Italia oli mukana toisessa maailmansodassa vuosina 1940–1945. Fasistisen Italian diktaattori Benito Mussolini liittoutui Adolf Hitlerin johtaman natsi-Saksan kanssa ja aloitti sotatoimet länsivaltoja eli liittoutuneita vastaan kesäkuussa 1940. Seuraavana vuonna Italia liittyi myös sotaan Neuvostoliittoa vastaan, kuten monet muut akselivaltoina tunnetut Saksan liittolaiset.

Poliittinen tilanne Italiassa muuttui vuonna 1943, kun liittoutuneet nousivat maihin Sisiliassa, Mussolini syrjäytettiin ja uusi hallitus solmi liittoutuneiden kanssa aselevon. Saksalaiset asettivat Mussolinin johtamaan Italian sosiaalisena tasavaltana tunnettua nukkevaltiota, joka jatkoi sotaa Saksan rinnalla kevääseen 1945 asti: niin Mussolini kuin Hitler kuolivat huhtikuussa 1945, ja toinen maailmansota päättyi liittoutuneiden voittoon.

Sodan alkuvaiheet pienoiskuva|Diktaattori Benito Mussolini vei Italian sotaan Saksan rinnalle muun hallinnon ja sodanjohdon vastustuksesta huolimatta. Syksyllä 1939 alkaneesta toisesta maailmansodasta Italia pysytteli aluksi erossa, ja Mussolini julisti, ettei hän syöksisi maataan osaksi suursotaa. Varovaisuus johtui erityisesti siitä, että maan varustelutoimet ja joukkojen modernisointi olivat kesken, eli Italia ei ollut vielä valmis sodankäyntiin. Maan asevoimia olivat kuluttaneet niin Italian–Etiopian sota vuosina 1935–1936, Espanjan sisällissota 1936–1939 kuin Albanian valtaus keväällä 1939.

Sodanjulistus liittoutuneille Kun Saksan hyökkäys Ranskaan toukokuussa 1940 osoittautui menestyksekkääksi, Mussolini päätti hyötyä Ranskan luhistumisesta ja julisti sille sodan 10. kesäkuuta 1940. Päätös oli Mussolinin, ja sodanjulistusta vastustivat niin ulkoministeri Galeazzo Ciano kuin Italian armeijan johto, mukaan lukien marsalkka Pietro Badoglio. Myös valtaosa kansasta suhtautui sotaan epäilevästi. Katastrofaaliseksi kutsutussa Italian hyökkäyksessä Ranskaan italialaiset kärsivät huomattavasti suurempia tappioita kuin ranskalaiset. Aselepo maiden välillä solmittiin 24. kesäkuuta 1940.

Pohjois-Afrikan sotatoimialue pienoiskuva|Italialaisjoukkoja Pohjois-Afrikassa vuonna 1941.

Italia alkoi sodanjulistuksensa jälkeen kesällä 1940 käydä sotaa myös Isoa-Britanniaa vastaan Välimeren ja Afrikan rintamalla, jossa se muun muassa hyökkäsi Brittiläiseen Somalimaahan. Italian operaatiot osoittautuivat kuitenkin taktisesti ja strategisesti heikoiksi. Britit saivat torjuntavoittoja ja tekivät onnistuneita vastahyökkäyksiä. Saksalaiset saapuivat Afrikakorps-nimisenä joukkona Afrikan sotatoimialueelle Italian tueksi. Virallisesti Italiasta tuli osa akselivaltoja eli Saksan ja Japanin keisarikunnan liittolainen, kun maat solmivat syyskuussa 1940 kolmen vallan sopimuksen.

Italia menetti alueensa Etiopiassa liittoutuneille vuoden 1941 aikana, ja aloite koko Afrikan rintamalla siirtyi liittoutuneille syksyllä 1942 käydyn El Alameinin toisen taistelun jälkeen.

Hyökkäys Kreikkaan Miehittämänsä Albanian kautta Italia hyökkäsi Kreikkaan lokakuussa 1940 Hitlerin vastustuksesta huolimatta. Hyökkäystä on luonnehdittu Mussolinin henkilökohtaiseksi kostoksi Hitlerille, joka ei ollut antanut Mussolinille ennakkovaroitusta saksalaisjoukkojen siirtymisestä Romaniaan syyskuussa 1940.

Kreikkalaiset onnistuivat torjumaan hyökkäyksen ja työntämään italialaiset takaisin Albaniaan. Italia joutui pyytämään Saksalta apua, ja keväällä 1941 Saksa valtasi Jugoslavian ja sen jälkeen Kreikan voitettuaan Kreikan taistelun. Italia osallistui niin Jugoslavian kuin Kreikan miehitystoimiin.

Itärintama pienoiskuva|Mussolini ja Adolf Hitler elokuussa 1941. Hitlerin johtama Saksa käynnisti suurhyökkäyksen Neuvostoliittoon aamulla 22. kesäkuuta 1941, ja Italia julisti Neuvostoliitolle sodan samana iltana. Sodan julistivat seuraavien päivien aikana myös muun muassa Suomi ja Slovakia. Saksan rinnalla itärintamalla taisteli myös muun muassa unkarilaisia, romanialaisia ja kroatialaisia joukkoja.

Aloite itärintamalla siirtyi Neuvostoliitolle viimeistään vuoden 1943 aikana sen jälkeen, kun Stalingradin taistelu ja sen jälkeen myös Kurskin taistelu päättyivät neuvostojoukkojen voittoon. Itärintamalla Italia menetti lähes 85 000 sotilasta.

Irtautuminen sodasta vuonna 1943 Kun italialaiset ja saksalaiset oli karkotettu Pohjois-Afrikasta, liittoutuneet nousivat maihin Sisiliassa 10. heinäkuuta 1943, mikä käynnisti Italian taistelut: Italia joutui uhatuksi liittoutuneiden edetessä Etelä-Italiasta kohti pohjoista. Samalla liittoutuneiden ilmapommitukset tehtaisiin heikensivät Italian sotateollisuutta ja lisäsivät kansan tyytymättömyyttä. Tyytymättömyys sotaan kasvoi koko maassa, ja lopulta kuningas Viktor Emanuel III antoi luvan pidättää Mussolinin ja nimitti marsalkka Pietro Badoglion uuden hallituksen johtoon. Mussolini vangittiin ja Kansallinen fasistipuolue lakkautettiin osana Badoglion vallankaappausta 25. heinäkuuta 1943. Badoglio solmi liittoutuneiden kanssa Cassibilen aselevon 3. syyskuuta 1943, ja Italian ehdottomasta antautumisesta ilmoitettiin 8. syyskuuta.

Italian sosiaalinen tasavalta pienois|oikea|Italian sosiaalisen tasavallan joukkoja valmistautumassa torjumaan liittoutuneiden maihinnousua Anzioon maaliskuussa 1944. Liittoutuneet onnistuivat murtamaan puolustuksen kevään aikana. Kun Saksa syyskuun 1943 aikana miehitti pääosan Italiasta, hallitus ja kuningas pakenivat Brindisiin Etelä-Italiaan. Hitlerin käskystä saksalaiskommandot vapauttivat vangitun Mussolinin osana operaatio Tammea 12. syyskuuta 1943. Pohjois-Italiaan muodostettiin Italian sosiaalinen tasavalta, jonka johtoon asettuivat Mussolini ja fasistipuolue, joka nimettiin Tasavaltalaiseksi fasistipuolueeksi. Sosiaalinen tasavalta jatkoi sotaa Saksan rinnalla, ja se oli käytännössä Saksan tiukasti valvoma nukkevaltio. Badoglio julisti sodan Saksaa vastaan 13. lokakuuta 1943. Liittoutuneet etenivät Roomaan 4. kesäkuuta 1944. Italian sosiaalinen tasavalta taisteli paitsi liittoutuneita myös Italian vastarintaliikettä vastaan.

Sodan päättyminen vuonna 1945 Sosiaalinen tasavalta lakkasi olemasta huhtikuussa 1945, kun Saksan armeija perääntyi Pohjois-Italiasta. Partisaanit vangitsivat ja teloittivat Mussolinin 27. huhtikuuta 1945. Toinen maailmansota Euroopassa päättyi Saksan antauduttua toukokuun 1945 alussa. Italia vapautui sotakorvauksista mutta joutui luovuttamaan kaikki alueensa Afrikassa sekä Fiumesta ja Istriasta. Rauhanehdot vahvistettiin Pariisin rauhansopimuksella vuonna 1947.

Lähteet

Aiheesta muualla

*