Vaivaiseläkkeen epäämistä koskenutta valitusta vastaan (, ) on Lysiaan kirjoittama oikeuspuhe, joka puolustaa erään ramman oikeutta vaivaiseläkkeeseen. Puheen numero Lysiaan puheiden joukossa on 24.

Historia

Puhe on kirjoitettu tutkintaa () varten, vaikka tutkinta onkin tässä tapauksessa toisenlaatuinen kuin eräiden muiden Lysiaan puheiden yhteydessä. Ateenassa valtio myönsi tietyn avustuksen rammoille ja muille invalideille (), toisin sanoen henkilöille, jotka ruumiillisen vamman tai sairauden vuoksi eivät kyenneet hankkimaan elantoaan ja joilla oli alle kolme minaa yksityistä omaisuutta. Kerran vuodessa tai ehkä useamminkin näiden avustusten hakijoiden luettelo tarkastettiin neuvostossa ja sen jälkeen hyväksyttiin kansankokouksessa.Lysias: Vaivaiseläkkeen epäämistä koskenutta valitusta vastaan 22. Tässä puheessa on kyse juuri tällaisesta tarkastuksesta. Puhuja oli vuosien ajan saanut valtiolta yhden obolin päivässä,Lysias: Vaivaiseläkkeen epäämistä koskenutta valitusta vastaan 8, 26. mutta viime aikoina oli yritetty osoittaa, ettei hän ollut oikeutettu julkiseen avustukseen. Tästä vastalauseesta käytetään puheen otsikossa, mutta ei itse puheessa, termiä eisangelia (); mutta sillä ei ole teknisessä mielessä mitään yhteistä niin sanottujen eisangelioiden eli valtiota vastaan tehtyjä rikoksia koskeneiden syytteiden kanssa muuta kuin se, että kyseessä oli suoraan neuvoston eteen viety syytös. Erään kohdan perusteella puhe näyttää ajoittuvan vuoden 403 eaa. jälkeen.Lysias: Vaivaiseläkkeen epäämistä koskenutta valitusta vastaan 25.

Sisältö

Todettuaan aluksi, että kateus on ainoa mahdollinen motiivi häntä vastaan kohdistetussa hyökkäyksessä, puhuja siirtyy kahteen väitteeseen, jotka on esitetty sitä vastaan, että hänellä olisi oikeus saada julkista avustusta: ensiksi siihen, ettei hän muka ole todellisuudessa rampa, ja toiseksi siihen, että hänellä on ammatti (kohdat 1–4). Hän vastaa ensin jälkimmäiseen väitteeseen (5–9) ja kumoaa sitten ensin mainitun väitteen varsin synkällä huumorilla (10–14). Lopuksi hän puolustaa yleistä luonnettaan (15–20) ja päättää anomukseen, ettei häneltä riistettäisi hänen päivittäistä oboliaan (21–27).

Arviointia

Harpokration näyttää epäilleen tämän puheen aitoutta, mahdollisesti siksi, että Lysias ei olisi kirjoittanut eikä neuvosto sietänyt näin laajaa puhetta tällaisesta aiheesta. Richard C. Jebbin mukaan tämä vaikuttaa hyvin epävarmalta vastaväitteeltä tätä puhetta vastaa, sillä hän katsoo sen olevan lajissaan erinomainen ja erinomaisella tavalla Lysiaaseen viittaava. Huumori, joka on karkeaa mutta pysähtyy burleskin rajalle, sopii täsmälleen puhujan asemaan; ja ramman ironisessa paatoksessa on todellista taiteellisuutta, kun hän attikalaista vertausta käyttäen huomauttaa, että vastapuoli kiistää häneltä hänen vammansa yhtä kiivaasti kuin jos se olisi perijätär (kohta 14).

Lähteet

Kirjallisuutta

Lysias: On the Refusal of A Pension to the Invalid. Teoksessa

Aiheesta muualla

Λυσίας: Υπέρ Αδυνάτου. Wikiaineisto. Lysias: On the Refusal of a Pension. Perseus. Lysias: On the Refusal of a Pension. Perseus. Lysias: On the Refusal of a Pension. ToposText.

Luokka:Lysiaan puheet