Japanin hyökkäys Neuvostoliittoon oli vuonna 1941 suunniteltu sotilasoperaatio toisessa maailmansodassa. Sitä ei koskaan toteutettu.
Tausta Vuonna 1939 Japani ja Neuvostoliitto kävivät Halhin-Golin taisteluina tunnetun rajasodan, joka päättyi Japanin selkeään tappioon. Sen seurauksena Japanin sodanjohto vakuuttui Neuvostoliiton sotilaallisesta voimasta ja pidättyi enää hyökkäämästä sitä vastaan. Japanilaiset alkoivat uskoa enemmän laivastoon sekä aluevaltauksiin etelässä ja Tyynellämerellä.Beevor 2012, s. 26–27 Japanin ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimus vahvistettiin 13. huhtikuuta 1941.Roberts 2010, s. 251
Japanilaiset tarkkailevat tilannetta Adolf Hitlerin johtama Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941. Hitler ei ollut kertonut suunnitelmistaan Japanille.Roberts 2010, s. 203 Saksan hyökkäyksen seurauksena Japanissa käynnistettiin huomattava liikekannallepano, ja Guandong-armeijaa Mantšuriassa vahvistettiin useilla divisioonilla. Koreassa ja Mantšuriassa olleita joukkoja oli määrä kasvattaa 350 000 sotilaasta 850 000:een. Sotaministeri Hideki Tōjō määräsi myös vahvistamaan Japanin pääsaarten ilmatorjuntaa neuvostopommittajien varalta.
Ulkoministeri Yōsuke Matsuoka alkoi kannattaa Japanin osallistumista hyökkäykseen,Beevor 2012, s. 291 mutta keisarillisen Japanin armeijan upseeristo vastusti ajatusta ja piti edelleen Neuvostoliittoa varteenotettavana vastustajana. Armeijan mukaan Japanin tuli varovaisesti seurata Saksan etenemistä ja odottaa suotuisaa hetkeä hyökkäykselle. Japanin sodanjohdolla oli uskoa Saksan sotavoimiin ja Neuvostoliiton kukistumiseen, mutta toisaalta Kiinan–Japanin sota oli osoittanut, etteivät nopeat ja menestyksekkäät hyökkäykset takaa voittoa, mikäli konflikti muuttuu kulutussodaksi.
Ulkoministeri Matsuoka oli valmis perääntymään Kiinan rintamalla, jotta Neuvostoliiton-hyökkäykseen saataisiin voimavaroja. Hyökkäyksen puolestapuhujia olivat myös kenraalit Tanaka Shinichi ja Toshirō Obata. Sotaministeri Tōjō vaati kuitenkin Kiinan sodan jatkamista. Myös upseerien mukaan Kiinan sota oli voitettava ensin. Kenraali Akira Mutōn mukaan joukkojen siirtäminen pois Kiinasta olisi ollut strateginen virhe. Matsuoka ehdotti tiiviimpää yhteistyötä Saksan kanssa, mutta Tōjō torjui ajatuksen ja korosti, ettei Saksa ollut kysynyt Japanin mielipidettä omaan suurhyökkäykseensä.
Päätös hyökätä Yhdysvaltoihin Neuvostoliitossa ei ollut Japanin havittelemia raaka-aineita, eikä Neuvostoliitto kyennyt Yhdysvaltain tavoin kiristämään Japania talouspakotteilla. Lisäksi japanilaiset pitivät Yhdysvaltoja helpompana vastuksena, sillä sen kimppuun voitiin käydä laivastolla. Joulukuussa 1941 Japani hyökkäsi Pearl Harboriin tarkoituksenaan lamauttaa Yhdysvaltain Tyynenmeren laivasto voimakkaalla yllätysiskulla.
Katso myös Venäjän–Japanin sota (1904–1905)
Lähteet
Viitteet
Luokka:Toisen maailmansodan hylätyt sotilasoperaatiot Luokka:Japani toisessa maailmansodassa Luokka:1941 Luokka:Japanin ja Neuvostoliiton suhteet Luokka:Neuvostoliitto toisessa maailmansodassa