Liikuntabiologia on käsite, johon kuuluvat kaikki liikuntaan liittyvät biologiset seikat. Hermolihasjärjestelmä pyrkii tottumaan yleisesti käytettyihin liikkeisiin ja näin se pyrkii parantamaan lihaksien kykyä toimia tarkoituksenmukaisesti. Näin kehittyvät motoriset toiminnot. Hermolihasjärjestelmässä motorisena yksikkönä toimivat liikehermo ja siihen liittyvä lihas. Liikunnassa tasapainoon vaikuttavia aisteja ovat näköaisti ja tuntoaisti. Lisäksi tasapainoon vaikuttaa sisäkorvan tasapainoelin. Lihaksiston ja nivelten liikkuvuus vaikuttaa tasapainoon ja koordinointikykyyn. Lihaksista toinen osa toimii voiman tuotossa, toinen rentoutumisessa. Sydän pitää aineenvaihduntaa ja hapenottoa käynnissä. Säännöllinen harjoittelu lisää hapenottokykyä. Lihaksistoa rasitettaessa alkaa muodostua väsymyksen tunnetta aiheuttavaa maitohappoa ja mitä tehokkaampaa liikunta on, sitä enemmän maitohappoa kertyy elimistöön. Kestävyyskuntoon kuuluvat aerobinen ja anaerobinen kestävyys. Hyvään aerobiseen kestävyyteen kuuluvat hyvä rasva-aineenvaihdunnan, sydämen ja hengityselimistön toiminta sekä hiussuonten, keuhkorakkuloiden ja mitokondrioiden runsas määrä. Hyvään anaerobinen kestävyys on runsaan maitohappomäärän hyvää sietämistä. Autonominen hermosto säätelee sydämen sykettä. Leposyke on aikuisilla noin 50-80 lyöntiä/minuutti. Maksimisyke eli korkein saavutettava sykemäärä on joillakin ihmisillä korkeimmillaan 250 lyöntiä/minuutti. Tuki- ja liikuntaelimistöä pitävät koossa luusto, nivelet, nivelpussit ja nivelsiteet. Nivelpussi ja nivelsiteet toimivat lihasten kanssa siten, että nivelten liikkuvuus on tarkoituksenmukaista. Kehon lihaksia ovat poikkijuovaiset ja sileät lihakset sekä sydänlihas. Poikkijuovaiset lihakset ovat tahdonalaisia ja ne muodostavat liikkeen supistumalla. ATP eli adenosiinitrifosfaatti on aine, jonka mukana energia siirtyy solujen välillä. Soluissa energia muodostuu mitokondrioissa.
Lähteet
Katso myös Liikuntafysiologia Biomekaniikka
Luokka:Liikuntatieteet Luokka:Biologia