Koukunjärvi eli Saikarinjärvi on Uudenmaan Mäntsälässä sijaitseva kuivatettu järvi, joka on nykyään peltomaata.

Nimet Järvellä oli kaksi karttanimeä: Koukunjärvi ja Saikarinjärvi. Reijo Solantie liittää Koukunjärven nimen hämäläisasuttajiin ja Saikarinjärven saamelaisiin. Seudun vanha lappalaisnimistö on säilynyt nykyaikaan asti, koska ainakin Hausjärvi, Loppi, Pyhäjärvi ja Nurmijärvi olivat vielä 1750-luvulla harvaan asuttua seutua. Viljelevä väestö uskaltautui levittäytymään alueelle 1700-luvun loppupuolella, jolloin lappalaisnimistö selvisi nykypäiviin uudisasutuksen paineesta huolimatta.

Yleistä Järvi sijaitsi harvaan asutulla seudulla vielä 1800-luvulla. Sulkavanjärven rannoilla sijaitsi esimerkiksi Linnaisten kartano, jonka niittymaita ulottui Sulkavanjärveltä Koukunjärvelle asti. Kun Sulkavanjärveä alettiin laskemaan, laskettiin myös Koukunjärvi. Mitoiltaan 1,4 kilometriä pitkä ja 1,2 kilometriä leveä, ja pyöreähkö järvi, on ollut muutenkin matala järvi. Järven kuivattaminen on onnistunut hyvin, sillä se on nykyään lähes kokonaan peltomaata lukuun ottamatta itä- ja kaakkoisreunoilla olevia suometsäaluetta.

Vesistösuhteita Koukunjärvi on sijainnut Mustijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 19) Sulkavanjärven valuma-alueella (19.005). Koukunjärven entinen laskuoja Koukunoja on sama kuin peltoalueen kuivatusojien johto-oja. Siksi entinen järvi sijaitsee edelleen kyseisellä valuma-alueella. Koukunoja on kuivattamisen järjestelyissä siirretty kiertämään peltoaluetta pohjoisen ja lännen kautta eikä liity enää Koukunjärven valuma-alueeseen. Sen sijaan Suojärvenoja on merkitty esimerkiksi Paikatietoikkunassa vesistöviranomaisen valuma-aluekarttaan samaan valuma-alueeseen Koukunjärven kanssa. Sen pinta-ala on 19,81 neliökilometriä. Valuma-alueen laskuojat ovat Suojärvenoja ja Koukkujärven sisäinen laskuoja, jotka yhtyvät Koukunojaan samassa kohtaa. Koukunoja on ollut Mustijoen vesistöalueen pääuoman yläjuoksua.

Historiaa pienoiskuva|Vuosina 1870–1907 julkaistun Senaatin kartaston Mäntsälän karttalehti. Vuosina 1855–1856 julkaistussa Kalmbergin kartastossa järvi on vielä olemassa. Sen muoto vastaa kartassa nykykarttojen ympäri kiertävää tietä. Länsipuolella sijaitsevan Sulkavanjärven ja Koukunjärven välinen alue on raivattu niittymaaksi, joka kuului ilmeisesti siellä sijainneelle Linnaisten kartanolle (”Lindnäs gård”). Koukunjärven kaakkoisrannassa sijaitsi maatalo peltoineen, jolla oli siellä niittyjä. Asutusta muodosti lisäksi koillispuolella olevat kolme torppaa. Vuosina 1870–1907 julkaistussa Senaatin kartastossa (karttakuva oikealla puolella, vuodelta 1873) järvi on piirretty näkyviin karttanimellä ”Kaukunjärvi”. Monet aiemmat niityt on raivattu peltomaaksi ja niittymaita on toisaalta laajennettu. Myös järven ympäristössä toimii kartanon lisäksi neljä maatilaa. Ne ovat Hjerp, Rustholli ja Saikuri. Järvien välinen puro on oikaistu suoraksi ojaksi. Vuonna 1916 julkaistussa Riihimäen seudun taloudelisessa kartassa järvien välissä on vielä niittymaata eikä järviä ole laskettu. Koukunjärven itäpuolella on vielä yksi maatalo tai torppa. Järvenlaskun ajanhetkeä ei lähteiden puuttuessa voida tässä ajoittaa, mutta seuraavassa vuoden 1939 kartassa järvenlasku on jo suoritettu ja se on kuivatettu suomaaksi . Vuonna 1939 julkaistussa Hämeenlinnan seudun taloudellisessa kartassa järvi näkyy oikeassa alakulmassa. Edellä mainitut talot ovat nyt nimeltään Pohjola, Saarela ja Saikari. Näiden peltoala on kasvanut suuresti ja nyt on puolet järven rannoista peltomaata. Koukunjärvellä ja Sulkavanjärvellä on toteutettu laaja-alainen järvenlasku, jossa Sulkavanjärven vesiala kaventui suuresti ja Koukunjärvi muuttui kosteikoksi. Koukunjärveen eri suunnista tulevat tulo-ojat on johdettu kosteikon läpi sinne kaivetuilla kuivatusojilla.

Vuonna 1964 julkaistussa peruskartassa on järvenpohja edelleen suomaata, jonka läpi ympäristön pelto-oja virtaavat. Maatilojen pellot ulottuvat puoliin järven entisistä rannoista. Koukunjärven raivaaminen peltomaaksi on hyvässä alussa vuoden 1979 kartassa. Järven länsipuolella on kaivettu lähes puoliksi suoalueen ympäri tulevaa kuivatusojaa. Vuoden 1988 kartassa on suoalueen ympäri rakennettu tie ja suoalueelta on viidesosa muutettu peltomaaksi. Vanhat oja virtaavat edelleen suoalueen poikki. Vuoden 1995 kartassa on ympäri kiertävä valmis ja sekä Koukunoja että Suojärvenoja laskevat järvenpohjan reunoja myöten ohi. Koukunjärven järvenpohja on raivattu peltomaaksi lukuun ottamatta pohjois- ja eteläreunoja. Nykyään on peltomaita viljelyssä enemmän kuin oli viimeisessä vuoden 1995 kartassa.

Huomioita

Lähteet

Luokka:Mäntsälän historia Luokka:Mäntsälän luonto Luokka:Sulkavanjärven valuma-alue Luokka:Suomen kuivatetut järvet