Elisabeth, synt. Elisabeth Gabriela Valeria Maria; (25. heinäkuuta 1876 Possenhofenin linna, Pöcking, Baijerin kuningaskunta – 23. marraskuuta 1965 Stuyvenbergin linna, Laeken, Belgia) oli Baijerin herttuatar, Belgian kuningas Albert I:n puoliso ja Belgian kuningatar vuosina 1909–1934.

Miehensä tapaturmaisen kuoleman seurauksena vuonna 1934 leskikuningatar Elisabeth esiintyi edelleen näkyvänä toimijana niin kulttuurin alalla kuin myös hovin naispuolisena edustajana poikansa Leopoldin puolison kuningatar Astridin tapaturmaisen kuoleman jälkeen vuonna 1935.

Suku ja koulutus

Hänen vanhempansa olivat Baijerin herttua Karl Theodor (1839–1909) ja tämän toinen puoliso, Portugalin prinsessa, infanta Maria José (1857–1943), joka oli kuningas Mikael I:n ja prinsessa Adelaide von Löwenstein-Wertheim-Rosenbergin tytär. Elisabeth oli heidän toiseksi vanhin tyttärensä. Hän sai nimensä tätinsä, Itävallan keisarinna Elisabetin eli Sisin mukaan. Hänen isoisänsä oli Baijerin herttua Maksimilian ”Max” Joosef (1808–1888) ja hänen isoäitinsä oli Baijerin prinsessa Ludovika Wilhelminen (1808–1892).

Elisabeth ja hänen nuorempi sisarensa Marie-Gabrielle opiskelivat vuodesta 1890 lähtien Saint-Josephin sisäoppilaitoksessa Zangbergissä. Hän puhui äidinkielenään saksaa, mutta myös ranskaa ja englantia. Hän työskenteli silmälääkäriksi kouluttautuneen isänsä sairaalassa, opiskeli hoitotyötä ja toimi vakaumuksellisesti katolisen kirkon opetusten mukaisesti.

Oleskellessaan Neuilly-sur-Seinessä serkkunsa Emmanuel d'Orléansin puolison, Belgian prinsessa Henrietten luona Elisabetin ja hänen sisarensa Marie-Gabrielle tapasivat Henrietten veljen, prinssi Albertin. Elisabeth oli tavannut Albertin jo toukokuussa 1897 Pariisissa, tätinsä Alençonin herttuatar Sophie de Wittelsbachin hautajaisissa.

Marie-Gabrielle oli jo kihloissa, mutta Albert sai vapaasti pyytää vanhemman sisaren kättä. Elisabeth, joka oli vuotta Albertia nuorempi, oli viettänyt huolettoman nuoruutensa vanhempiensa lämminhenkisessä perheessä. Järjestelmällisenä ja tieteeseen intohimoisena miehenä Elisabetin isällä oli huomattava vaikutus tyttäreensä. Menetettyään ensimmäisen vaimonsa nuorena hän jätti ratsuväen upseerin virkansa omistautuakseen lääketieteelle. Karl Theodore erikoistui silmätautioppiin ja suoritti yli 5 000 kaihileikkausta. Eloisaluonteinen Elisabeth oppi useita kieliä, nautti tenniksen pelaamisesta ja intohimoisesti musiikista vanhempiensa kannustamana, jotka muodostivat epätyypillisen ruhtinasparin.

Avioliitto ja lapset, Belgian kruununprinsessa

Herttuatar Elisabeth avioitui 2. lokakuuta 1900 Belgian kruununprinssi Albertin kanssa Münchenin Frauenkirchessä. He asettuivat asumaan Palais du marquis d'Asschen 1800-luvun kaupunkipalatsiin Brysselin keskustaan, jossa kaksi vanhinta lasta syntyivät.

Heille syntyi kolme lasta:

Leopold (s. 1901), Brabantin herttua, tuleva kuningas Leopold III Charles (s. 1903), Flanderin kreivi, Belgian sijaishallitsija vuosina 1944–1950 Marie-José (1906–2001), Belgian prinsessa, avioitui Italian viimeisen kuninkaan Umberto II:n kanssa vuonna 1930. pienoiskuva|Kruununprinsessa Elisabeth ja kruununprinssi Albert vuonna 1900. pienoiskuva|Kuningatar Elisabeth vuonna 1919, valokuvassa lukee ranskaksi "Belgialaisten sankarillinen kuningatar." pienoiskuva|Belgian kuningatar Elisabeth vuonna 1924.Albertista tuli Belgian kuningas vuoden 1909 lopulla setänsä Leopold II:n kuoleman jälkeen, jolloin perhe muutti Laekenin kuninkaalliseen linnaan.

Belgian kuningatar, ensimmäinen maailmansota Elokuussa 1914 käynnistyneessä ensimmäisessä maailmansodassa keisarillisen Saksan sotajoukot miehittivät puolueettoman Belgian. Tilanne oli kuningatar Elisabethille hankala johtuen saksalaisesta sukutaustastaan. Tässä tilanteessa hän katkaisi yhteydet entiseen baijerilaiseen sukuunsa. Kuningas Albert joukkoineen perääntyi lokakuussa 1914 niin, että vain pieni palanen Belgiaa eli Flanderin lounaisosan De Pannen alue Englannin kanaalin rannalla oli ympärysvaltojen puolella taistelevan Belgian joukkojen hallussa. Hallitus oli paennut Le Havreen Ranskaan. Tässä vaiheessa Elisabeth oli toimittanut lapsensa Britanniaan.

Kuningatar itse osallistui maailmansotavuosina haavoittuneiden sairaanhoidon järjestämisen sekä aktiivisesti haavoittuneiden hoitoon, josta hän sai lempinimen "Sairaanhoitajakuningatar". Hän leimautui omalla toiminnallaan näkyvän belgialaisen saksalaisvastarinnan edustajaksi. Ensimmäinen maailmansota ja samalla Belgian saksalaismiehitys jatkui aina vuoden 1918 lopulle, jolloin keisarillinen Saksa teki aselevon ja perääntyi maasta. Belgian kuninkaalliset palasivat riemuitsevaan Brysseliin 22. marraskuuta 1918.

Ensimmäisiä maailmansodan jälkeisinä vuosina kuningatar omistautui lapsilleen, edisti kulttuurialoitteita ja osallistui hyväntekeväisyystyöhön tukemalla sodan uhreja, kuten haavoittuneita, leskiä ja orpoja. Elisabet toimi erittäin aktiivisesti kansallisella ja kansainvälisellä näyttämöllä ja seurasi puolisoaan kuningas Albertia pitkille virallisille ja yksityisille ulkomaanmatkoille: Yhdysvaltoihin vuonna 1919, Brasiliaan vuonna 1920, Intiaan vuonna 1925 ja Kongoon vuonna 1928.

Egyptologian-kiinnostuksensa ja egyptologi Jean Capartin kanssa ylläpitämiensä yhteyksien myötä hän matkusti Egyptiin, missä hän oli läsnä Tutankhamonin haudan avaamisessa vuonna 1923, jonne hän matkusti vanhimman poikansa Leopoldin kanssa. Vuonna 1925 hän matkusti Intiaan, minkä jälkeen hän syventyi joogaan.

Kesä-heinäkuussa 1928 Elisabeth ja hänen kuningasmiehensä tekivät laajan kiertueen Belgian Kongossa pyrkien arvioimaan sen kehitystilaa ja vierailivat lukuisissa sairaaloissa. Hän oli keskeisessä asemassa perustamassa erityisrahastoa, joka perustettiin kuninkaallisella asetuksella vuonna 1930 tarjoamaan lääketieteellistä hoitoa Kongon alkuperäisväestölle. Maailmansodan jälkeen kuningatar Elisabet oli keskeinen hahmo taidetta suosivien piirien keskuudessa.

Leskikuningatar, toinen maailmansota ja sen jälkeen

Kuningas Albert I kuoli 58-vuotiaan 17. helmikuuta 1934 vuorikiipeilyonnettomuudessa Belgian Ardenneilla lähellä Namuria. Pian tämän onnettomuuden jälkeen kuninkaaksi nousseen vanhimman pojan Leopold III:n nuori vaimo, ruotsalainen prinsessa Astrid kuoli auto-onnettomuudessa elokuussa 1935. Kuningatar Astridin kuoleman jälkeen leskikuningatar Elisabeth joutui ottamaan edustustehtäviä hoitaakseen.

Keväällä 1940 natsi-Saksa hyökkäsi käynnistyneessä toisessa maailmansodassa Belgiaan miehittäen maan. Kuningas Leopold III Belgian armeijan ylipäällikkönä antautui joukkoineen 18 päivän taistelujen jälkeen saksalaisille toukokuun lopussa 1940 maan hallituksen paetessa kuitenkin Britanniaan. Kuningasperhe sai jäädä asumaan Laekenin kuninkaalliseen linnaan. Tässä tilanteessa leskikuningatar eristäytyi saksalaisista miehittäjistä. Leskikuningatar yritti kuitenkin käyttää asemaansa lievittääkseen monien ihmisten kärsimyksiä, esimerkiksi toiminta vainottujen juutalaisten puolesta toi hänelle tunnustuksen Vanhurskaat kansakuntien joukossa.

Toisen maailmansodan jälkeen Belgian kuningashuone oli ankarassa poliittisessa käymistilassa, sillä suuri osa belgialaisista vastusti saksalaisille aikanaan antautuneen Leopoldin paluuta. Tilanne johti nuoremman pojan, Flanderin kreivi Charlesin nousemisen sijaishallitsijaksi syyskuussa 1944. Tilanteessa leskikuningatar Elisabeth nähtiin myös mahdollisena ehdokkaana sijaishallitsijaksi. Tässä tehtävässä Charles oli aina heinäkuuhun 1950 asti, jolloin kuningas Leopold III palasi hetkeksi kuninkaaksi luovuttaen kuninkuuden pojalleen Baudounille. Kuninkaallisia perhesuhteita kiusanneessa tilanteessa leskikuningatar Elisabet olisi halunnut vanhimman poikansa sodan jälkeen välitöntä paluuta Belgian kuninkaaksi. Vuonna 1951 Elisabeth muutti Laekenin kuninkaallisesta linnasta Stuyvenbergin linnaan Laekenin puistoon. pienoiskuva|Leskikuningatar Elisabeth Pekingissä vuonna 1961.

Kulttuurinsuosija ja "Punainen kuningatar"

Leskikuningatar Elisabet tuli tunnetuksi taiteen ja tieteen suosijana ja tukijana. Itse hän soitti viulua, harrasti kuvanveistoa ja maalausta. Erilaisissa taidetilaisuuksissa, näyttelyissä ja konserteissa hän oli usein nähty kunniavieras.

Intohimoisena tieteen ja taiteen suojelijana hän jatkoi rakastamiensa asioiden tukemista. Hän otti vastaan ​​lukuisia tutkijoita, kirjailijoita ja hyväntekijöitä ja kävi heidän kanssaan tiivistä kirjeenvaihtoa. Hänen läheiseen ystäväpiiriinsä kuuluivat muun muassa legendaariset tiedemiehet Albert Einstein ja Albert Schweitzer sekä katalonialainen sellisti Pablo Casals.

Vaativana musiikin ystävänä hän perusti Ysaÿe-kilpailun vuonna 1937, josta tuli Belgian Kuningatar Elisabetin kansainvälinen musiikkikilpailu (CMIREB) vuonna 1951.

Vuonna 1955 hän herätti huomiota matkustamalla Varsovaan Chopin-pianokilpailuihin vastoin neuvonantajiensa ohjeita. Vuonna 1958 hän vieraili Moskovassa Tšaikovski-kilpailuissa. Tämä vapunpäivän vierailu herätti ankaraa arvostelua Belgiassa. Koska leskikuningatar Elisabeth teki laajoja matkoja rautaesiripun taakse Jugoslaviaan ja Kiinaan, lehdistö kutsui häntä 1950-luvulla tämän vuoksi "Punaiseksi kuningattareksi". pienoiskuva|Kuningatar Elisabethin ja kuningas Albert I:n hauta. Leskikuningatar Elisabet kuoli Stuyvenbergin linnassa Laekenissa, Brysselissä 89-vuotiaana marraskuussa 1965. Hänet haudattiin puolisonsa viereen Église Notre-Dame de Laeken/Onze-Lieve-Vrouwekerk van Laken kirkon kuninkaalliseen kryptaan Laekenin kaupunginosaan Brysseliin.

Perintö Kongon demokraattisessa tasavallassa sijaitseva Lubumbashin kaupunki tunnettiin aiemmin nimellä ”Élisabethville”. Se nimettiin kuningattaren mukaan kaupungin perustamisen aikaan vuonna 1910, jolloin alue kuului Belgian Kongoon. Nykyisen nimensä kaupunki sai vuonna 1966, kun Joseph-Désiré Mobutu määräsi muutettaviksi Kongon belgialaisperäiset paikannimet – päätös syntyi kuusi vuotta kestäneen, itsenäistymistä seuranneen kiistelyn päätteeksi.

Hänen mukaansa on nimetty Brysselissä säännöllisesti järjestettävä, pitkät perinteet omaava Kuningatar Elisabethin kansainvälinen musiikkikilpailu, joka on tarkoitettu uransa alkuvaiheessa oleville klassisen musiikin esittäjille.

Belgialainen egyptologi Jean Capart perusti Fondation Égyptologique Reine Élisabeth -järjestön kuningattaren vierailun kunniaksi, joka vierailu suuntautui Tutankhamonin haudalle 18. helmikuuta 1923. Järjestö tunnetaan nykyään nimellä Association Égyptologique Reine Élisabeth.

Lähteet

Luokka:Belgian kuninkaalliset Luokka:Vanhurskaat kansakuntien joukossa Luokka:Vuonna 1876 syntyneet Luokka:Vuonna 1965 kuolleet