Mantitheoksen puolesta, pidemmin Mantitheoksen puolustus neuvostossa suoritettavassa tutkinnassa (, ), on Lysiaan kirjoittama oikeuspuhe, joka puolustaa erästä Mantitheosta tämän virkakelpoisuustutkinnan yhteydessä. Puheen numero Lysiaan puheiden joukossa on 16.

Historia

Puheen nimi esiintyy vain sen käsikirjoituksissa käytetyssä otsikossa, joka saattaa olla samalta ajalta kuin itse puhe: ”Mantitheoksen puolustus neuvostossa suoritettavassa tutkinnassa”. Sitä, mihin virkaan tämä tutkinta () liittyi, voidaan vain arvailla; ehkä kyse oli tavallisesta Ateenan neuvoston neuvosmiehen toimesta, sillä puhuja mainitsee tapauksia henkilöistä, jotka olivat todella tehneet sen, mistä heitä syytettiin, ja jotka oli siitä huolimatta hyväksytty neuvoston jäseniksi.Lysias: Mantitheoksen puolesta 8. Mantitheosta vastaan esitetty valitus koski sitä, että hänen nimensä esiintyi luettelossa ()Vrt. Lysias: Mantitheoksen puolesta 6. niistä, jotka olivat palvelleet ratsumiehinä kolmenkymmenen tyrannin aikana. Kuten puhe Euandroksen tutkinnasta osoittaa,Lysias: Mantitheoksen puolesta 10. tällainen palvelus oligarkian aikana tuli demokratian palauttamisen jälkeen esteeksi neuvosmiehen viralle. Mantitheoksen on siis täytynyt olla vähintään kahdeksantoistavuotias vuonna 405 eaa., ja hänen on siten täytynyt olla syntynyt ennen vuotta 422 eaa. Hän viittaa osallistumiseensa sotaretkiin vuoden 394 eaa. jälkeen.Lysias: Mantitheoksen puolesta 15–18. Toisaalta kohdan 15 pilkan sävy viittaa pikemminkin siihen, että sen kohteena ollut Thrasybulos oli yhä elossa, toisin sanoen puhe on varhaisempi kuin vuosi 389 eaa. Richard C. Jebb arvioi puheen ajoittuvan noin vuoteen 392 eaa. Puhuja, jota ivattiin nuorekkaasta omahyväisyydestä, ei voinut olla paljoakaan yli kolmenkymmenen.Lysias: Mantitheoksen puolesta 20.

Sisältö

Vastaaja kumoaa ensin syytteen siitä, että olisi palvellut ratsumiehenä kolmenkymmenen tyrannin aikana. Ennen Aigospotamoin taistelussa (vuonna 405 eaa.) kärsittyä suurta tappiota hänen isänsä oli lähettänyt hänet ja hänen veljensä Mustallemerelle, Bosporoksen valtakunnan kuninkaan Satyroksen luo; ja he palasivat Ateenaan vasta viisi päivää ennen kuin demokraattiset maanpakolaiset valtasivat Pireuksen (404 eaa.). Hänen nimensä esiintyminen tuolloisessa ratsumiesten luettelossa ei todista mitään; luettelossa on monia virheellisiä merkintöjä ja monia puutteita. Paremminkin todisteet osoittavat päinvastaista: kun demokratia palautettiin, kunkin heimon fylarkille eli ratsuväen päällikölle annettiin tehtäväksi periä jokaiselta ratsumieheltä, joka oli palvellut tyrannien aikana, se summa, jonka valtio oli maksanut hänen varustuksestaan hänen ensimmäisen palvelukseenottonsa () yhteydessä. Mantitheosta ei koskaan vaadittu maksamaan tätä summaa takaisin eikä häntä koskaan kutsuttu talouslautakunnan () eteen (kohdat 1–8).

Kumottuaan häntä vastaan esitetyn syytteen vastaaja siirtyy tuomaan esiin myönteiset ansionsa. Hänen yksityiselämänsä on ollut moitteeton. Isänsä kuoleman jälkeen hän antoi myötäjäiset kahdelle sisarelleen ja auttoi veljeään. Miehet, jotka pitävät noppapeleistä ja viinistä, karttavat häntä selvästi. Julkiset palvelukset ovat olleet jatkuvia. Hän ilmoittautui vapaaehtoiseksi sotaretkelle Haliartoksen avuksi (395 eaa.). Seuraavana vuonna hän taisteli tuhoisassa Korintin (Nemean) taistelussa ja vetäytyi myöhemmin kuin ”mahtava steirialainen [eli Thrasybulos], joka on syyttänyt koko maailmaa pelkuruudesta” (15). Saman vuoden syksyllä (394 eaa.) hän ja hänen osastonsa ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi palvelukseen Agesilaosta vastaan Boiotiassa. Sen jälkeen hän on jatkuvasti palvellut joko sotakentällä tai varuskunnassa (9–19).

Jotkut ovat moittineet häntä liiallisesta esiintymishalusta, koska hän on nuoresta iästään huolimatta puhunut kansankokouksessa. Hänen omat asiansa kuitenkin pakottivat hänet aluksi siihen. Ehkä hän onkin ollut liian kunnianhimoinen. Mutta hän ei voinut olla ajattelematta esi-isiään, jotka olivat aina toimineet julkisessa elämässä ja palvelleet valtiota, ja hän näki, että ateenalaiset – totuuden sanoen – eivät kunnioittaneet ketään muuta kuin niitä, jotka kykenivät toimimaan ja puhumaan kaupungin puolesta. ”Ja miksi teidän pitäisi ärsyyntyä sellaisista miehistä? Te itse, eikä kukaan muu, olette heidän tuomarinsa” (20–21).

Arviointia

Jebb arvioi, että puheen luoma kuva kunnianhimoisesta nuoresta Mantitheoksesta on tuore, kirkas ja viehättävä – se on kiitettävän luonteen luonnollinen ja hämmästyttävän elävä ilmaus. Mantitheos palaa halusta toteuttaa homeerista ihannetta kunnostautumalla yhtä lailla neuvostossa kuin sodassakin; hän on kuin Alkibiades, jonka ritarillinen tunne on tehnyt vaarattomaksi. Yleinen yksinkertaisen itsevarmuuden sävy ja mahdollisesti ivallinen viittaus Thrasybulokseen saattoivat tuntua virkistäviltä iäkkäiden neuvosmiesten mielestä. Mantitheos oli todella palvellut hyvin sotakentillä; ja tätä koskevaa selostusta seuraa vilpitön anteeksipyyntö liiallisesta innosta loistaa kansankokouksessa. Viimeinen jakso on mestarillinen. Hyve ”omista asioistaan huolehtiminen” () sai Ateenassa usein kiitosta; mutta Mantitheos osuu ateenalaisten vaistojen ytimeen, kun hän sanoo tuomareille, että ”totuuden sanoen” he eivät kunnioita ketään, joka ei osallistu julkiseen elämään.

Lähteet

Kirjallisuutta

Lysias: Before the Council: in Defence of Mantitheus. Teoksessa

Aiheesta muualla

Λυσίας: Υπέρ Μαντιθέου. Wikiaineisto. Lysias: For Mantitheus. Perseus. Lysias: For Mantitheus. Perseus. Lysias: In Defense of Mantitheus. ToposText.

Luokka:Lysiaan puheet