Tunnustamisoikeudenkäynti on suomalaisessa rikosprosessissa käytettävä oikeudenkäyntimenettely, jossa tuomioistuin käsittelee syyttäjän tekemän tuomioesityksen toimittamatta oikeudenkäynnin varsinaista pääkäsittelyä tai tällaisen pääkäsittelyn yhteydessä. Menettelystä säädetään oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 b luvussa, ja se on osa niin sanottua syyteneuvottelujärjestelmää. Säännökset lisättiin lakiin lailla 670/2014, ja ne tulivat voimaan 1. tammikuuta 2015. Uudistus perustui hallituksen esitykseen HE 58/2013 vp.
Oikeusministeriön mukaan menettelyn suurimmat hyödyt arvioitiin saatavan hyötymistarkoituksessa tehdyissä talousrikostyyppisissä rikoksissa. Vastaavia tunnustukseen perustuvia menettelyjä on käytössä useissa muissa maissa, kuten Englannissa ja Walesissa, Ranskassa, Saksassa, Italiassa, Puolassa ja Virossa.
Menettelyä edeltää syyteneuvottelu, jossa syyttäjä ja rikoksesta epäilty voivat neuvotella tuomioesityksen tekemisestä. Tuomioesitys voidaan tehdä, kun epäilty tunnustaa rikoksen ja suostuu asian käsittelyyn tunnustamisoikeudenkäynnin mukaisessa menettelyssä ja kun syyttäjä ja epäilty ovat yhtä mieltä rikoksesta. Tuomioesityksessä syyttäjä sitoutuu vaatimaan rangaistusta rikoslaissa tarkoitetun lievennetyn rangaistusasteikon mukaisesti (6 luku 8 a). Ideana on että tunnustava vastaaja saa tunnustuksensa perusteella lievennystä omaan rangaistukseensa.
Tunnustamisoikeudenkäynti pidetään 30 päivän kuluessa asian vireilletulosta, ja siinä sekä syyttäjä että vastaaja on oltava henkilökohtaisesti paikalla. Tuomioistuin antaa esityksen mukaisen tuomion vain, jos tunnustuksen vapaaehtoisuudesta ja oikeellisuudesta ei jää varteenotettavaa epäilyä. Jos tuomioistuin ei anna tuomioesityksen mukaista tuomiota asia jätetään sillensä eikä neuvottelun yhteydessä annettuja vastaajan lausumia saa käyttää todisteena rikosasiassa.
Tunnustamisoikeudenkäynnin käyttö on tarkasti rajattua. Tuomioesitys voidaan tehdä vain rikoksesta, josta ei ole säädetty yli kuuden vuoden vankeutta. Soveltamisalan ulkopuolelle on kuitenkin rajattu rikoslain keskeiset seksuaalirikokset (RL luku 20) sekä henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset (RL luku 21), vaikka niistä säädetty enimmäisrangaistus olisi kuutta vuotta lyhyempi. Järjestelmän tavoitteena on nopeuttaa laajojen ja vaativien rikosasioiden käsittelyä ja kohdentaa viranomaisten voimavaroja tarkoituksenmukaisemmin, kun tunnustus vähentää esitutkinnassa ja pääkäsittelyssä esitettävän näytön tarvetta.
Luokka:Oikeudenkäynti