Otto Kuorikoski (14. heinäkuuta 1853 Munsala – 1901 Bolserjetsk, Kamtšatkan niemimaa) oli suomalainen filosofian kandidaatti ja matematiikan lehtori, joka lähti siirtolaisena Yhdysvaltoihin toimien siellä ja myöhemmin Kamtšatkan niemimaalla liike- ja kirvesmiehenä, kalastajana, metsästäjänä ja kullankaivajana.Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899 Erään miehen taival. Suomalainen filosofiantohtori ja koulunlehtori, joka vihasi ryssän kuvernöörejä, mutta rakasti seikkailuja. Merimies, kulkuri, kullankaivaja, valaanpyytäjä, turkismetsästäjä, kapinallinen, rakennusmestari ja - filosofiantohtori kuoli vihdoin Kamtshatkan autiomaahan, Seura, 30.9.1936, nro 40, s. 19, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 22.7.2026
Otto Kuorikosken vanhemmat olivat kirkonrakentaja Erik Kuorikoski ja Anna Brita Hannila. Hän pääsi ylioppilaaksi 1874 Vaasan ruotsalaisesta lyseosta ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1880.
Kuorikoski toimi aluksi vt. matematiikan lehtorina Kuopiossa, mutta hän joutui lähtemään Suomesta piestyään juovuspäissään kuvernöörin. Hän päätyi 1886 Lyypekkiin ja pestatutui Yhdysvaltoihin lähdössä olleeen rahtilaivan miehistöön toimien sitten laivan kirvesmiehenä. Hän karkasi laivasta ja suuntasi läpi Yhdysvaltain mantereen San Franciscoon, jossa hänellä oli varakas sukulaissetä. San Franciscoon saavuttuaan hän pääsi konttoripäälliköksi setänsä yritykseen, mutta tässä työssä hän viihtyi vain toista vuotta. Kuorikoski lähti Meksikoon, jossa hän muun muassa kaivoi kultaa ja tappeli rosvojen kanssa. Aikansa Meksikossa oltuaan hän palasi Yhdysvaltoihin ja toimi kirvesmiehenä kiertäen maata ja rakentaen farmareille taloja, navetoita ja latoja. Suuren kultakuumeen aikana hän lähti kullankaivajaksi Alaskaan saatuaan rikkaalta sedältään matkarahat. Kuorikoski kaivoi vuodessa 18 000 dollarin edestä kultaa ja palasi sitten San Franciscoon. Eräänä keväisenä päivänä hän nousi eräässä pohjoisen satamassa ruotsalaisen Severin Karlssonin kanssa Beringinmerelle lähdössä olleeseen valaanpyyntialukseen.
Laiva purjehti Beringinmerellä ja Pohjoisella jäämerellä valaanpyynnissä poiketen silloin tällöin Siperian ja Alaskan rannikoiden satamissa täydentämässä ruoka- ja vesivarastojaan. Pyyntikauden päättyessä Kuorikoski ja Karlsson varustivat itselleen purjeveneen muonavaroineen, kivääreineen, panoksineen ja muine varusteineen ja suuntasivat kohti Kamtšatkan niemimaata. He matkasivat sitten Kamtšatkan ja Pohjois-Siperian erämaissa pyytäen riistaa ja kesät he kalastelivat Beringinmeren rannoilla. He poikkesivat silloin tällöin asutuskeskuksissa hankkien suolaa, ammuksia, sokeria ja tupakkaa, jota he sitten vaihtoivat erämaan asukkaiden kanssa riistaan ja turkiksiin.
Vähän ennen vuosisadan vaihdetta Kamtšatkann itärannalla olevaan Petropavlovskin pieneen kaupunkiin saapui venäläinen luonnontieteellinen retkikunta. Kaupungissa olleet Kuorikoski ja Karlsson kutsuttiin retkikunnan laivalle juhlapäivällisille ja niiden aikana humaltunut Kuorikoski meni naimisiin Petropavlovskin kirkon venäläisen papin tyttären kanssa. Otto Kuorikoski asettui vaimonsa ja poikansa kanssa asumaan vakinaisesti Bolsherjetskiin kun taas Karlsson meni naimisiin kamtšadaalittaren kanssa ja perusti kaupan Petropavlovskiin. Vuonna 1901 Kuorikoski kuitenkin sairastui vakavasti Bolsherjetskissa ja kuoli siellä.
Lähteet
Luokka:Amerikansuomalaiset henkilöt Luokka:Vuonna 1853 syntyneet Luokka:Vuonna 1901 kuolleet