Nanna Charlotta Svartz (25. heinäkuuta 1890 Västerås – 3. huhtikuuta 1986 Tukholma) oli ruotsalainen lääkäri ja lääketutkija. Hän toimi professorina Karoliinisessa instituutissa vuosina 1938–1957. Svartz oli ensimmäinen varsinaisen professorin virkaan Ruotsissa valittu nainen. Svartzin tutkimus keskittyi erityisesti vatsa- ja suolistosairauksiin sekä reumatologiaan. Hän kehitti reuman hoidossa käytettävän sulfasalatsiinin.
Svartz syntyi vuonna 1890 Västeråsissa, missä hänen isänsä toimi latinanopettajana paikallisessa oppikoulussa. Svartz aloitti koulunkäyntinsä Västeråsissa, mutta perheen muutettua Tukholmaan vuonna 1908 hän kirjoitti ylioppilaaksi Åhlinin tyttökoulusta. Siellä hänen historianopettajanaan oli ollut Lydia Wahlström. Svartz aloitti lääketieteen opinnot Karoliinisessa instituutissa vuonna 1911 ja valmistui kandidaatiksi alkuvuodesta 1914. Svartz liittyi vuonna 1916 perustettuun Naislääkärien pysyvään komiteaan (KLPK), joka pyrki purkamaan naispuolisten lääkärien kohtaamia uraesteitä. KLPK:hon kuuluivat myös muun muassa Ada Nilsson ja Karolina Widerström. Svartz valmistui lisensiaatiksi vuonna 1918 ja väitteli tohtoriksi 1927. Joulukuussa 1937 hänet nimitettiin professoriksi.
Svartz julkaisi vuosien 1913–1981 välillä yli neljäsataa tieteellistä artikkelia. Hän jäi eläkkeelle tutkijan työstä vasta 93-vuotiaana vuonna 1983. Svartz piti myös yksityistä vastaanottoa, missä hänen potilaitaan olivat vuosien varrella muun muassa Aleksandra Kollontai, Carl Gustaf Emil Mannerheim ja Tage Erlander. Svartz oli useiden yliopistojen, mukaan lukien Turun yliopiston, kunniatohtori.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Ruotsalaiset lääkärit Luokka:Ruotsalaiset professorit Luokka:Vuonna 1890 syntyneet Luokka:Vuonna 1986 kuolleet