtorinopinnot Alfred Tarskin ohjauksessa. Väitöskirjassaan Määriteltävyys- ja päätösongelmat aritmetiikassa Robinson osoitti, että rationaalilukujen aritmetiikka on ratkeamaton. Robinson väitteli tohtoriksi vuonna 1948, ja samana vuonna hän aloitti työt Hilbertin kymmenennen ongelman parissa. Tehtävänä on löytää tehokas tapa määrittää, onko Diofantoksen yhtälö ratkaistavissa. Robinsonin osaratkaisu tunnetaan Robinsonin hypoteesina. Hän teki myös tärkeää työtä kyseisen ongelman parissa Juri Matiasevicin kanssa sen jälkeen, kun tämä antoi täydellisen ratkaisun vuonna 1970.
Vuoosina 1949–1950 Robinson työskenteli RAND Corporationissa peliteorian parissa. Työnsä tuloksena RANDissa hän julkaisi vuonna 1951 Annals of Mathematics -lehdessä artikkelin "An iterative method of solving a game", jossa hän todisti iteratiivisen prosessin konvergenssin ratkaisujen approksimoimiseksi jokaiselle pelaajalle äärellisessä kahden hengen nollasummapelissä. Tätä tulosta on kuvattu tärkeimmäksi lauseeksi alkeellisessa peliteoriassa.
1950-luvulla Robinson jatkoi matematiikan tutkimusta, mutta hän käytti aikaa myös politiikkaan. Hilbertin kymmenennen ongelman parissa työskentelyn lisäksi Robinson kirjoitti myös muita tärkeitä matemaattisia artikkeleita: yleisistä rekursiivisista funktioista (1950), primitiivisistä rekursiivisista funktioista (1955), algebrallisten renkaiden ja kuntien ratkeamattomuudesta (1959) ja algebrallisten renkaiden päätösongelmista vuonna 1962, joissa hän osoitti, että eri algebrallisten lukujen kuntien kokonaislukujen renkaat ovat ratkeamattomia. Robinson jatkoi matematiikan parissa työskentelyä, vaikka kärsi terveysongelmista 1960-luvulla sydänleikkauksen vuoksi.
Julia Bowman Robinson oli ensimmäinen naispuolinen American Mathematical Societyn puheenjohtaja ja ensimmäinen naismatemaatikko, joka valittiin National Academy of Sciencesiin, mutta hän ei halunnut tulla muistetuksi vain sukupuolensa takia. Matemaatikkona hän halusi tulla muistetuksi todistamistaan lauseista. Hilbertin kymmenennen ongelman lopulliseen ratkaisuun vaikuttaneen suuren panoksensa lisäksi hän ratkaisi myös yhden Rand Corporationin peliteorian palkintotehtävistä, mutta koska hän oli yrityksen työntekijä, hän ei koskaan saanut palkintorahoja.
Lähteet
Luokka:Yhdysvaltalaiset matemaatikot Luokka:Vuonna 1919 syntyneet Luokka:Vuonna 1985 kuolleet