Bosnia ja Hertsegovina päätyi osaksi Itävalta-Unkaria vuonna 1878. Virallisesti alue oli kondominaatti, jota hallitsivat Itävalta-Unkarin kaksi osaa: Itävallan keisarikunta ja Unkarin kuningaskunta. Kaksoimonarkia kiisti jyrkästi, että Bosnia-Hertsegovina olisi siirtomaa.
Arkkiherttua Frans Ferdinand salamurhattiin Sarajevossa 28. kesäkuuta 1914. Ensimmäisen maailmansodan aikana alue oli Itävalta-Unkarin armeijan hallinnassa, koska paikallisten uskollisuus kruunua kohtaan kyseenalaistettiin. Sodan loppua kohden paikalliset serbi-, bosniakki- ja kroaattijohtajat julistivat liittyvänsä osaksi Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskuntaa 1. joulukuuta 1918.
Tausta Vuonna 1875 bosnialaiaset aloittivat kapina ottomaaneja vastaan. Bosnialaisten ahdinko sai Serbian ja Montenegron julistamaan sodan Ottomaanivaltakunnalle. Osmaneja vastustava liittouma sai tukea Venäjän keisarikunnalta. Euroopan suurvallat tekivät kuitenkin väliintulon Berliinissä vuonna 1878, koska pelkäsivät Venäjän vaikutusvallan kasvavan liian suureksi Balkanilla, miikä puolestaan oli uhaksi vallitsevalle suurvaltojen tasapainolle.
Suurvallat pääsivät sopimukseen siitä, että Itävalta-Unkari miehittäisi Bosnia-Hertsegovinaa. Kaksoismonarkian joukot ottivat alueen haltuunsa saman vuoden aikana, joskin bosnialaiset tekivät merkittävää vastarintaa. Itävaltaunkarilaiset marssivat Sarajevoon 19. elokuuta 1878. Itävalta-Unkarin miehityksestä huolimatta Bosnia-Hertsegovinan katsottiin kuitenkin olevan virallisesti edelleen osa Ottomaanivaltakuntaa.
Hallinto ja politiikka Koska Itävalta-Unkarin puoliskot eivät päässeet yksimielisyykseen siitä, kumpaan Bosnia-Hertsegovina liitettäisiin, alueesta tuli kondominaatti, jota hallitsivat samanaikaisesti molemmat osapuolet. Alueella oli yhteinen talousministeriö, mutta Ottomaanivaltakunnan aikainen aluejako ja lait säilytettiin ennallaan. Lakeja pyrittiin pikkuhiljaa korvaamaan itävaltalaisilla. Itävalta-Unkari pyrki myös pikkuhiljaa lujittamaan otettaan Bosnia-Hertsegovinasta ja varmistamaan, että se saisi pitää kiinni alueesta lopullisesti.
Vuonna 1908 keisarikunta liitti Bosnia-Hertsegovinan virallisesti itseensä. Serbia ja Venäjä pitivät tätä provokaationa. Sodalta vältyttiin sen jälkeen, kun Saksan keisarikunta asettui tukemaan Itävalta-Unkaria, mikä teki kaksoismonarkiasta entistä riippuvaisemman Saksasta. Joka tapauksessa Bosnia-Hertsegovinan liittäminen osaksi Itävalta-Unkaria pilasi Venäjän ja Serbian suhteet Itävalta-Unkariin lopullisesti, mikä puolestaan vaikutti ensimmäisen maailmansodan lähtöasetelmiin. Itävalta-Unkari perusteli annektointia sillä, että Bosnia-Hertsegovinan hallitseminen vaatisi demokraattisia uudistuksia ja perustuslain. Perustuslaki saatiin kuitenkin vasta yli vuoden päästä. Lisäksi Itävalta-Unkari pelkäsi, että Ottomaanivaltakunta saattaisi ottaa alueen takaisin itselleen nuorturkkilaisten vallankumouksen jälkeen. Perustuslain laatiminen oli ollut erityisesti Unkarin vaatimus yhteishallinnon jatkamiselle.
Kondominaattia johti kuvernööri, joka komensi myös alueella olevia itävaltaunkarilaisia joukkoja.
Talous ja uudistuksia Itävalta-Unkari ei juurikaan puuttunut bosnialaisten maanomistajien ja vuokratilallisten välisiin jännitteisiin. Julkisia töitä alettiin toteuttaa aktiivisesti vuonna 1907, minkä johdosta alueen infrastruktuuri (esim. rautatieverkosto) alkoi kehittyä huomattavasti.
Sarajevoa kehitettiin myös huomattavasti kaksoismonarkian valtakaudella: kaupunkiin rakennettiin raitiotieverkosto vuonna 1884, koska uuden teknologian mahdolliset ongelmat Wienissä olisivat olleet kiusallisia Habsburgeille. Vuonna 1882 Heinrich Lewy perusti kaupunkiin panimon, joka on Bosnia-Hertsegovinan ensimmäinen teollinen keskus.
Väestö ja kulttuuri Vuonna 1910 alueen asukasluku oli 1 898 044.
Itävalta-Unkarin hallintokaudella Bosnia-Hertsegovinaan perustettiin parisensataa koulua ja oppivelvollisuus otettiin käyttöön vuonna 1909.
Bosnia-Hertsegovinan monietninen ja -uskonnollinen väestö koki yhtäältä kansallisen heräämisen, jonka seurauksena paikalliset alkoivat nähdä itsensä muun muassa serbeinä ja kroaatteina, mutta toisaalta jugoslavismin kannatus kasvoi. Itävalta-Unkarin hallinto pyrki estämään tämän. Erilaisista uskontoon perustuvista seuroista tuli merkittäviä paikkoja, joissa bosnialaiset rakensivat eri identiteettejään.
Lähteet
Itävalta-Unkarin alaisuudessa Luokka:Itävalta-Unkari