Guillaume Guillon-Lethière (1760–1832) oli ranskalainen merkittävä historiamaalari. Hän oli myös Roomassa sijainneen Ranskan akatemian johtaja vuodet 1807–1816. Elämänvaiheita Taiteilijan nuoruus Guillon-Lethier syntyi Guadeloupen saarella Ranskan kuninkaan virkamiehen, Pierre Guillonin, ja vapautetun afrikkalaistaustaisen naisen, Marie-Françoisen, pojaksi. Pariskunnalle syntyi myös kaksi muuta poikaa.

Ajan lakien vuoksi isä ei voinut virallisesti tunnustaa poikaa omakseen, mutta oli kuitenkin läsnä hänen elämässään. Huomattuaan poikansa lahjakkuuden, isä lähetti tämän Ranskaan Roueniin opiskelemaan taidetta. Siellä häntä opetti Jean-Baptiste Deschamps. Guillon-Lethière oli tuolloin neljätoistavuotias.

Kolme vuotta myöhemmin Guillon-Lethière sai opettajakseen kuninkaan hovimaalarin François Doyen. Uuden tulokkaan lahjakkuus huomattiin ja vuonna 1784 Guillon-Lethière sai toisen palkinnon tavoitellessaan Prix de Romea teoksellaan "Kanaanilaisnainen Jeesuksen jalkojen juuressa". Vuodet 1786- 1790 hän opiskeli Roomassa. Kaupungin pitkä historia, sen rakennukset ja antiikin ajan rauniot tekivät häneen suuren vaikutuksen. Roomassa Guillon-Lethière palasi Ranskaan ja vei maalauksiaan Pariisin salonkiin. Häntä alettiin pitää uusklassisen taidesuuntauksen johtavana taiteilijana. Tästä asemasta hän joutui kilpailemaan välillä katkerastikin tuotteliaan ja radikaalin Jacques-Louis Davidin kanssa. David pääsi keisari Napoleon Bonaparten suosikiksi ja Guillon-Lethière puolestaan keisarin nuoremman veljen Lucien Bonaparten suosioon. Hän saikin järjestettyä Guillon-Lethièren Roomassa sijainneen Ranskan akatemian johtajaksi vuonna 1807.

Davidin ja Guillon-Lethièren välinen kilpailu oli aluksi ollut herrasmiestä, mutta sai myöhemmin vakavamman sävyn. Guillon-Lethière oli ollut taiteessaan vallankumouksen kannattaja, kun taas David oli jopa liioitellun klassinen. Davidin maalausten siisteistä ja puhtaista hahmoista Guillon-Lethièren oppilaat tekivät pilaa maalaamalla samoja aiheita kuvaaviin maalauksiinsa partaisina ja huonokuntoisiin vaatteisiin puettuina. Lopulta Ranskan akatemian piti Roomassa ollessaan valita puolensa: olit joko Guillon-Lethièren tai Davidin oppilas.

Aikausi oli täynnä poliittista kuohuntaa ja vallankumoussotia. Guillon-Lethière saikin ajan tapahtumista aiheita maalauksiinsa ja vallankumousjohtajien puolisot olivat hänen malleinaan. Rooman vuosinaan hän maalasi antiikin aikaisen Rooman tasavallan historiaan sijoittuneita maalauksia. Osan niistä tilasi Lucien Bonaparte. Yhdessä Lucien Bonaparten kanssa Guillon-Lethière matkusti Espanjaan. Miesten tehtäväksi oli annattu etsiä Ranskan museoihin sopivia taideteoksia. Nykyaikana tätä pidettäisiin kulttuuriperinnön varastamisena.

Napoleon hävisi sotansa ja Ranskasta tuli uudelleen kuningaskunta kuninkaanaan Ludvig XVIII. Kuningas ryhtyi erottamaan tasvaltalaisia ja Napoleonin kannattajia viroistaan. Guillon-Lethière joka oli ollut sekä tasavaltalainen että Napoleonin kannattaja erotettiin Roomassa sijainneen Ranskan akatemian johtajan virasta vuonna 1816. Kahta vuotta myöhemmin hänet nimitettiin kuitenkin Ranskan kunnialegioonan jäseneksi. Uudelleen Ranskassa Instituutin johtajuuden menetettyään Guillon-Lethière joutui keskelle perintöriitaa. Sanomalehti "Gazette de France" julkaisi 28 helmikuuta vuonna 1819 artikkelin, joka kertoi, että kaukainen sukulainen on haastanut Guillon-Lethièren oikeuteen. Asia koski maatilaa, jonka taiteilija oli perinyt isältään Pierre Guillonilta. Syytteen nostanut M. Delpeyron ei viitannut Guillon-Lethièren äidin ihonväriin, vaan syntymävuoteen. Hän väitti, että koska taiteilija oli syntynyt ennen isänsä avioliittoa, hän olisi näin ollen avioliiton ulkopuolinen lapsi, jolla ei Ranskan lain mukaan ollut perintöoikeutta. Lehden mukaan oikeus ratkaisi asian Guillon-Lethièren eduksi.

Pariisin seurapiirit hyväksyivät Guillon-Lethièren jäsenekseen. Kaupungissa asui tuolloin muitakin henkilöitä, joita ajan tavan kutsuttiin "sekarotuisiksi". Yleensä he olivat kotoisin Karibialta. Guillon-Lethièren ohella ryhmään kuuluivat muiden muassa kenraali Thomas Alexandre Dumas, kirjailija Alexandre Dumas´n isä. Menestyneenä taiteilijana Guillon-Lethière piti ovensa aina auki Pariisiin tulleleille karibilaistaustaisille henkilöille.

École des Beaux-Arts`n opettajana Guillon-Lethière aloitti vuonna 1819. Opettajana hän oli oppilailleen omistaunut ja halusi auttaa lahjakkaita nuoria taiteilijan uralle. Hänen oppilaisiinsa kuuluivat Hortense Haudebourt-Lescot, Isidore Augustin Pils sekä karibialaistaustaiset Jean-Abel Lordon ja Jean-Baptiste-Adolphe Gibert. Hortense Haudebourt-Lescot`sta tuli omana aikanaan menestynyt taiteilija. Kilpailu Davidin kanssa oppilasmääristä jatkui edelleen.

Eräänlaisena kunnianosoituksena omille juurilleen voi pitää Guillon-Lethièren maalausta "Esi-isien vala", vuodelta 1822. On huomattavaa, että hän on tähän maalaukseen liittänyt ainoana maalauksena signeeraukseensa sanat "ne a la Guadeloupe" eli suomeksi syntynyt Guadeloupella. Se esittää Haitin itsenäisyyssankareita Alexandre Pétionia ja Jean-Jacques Dessalines´ta. Maalaus sijoitettiin Haitin presidentin virka-asuntoon. Se kärsi pahoja vauriota Haitin maanjäristyksessä vuonna 2010. Maalaus on toimitettu Ranskaan entisöitäväksi.

Uransa loppupuolella Guillon-Lethière sai merkittäviä tilaustöitä valtiolta ja piti usein näyttelyn Pariisin Salongissa. Hän palasi myös takaisin uransa alun klassisiin aiheisiin. Hän myöhäiskautensa teoksista kannattaa manita kaksi: "Virginian kuolema" vuodelta 1828 ja " Lafayette esittelee Ludvig Filipin Pariisin kansalle" vuosilta 1830- 1831.

Teostaan "Virginian kuolema" joka oli valmistuttuaan näytteillä ensin Lontoossa ja sitten Pariisissa Guillon-Lethière kuvaili, että se esittää orjuuteen syntynyttä naista joka myös orjuuttaa itsensä. Näin hän korosti teoksellaan kertomuksen teemoja vapaudesta, orjuudesta ja perheestä. Ranskassa oli vuonna 1830 heinäkuun vallankumous jolloin Kaarle X syöstiin vallasta. Kolme päivää kestäneen kansannousun jälkeen valtaan nousi kuningas Ludvig Filip, joka oli aluksi valtavan suosittu. Maalauksessa vuoden 1789 vallankumouksen sankari Lafayette ja uusi kuningas esittäytyvät vapaudesta voimaantuneelle kansalle. Ludvig Filip teki maalauksen nähtyään siitä suurikokoisen version, mutta sitä taiteilija ei ehtinyt saada valmiiksi ennen kuolemaansa.

Kolereaepidemia saapui Ranskaan vuonna 1832. Sairaus koitui myös Guillon-Lethièren kohtaloksi. Samana vuonna hän oli jäänyt leskeksi. Häntä suremaan jäivät kaksi poikaa ja ottotytär. Ranskan taideakatemian johtaja ja Alexandre Dumas lähettivät perheelle surunvalittelunsa. Valikoituja teoksia

Lähteet

Aiheesta muualla https://artsfuse.org/294394/visual-arts-review-guillaume-guillon-lethiere-reconsidering-history/ https://lagazettedemonaco.com/en/news/art-culture/hvmc-une-oeuvre-de-guillaume-guillon-lethiere-senvole-a-plus-dun-million-deuros-en

Luokka: Ranskalaiset taidemaalarit Luokka: Vuonna 1760 syntyneet Luokka: Vuonna 1832 kuolleet