pienoiskuva|Adolf Hitler ja Mannerheim vierailun aikana. Samana päivänä Mannerheim nimitettiin Suomen marsalkaksi. Adolf Hitler vieraili Suomessa ensimmäisen ja ainoan kerran 4. kesäkuuta 1942 käydessään jatkosodan aikana liittolaisensa Suomen armeijan ylipäällikkö Carl Gustaf Emil Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivillä Ruokolahden Immolassa nykyisen Imatran kaupungin alueella. Saksa ja Suomi olivat vuosina 1940–1941 lähentyneet sotilaallisesti ja kesäkuussa 1941 ryhtyneet sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Hitler ja Mannerheim eivät kuitenkaan olleet tavanneet aiemmin. Tapaamiseen osallistuivat myös esimerkiksi presidentti Risto Ryti sekä runsaasti sotilashenkilöitä molemmista maista. Tapaamispaikkana toimi ratapiha, johon suomalaiset olivat tuoneet kaksi junaa.
Hitlerin tuloa Suomeen on usein nimitetty yllätysvierailuksi, sillä se tapahtui huomattavan lyhyellä varoitusajalla. Ruokolahdelle ehdittiin kuitenkin järjestämään vartiointia, ilmatorjuntaa ja hävittäjälentokoneita. Kuusituntisen vierailun aikana käytiin useita eri keskusteluja ja pidettiin juhlapuheita. Samalla Hitler tapasi upseereja, ja Mannerheimille hän lahjoitti maastoautoja ja oman muotokuvansa. Tapaaminen on tunnettu myös suomalaisten salaa toteuttamasta äänityksestä, jossa Hitlerin tavallista puheääntä tallentui nauhalle tiettävästi ainoan kerran hänen elinaikanaan.
Vierailua on kutsuttu poikkeukselliseksi ja huomiota herättäneeksi, sillä Hitlerillä ei ollut tapana tehdä onnittelukäyntejäPartanen 2012, s. 20–22, ja hän matkusti ulkomaille hyvin harvoin ja lähinnä Saksan miehittämiin maihin. Vaikka tapaamisessa ei tehty sotilaallisia päätöksiä tai solmittu sopimuksia, se on kuitenkin tulkittu Saksan pyrkimykseksi vahvistaa maiden välistä aseveljeyttä ja sitoa Suomi tiiviimmin osaksi akselivaltoja.Könönen 2022, s. 283 Suomalaiset kokivat vierailun ulkopoliittisesti ongelmallisena aikana, jolloin pyrittiin ylläpitämään hyviä suhteita länsiliittoutuneisiin. Etikettiä noudattaen Mannerheim teki vielä kesäkuun lopussa vastavierailun Hitlerin päämajaan Saksaan.
Valmistelut Mannerheimin 75-vuotispäivän juhlallisuuksia oli suunniteltu huhtikuusta 1942 alkaen. Hänen alkuperäisenä toiveenaan oli viettää päivä vierailemalla rintamalla, mutta kun presidentti Risto Ryti sekä useat muut vieraat ilmoittivat halustaan saapua onnittelemaan, rintamakäynti peruttiin.Salo 2018, s. 60–61 Juhlavastaanoton oli silti määrä olla pienimuotoinen, sillä tilaisuuteen olivat saapumassa vain Ryti sekä joitakin hallituksen, valtiopäivien ja suurimpien ammattijärjestöjen edustajia. Pian kuitenkin ilmoitettiin useamman saksalaisen sotilashenkilön vierailusta: Hitlerin puolesta onnittelukäynnille saapuisi sotamarsalkka Wilhelm Keitel, ja valtakunnanmarsalkka Hermann Göringin puolesta saapuisi kenraali Hans-Georg von Seidel. Lisäksi tulonsa vahvistivat kenraalieversti Hans-Jürgen Stumpff ja kenraali Eduard Dietl.Partanen 2012, s. 12–15
Tapaamispaikka Mannerheim syntymäpäiviä ei haluttu viettää Mikkelin Päämajassa. Toukokuun 1942 lopussa kenraali Heinrichs valitsi juhlapaikaksi Tornator Oyj:n Kaukopään tehtaiden ratapihan Saimaan rannalla, erityisesti siksi, että paikkaan oli hyvät yhteydet sekä autolla että junalla, ja se sijaitsi lähellä lentokenttääPartanen 2012, s. 17–18. Lisäksi Immolan kenttä oli sopiva isoillekin lentokoneille. Tehtaan johdolle Heinrichs ilmoitti, että ratapihalla järjestettäisiin ”tärkeä esikuntaneuvottelu”.
Jo seuraavana päivänä 26. toukokuuta 1942 Hitlerin lentokapteeni Hans Baur teki koelennon Immolaan. Hitlerin saapumista ei siitä huolimatta osattu ennakoida, koska Baurin tiedettiin palvelleen lentäjänä myös sotamarsalkka Keitelia, jota odotettiin vieraaksi.
Ilmoitus vierailusta On esitetty, että suomalaiset olisivat kutsuneet Hitlerin Suomeen. Tosiasiassa hän teki päätöksen oma-aloitteisesti. Vierailusta ilmoitettiin kuitenkin vasta juhlia edeltävänä päivänä 3. kesäkuuta: tiedon välittivät Suomeen jo ennalta Suomeen saapuneet suurlähettiläs Walther Hewel ja kenraali Rudolf Schmundt henkilökohtaisesti ensin jalkaväenkenraali Waldemar Erfurthille ja sitten Saksan Helsingin-lähettiläälle Wipert von Blücherille. Lisäksi Wilhelm Keitel ilmoitti vierailusta kenraaliluutnantti Paavo Talvelalle, joka edusti Suomen armeijaa Saksan päämajassa.
Wipert von Blücher ilmaisi huolensa erityisesti turvallisuusjärjestelyistä ja piti Hitlerin lentoa Suomenlahden yli vaarallisena. Kenraali Erfurthin päiväkirjan mukaan von Blücher pelkäsi vierailun vaikutusta Suomen ulkopoliittiseen tilanteeseen ja pyrki estämään koko tapaamisen. Hewelin ja Schmundtin mukaan Hitler oli kuitenkin tulostaan ehdottoman päättäväinen.
Saksalaiset toivoivat vierailusta täyttä yllätystä Mannerheimille, mutta von Blücher piti ajatusta töykeänä ja vaati tiedon välittämistä presidentti Rytille. Yllätysvierailua kaavaillessaan saksalaiset olettivat, että juhlallisuudet järjestettäisiin Mikkelissä. Blücherin mukaan yllätys olisi mahdoton toteuttaa, sillä juhlan tarkka paikka pidettiin edelleen salassa. Hewel ja Schmundt ymmärsivät mutta vaativat, että Hitlerin vierailu paljastettaisiin ainoastaan Mannerheimille ja Rytille. Blücher välitti tiedon Rytille henkilökohtaisesti, ja Erfurth välitti tiedon Mannerheimille. Uutista varjeltiin, ja tiedon Hitlerin saapumisesta saivat tämän jälkeen vain kenraalit Erik Heinrichs ja Wiljo Einar Tuompo sekä juhlajärjestelyistä vastannut eversti Kurt Bruncrona.
Ulkopoliittinen mainehaitta Muistelmissaan Mannerheim kertoi yllättyneensä ja huolestuneensa Hitlerin vierailusta. Hän uskoi Hitlerin yrittäneen ”pyyhkiä pois ne ikävät muistot”, jotka Saksan ja Suomen välille olivat syntyneet talvisodan aikana Saksan pidättäydyttyä sotilaallisesta avusta.Salo 2018, s. 75 Osa upseereista koki vierailun provokaationa, jopa kiristyksenä.Partanen 2012, s. 69 Onnittelukäynti muutti pienimuotoiseksi kaavaillun juhlapäivän luonnetta tuomalla siihen ulkopoliittista jännittyneisyyttä: Suomi oli pyrkinyt näyttäytymään poliittisesti riippumattomana ja esittämään jatkosodan erillissotana, mutta Hitlerin vierailu korosti Suomen asemaa Saksan liittolaisena. Suomessa oli edelleen amerikkalaismyönteisyyttä, vaikka viralliset suhteet Yhdysvaltoihin olivat katkenneet vuodenvaihteessa 1941–1942. Hitlerin vierailu heikensi toiveita Yhdysvaltain-suhteiden palauttamisesta.
Vierailu Kotimaiset vieraat Syntymäpäiväjuhlat Kaukopään ratapihalla alkoivat 4. kesäkuuta klo 8.30, kun Mannerheim alkoi vastaanottaa onnittelukäyntejä upseereilta.Partanen 2012, s. 24 Presidentti Risto Ryti saapui junallaan kello 9.30 mukanaan pääministeri Jukka Rangell, ulkoasianministeri Rolf Witting, valtiovarainministerit Väinö Tanner ja Juho Koivisto, sisäministeri Toivo Horelli, puolustusministeri Rudolf Walden sekä kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri Vilho Annala. Mukana olivat myös useat ammattiliittojen edustajat sekä eduskunnan puhemies Väinö Hakkila varapuhemiehineen E. M. Tarkkanen ja Edwin Linkomies. Koska osallistujamäärää oli rajoitettava, lähettiläät ja sotilasasiamiehet jätettiin kutsumatta.Salo 2018, s. 62–63
Vasta aamupäivän aikana kaikille paikallaolijoille paljastettiin, että Hitler oli saapumassa paikalle. Osa vieraista suhtautui uutiseen aluksi epäuskoisesti.
Hitlerin saapuminen pienoiskuva|Taustalla Hitlerin lentokone Focke-Wulf Fw 200 Condor, jonka tuleen syttynyttä rengasta sammutetaan. Vasemmalla Hitleriä tervehtimässä tervehtimässä lähettiläs Walther Hewel. Lentokoneen jarrurumpu korjattiin paluulentoa varten.Partanen 2012, s. 58 Varmistus juhlapaikan sijainnista lähetettiin Enigma-salauslaitteella Hitlerin Itä-Preussin päämajaan Sudenpesään vasta juhlapäivän aamuna.Partanen 2012, s. 32–35 Hitler lensi Suomeen Wilhelmsdorffin lentokentältä lähellä Rastenburgia, nykyistä Kętrzynin kaupunkia Puolassa.Salo 2018, s. 64 Saksalaisissa sotapäiväkirjoissa Immolasta käytettiin nimitystä Mikkeli, ja myöhemmin lentäjä Hans Baur myönsi kuvitelleensa Immolan kentän sijainneen nimenomaan Mikkelissä. Koneena käytettiin nelimoottorista Focke-Wulf Fw 200 Condoria, ja kyydissä olivat myös kenraali Keitel ja kenraaliluutnantti Talvela, lehdistöpäällikkö Otto Dietrich, Hitlerin henkivartija Johann Rattenhuber ja lääkäri Karl Brandt, adjutantit Nicolaus von Below ja Karl-Jesco von Puttkamer sekä valokuvaaja Walter Frentz ja dokumenttikuvaaja Heinrich Hoffmann. Konetta saattoi neljä Bf 109 -hävittäjää, ja matkatavarat kuljetettiin Heinkel He 111 -pommikoneella. Ennalta sovitun järjestelyn mukaisesti saksalaishävittäjät laskeutuivat Helsinkiin, ja saattokoneiksi vaihdettiin neljä Suomen ilmavoimien Brewster-hävittäjää. Paavo Talvela kuvaili tunnelmaa juhlalliseksi.
Lento kesti hieman yli kolme tuntia. Condor-kone laskeutui Immolan kentälle Ruokolahdelle 4. kesäkuuta kello 12.25, viisi minuuttia etuajassa. Suomalaisen saattohävittäjälentäjän muistelmien mukaan Hitlerin kone oli ennen laskeutumistaan vähällä osua Kaukopään tehtaan savupiippuun, mutta väite on myöhemmin todettu vääräksi.Salo 2018, s. 65–66 Laskeutumisen aikana koneen vasen jarruhihna kuitenkin syttyi tuleen. Palo sammutettiin nopeasti, ja Hitler sai kuulla siitä vasta jälkikäteen Saksassa.Partanen 2012, s. 36 Suomalaiskersantti Bruno Nybergille saksalaiset myönsivät ansiomitalin tulipalon sammuttamisesta.Salo 2018, s. 66
Hitler saapui niin lyhyellä varoitusajalla, ettei lentokentälle ehditty järjestää soittokuntaa. Kentälle oli kuitenkin komennettu huomattavasti ilmatorjuntaa ja lentomekaanikoista koottu kiväärein aseistettu kunniakomppaniaSalo 2018, s. 74. Aluetta ympäröiviin metsiin oli komennettu yhteensä 40 aliupseeria kolmeen eri vartioketjuun, ja lentokentällä pidettiin 20 hävittäjää valmiudessa koko tapaamisen ajan.
Kentällä Hitler tervehti presidentti Rytiä ja useita sotilashenkilöitä. Mannerheim ei ollut vastassa, vaan hänet Hitler tapasi muutaman kilometrin päässä Kaukopään tehtaan ratapihalla Vuoksenniskassa, johon hänet kuljetettiin Mercedes 770 Offener Tourenwagen -autolla. Hitler oli lahjoittanut auton Mannerheimille joulukuussa 1941 ja määrännyt oman autonkuljettajansa Erich Kempkan toimittamaan sen Suomeen.Partanen 2012, s. 49 Panssaroitu Tourenwagen oli tuolloin koko maailman kallein auto.
Tapaaminen Kaukopään ratapihalla pienoiskuva|Hitlerin ja Mannerheimin kohtaaminen. Juhlan ajaksi ratapihalle tuotiin niin Mannerheimin kuin Rytin junat. Mannerheimin junassa oli 15 vaunua, mukaan lukien ilmatorjuntavaunu ja useita autonkuljetusvaunuja. Presidentti Rytin junassa vaunuja oli 8. Ratapihan viidestä raiteesta kaksi keskimmäistä oli etukäteen purettu, jotta oleskelu juhlapaikalla olisi helpompaa. Hitler ja Mannerheim kättelivät ratapihalla tavatessaan toisensa ensimmäistä kertaa.Partanen 2012, s. 39
Mannerheimin kerrotaan käyttäytyneen koko tapaamisen ajan vähäpuheisesti ja pitäneen Hitleriin tiettyä etäisyyttä.Partanen 2012, s. 63 Lisäksi tapaamisessa noudatettiin suomalaisten omia käytäntöjä, eikä esimerkiksi Hitlerin mieltymystä savuttomuuteen otettu huomioon, vaan vierailun aikana poltettiin tupakkaa.Partanen 2012, s. 50–52Salo 2018, s. 65 Oman kertomansa mukaan Mannerheim ei ymmärtänyt kaikkea Hitlerin puheista, sillä tämä puhui niin nopeasti. Mannerheimin saksan kielen taito ei ollut täydellinen.Salo 2018, s. 70 pienoiskuva|Upseerien tervehtiminen. Kättelyvuorossa Eduard Dietl. Rytin junan ravintolavaunussa Hitler keskusteli Suomen hallituksen jäsenten kanssa. Hän kertoi aikoneensa matkustaa Suomeen jo kesäolympialaisia 1940 varten, kunnes kisat peruttiin.Partanen 2012, s. 46 Keskustelun jälkeen hän siirtyi Mannerheimin kanssa läheiselle metsätielle tervehtimään suomalaisia ja saksalaisia upseereita. Vierailun aikana Hitler ylensi Saksan Lapin armeijan komentajan Eduard Dietlin kenraalieverstiksi.Partanen 2012, s. 48
Keskustelu Rytin kanssa