Rasismin määrittely käsittelee rasistisen syrjinnän määritelmää. Rasismin käsitettä käytetään usein kuvaamaan etniseen tai kulttuuriseen taustaan perustuvaa syrjintää riippumatta siitä, kuvataanko näitä eroja rodullisiksi. Yhdistyneiden kansakuntien kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaan rotuun tai etnisyyteen perustuvan syrjinnän välillä ei ole eroa. Termeillä on kuitenkin eri merkitykset, jotka eivät aina kohtaa. Jotkut rasismin tutkijat käyttävät monikkomuotoista käsitettä ”rasismit” korostaakseen rasismin monia eri muotoja, jotka eivät helposti mahdu yhteen määritelmään. On myös katsottu, että rasismin eri muodot ovat leimanneet eri aikakausia ja paikkoja.

Rasismi yhdistetään usein käsitykseen, jonka mukaan ryhmien välillä havaittavat erot ovat pysyviä ja yhteisiä kaikille tiettyyn ”rotuun” kuuluville. Tämän käsityksen kautta näitä ryhmiä asetetaan hierarkkiseen järjestykseen. Muita ”rotujen” erotteluun ja luokitteluun käytettyjä tunnusmerkkejä ovat kieli, tavat, uskonto sekä oletetut persoonallisuuden piirteet. Joitakin näistä tekijöistä on sisällytetty myös etnisyyden ja kansakunnan käsitteisiin. Rasismin tutkijat käsittelevät rotua, etnisyyttä ja kansakuntaa toisiinsa liittyvänä kokonaisuutena.

Historia

Ksenofobiaa eli muukalaiskammoa sekä etnosentrismiä eli oman etnisen ryhmän pitämistä muita parempana on esiintynyt monissa kulttuureissa. Rasismin tutkimuksessa eri tieteenalat kiinnittävät huomiota eri asioihin: historioitsijat ideologioihin, psykologit asenteisiin ja sosiologit rakenteisiin.

Antisemitismissä eli juutalaisten syrjinnässä ja vainossa yhdistyivät kulttuuriset, uskonnolliset ja etniset tekijät. Rasistinen ajattelu kehittyi 1500-luvulta alkaen kolonialismin ja orjakaupan yhteydessä. 1800-luvulla keskeiseen asemaan nousi biologinen rasismi, joka perustui ihmisten rotuluokitteluun. 1800-luvun loppupuolella nousi tutkimusala, jota myöhemmin on kutsuttu nimellä tieteellinen rasismi. Uskontoon perustuva juutalaisviha muuttui 1800-luvun lopulla poliittisemmaksi, ja sitä alettiin kutsua antisemitismiksi. Ihmisrotuja ei ole pystytty määrittelemään biologisesti. Nykyisin ihmisrodun käsitettä tutkitaan yhteiskunnallisesti tuotettuna rakenteena.

Rasismin määrittely

Unescon vuonna 1978 hyväksymä Rotuja ja rotuennakkoluuloja koskeva julistus käsittelee ideologioita, ennakkoluuloisia asenteita, syrjivää käyttäytymistä, rakenteellisia järjestelyjä ja vakiintuneita käytäntöjä, jotka johtavat rotujen väliseen epätasa-arvoisuuteen. Julistuksen mukaan käsitystä, että rodulliset tai etniset ryhmät jakautuvat arvoltaan parempiin ja huonompiin, käytetään oikeuttamaan ihmisryhmien alistamista ja tuhoamista.

Suomen hallituksen vuonna 2023 julkaisemassa tiedonannossa sanotaan, että ”rasismi perustuu yksilöiden tai ihmisryhmien määrittelyyn alempiarvoisiksi esimerkiksi etnisen alkuperän, ihonvärin, kansalaisuuden, kulttuurin, äidinkielen tai uskonnon perusteella.” Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenmanin mukaan rasismin määritelmästä ei ole epäselvyyttä. ”Rasismi on sitä, että leimataan ihmisiä heidän etnisen taustansa, ihonvärinsä tai kansalaisuutensa perusteella tai sitä, että heitä kohdellaan huonommin sen takia”, Stenman on sanonut.

Julkisessa keskustelussa rasismina pidetään monenlaisia syrjinnän, halveksunnan ja yleistämisen muotoja. Vanhastaan rasismi on viitannut ihmisten jakamiseen hierarkkisiin ryhmiin heidän biologisten ominaisuuksiensa, etenkin ihonvärin, perusteella. Eriarvoisuus määräytyy olemuksellisesti eli essentialistisesti syntyperän perusteella. Esimerkiksi antisemitismi on rasismin ilmentymä, kun sen kohteena ovat juutalaiset etnisenä ryhmänä. Norjassa sana ”rotu” on poistettu kansallisista syrjintää koskevista laeista, koska ilmaisua pidetään ongelmallisena.

Kulttuurinen rasismi

Rasismin tutkijat ovat puhuneet rasismin muodosta, joka korostaa kulttuurien eroja ja niiden muuttumattomuutta. Tutkijoiden mukaan niin sanotussa kulttuurisessa rasismissa kulttuurin, esimerkiksi uskonnon, perusteella ihmiset arvotetaan tavalla, joka voi tuottaa ihmisoikeuksien loukkauksia. Kulttuurisen rasismin käsitteellä on kuvattu muun muassa Venäjällä yleistä etnosentristä ajattelua. Venäjän presidentti Vladimir Putin on ilmaissut, että ukrainalainen kulttuuri on vähäisempi kuin venäläinen.

Kulttuurirasismissa kulttuurin oletetaan olevan rodun tai etnisen ryhmän tavoin yhtenäinen ja tarkkarajainen. Ihmisen katsotaan olevan yhtä kuin ryhmänsä edustaja. Kulttuuritausta on ominaisuus, johon ihminen ei voi itse vaikuttaa. Tietyn kulttuuripiirin tai uskonnon edustajien ajatellaan olevan tietynlaisia myös luonteenlaadultaan. Lena Näreen mukaan kulttuurirasismissa kulttuurieroja käytetään stereotyyppisesti, minkä myötä kulttuuriset erot alkavat muistuttaa muita rodullistettuja jakoja. Kulttuurieroista tehdään ikään kuin biologisia tosiasioita. Tämän näkemyksen mukaan rodun käsite on ”uusrasismissa” korvattu kulttuurin käsitteellä. Kyse olisi siis vanhasta rasismista uusissa vaatteissa, koska biologista rasismia pidetään nykyaikana tuomittavana.

Kulttuuriseen rasismiin liittyen on käytetty muitakin nimityksiä. Näitä ovat kulttuurifundamentalismi, kulttuurideterminismi, kulttuurinen essentialismi, etnosentrismi ja ksenofobia. Jotkut katsovat näiden käsitteiden olevan kuvaavampia ja täsmällisempiä kuin kulttuurinen rasismi.

Kritiikin mukaan rasismi on vain yksi esimerkki ryhmäennakkoluuloista, joita on esimerkiksi uskonnollinen suvaitsemattomuus. Sosiologi Robert Miles on sanonut, että käsitteen laventaminen aatteellisen rasismin ulkopuolelle on tehnyt siitä poliittisen haukkumasanan ja johtanut käsitteen inflaatioon. Ali Rattansi kyseenalaistaa kulttuurisen rasismin käsitteen ja esimerkiksi islamofobian määrittelyn rasismiksi:

Monet kommentaattorit väittävät, että vihamielisyyden ja syrjinnän oikeuttaminen kulttuuriin eikä rotuun vedoten on pääasiassa retorinen keino kiertää rasismiin liittyvää tabua, joka on vähitellen vakiintunut länsimaisissa liberaaleissa demokratioissa. Heidän mukaansa on syntynyt uusi ’kulttuurinen rasismi’, joka on yhä enemmän syrjäyttänyt vanhemman biologisen rasismin. Islamofobia on tunnistettu yhdeksi tämän uuden rasismin uusimmista ilmenemismuodoista. Mutta voidaanko uskonnollisen ja muun kulttuurisen vastenmielisyyden yhdistelmää kuvata ’rasistiseksi’? Eikö tällainen tulkinta riistä rasismilta kaiken analyyttisen täsmällisyyden ja avaa portit käsitteelliselle inflaatiolle, joka lopulta vain heikentää itse käsitteen oikeutusta?

Hans Sieber ja Marjolein Hj Dennissen toivat vuonna 2014 esiin saman ongelman: ”Jos – – niputamme rasismin käsitteen alle hyvin erilaisia ilmiöitä – – riippumatta siitä, millä tavoin näitä ilmiöitä on perusteltu, eikö silloin ole vaarana, että käsite menettää historiallista täsmällisyyttään ja osuvuuttaan siinä määrin kuin se voittaa yleispätevyydessä? Johtaako erilaisten historiallisten ilmenemismuotojen käsitteellinen sulauttaminen analyyttiseen inflaatioon – –, jolloin kunkin ilmiön erityispiirteet hämärtyvät?”

Lawrence Blum kirjoitti vuonna 2002 samasta aiheesta seuraavasti:

’Rasismi’ ja ’rasisti’ tulisi varata kuvaamaan vain tietynlaisia erityisen vakavia moraalisia epäonnistumisia ja vääryyksiä rotuun liittyvissä asioissa. Niiden merkityksen ei tulisi antaa laajentua kattamaan kaikkea sellaista, mitä voidaan perustellusti pitää paheksuttavana. Merkittävä syy siihen, mitä Robert Miles kutsuu rasismin käsitteen käsitteelliseksi inflaatioksi, on se, että siitä on tullut hallitseva käsite, jolla tarkoitetaan moraalisesti kyseenalaista käyttäytymistä, asenteita ja yhteiskunnallisia käytäntöjä rotuun liittyvissä kysymyksissä. Tämän seurauksena jokin ilmiö joko luokitellaan rasistiseksi tai sitä pidetään moraalisesti moitteettomana. – – Tämä liikakäyttö puolestaan heikentää sanan moraalista voimaa ja vähentää siten huolta sekä varsinaisesta rasismista että muistakin rotuun liittyvistä vääryyksistä. – – Käsitteellinen inflaatio ja moraalinen ylikuormitus johtuvat myös toisesta tekijästä: siitä, että ’rasismiksi’ kutsutaan mitä tahansa ennakkoluuloa, epäoikeudenmukaisuutta, alemmaksi arvostamista tai suvaitsemattomuutta ihmisryhmää kohtaan, joka on määritelty esimerkiksi sukupuolen, vamman, seksuaalisen suuntautumisen tai kansallisuuden perusteella.

Vaikka jotakin ilmiötä ei voitaisi luonnehtia rasismiksi, se ei vielä tarkoita, että ilmiö ei olisi moraalisesti tuomittava. Vaikka ilmiön rasistisuuden arviointi olisi vaikeaa, moraalisesta näkökulmasta voidaan vaatia tilanteeseen puuttumista, jos se on syrjivää tai muuten epätasa-arvoista. Joidenkin tutkijoiden mukaan kulttuuriset ennakkoluulot ovat rasismissa keskeisiä. Heidän mukaansa rasistisessa puheessa korostetaan usein yhtä aikaa sekä biologisia että kulttuurisia eroja. Näiden tutkijoiden mukaan kyse on rasististen ryhmien taktiikan muutoksesta. Esimerkiksi äärioikeistolainen terroristi Anders Behring Breivik katsoi muslimien olevan kulttuurisesti yhteensopimattomia muiden länsimaiden asukkaiden kanssa. Tämän käsityksen voivat toisaalta jakaa myös akateemiset historiantutkijat, kuten professori Adam J. Silverstein.Silverstein 2010, s. xv Rasismin tutkijoiden mukaan jo 1800-luvun rasistisissa käsityksissä oli keskeistä puhe ”vähemmän kehittyneistä kulttuureista” biologisen rasismin lisäksi.

Vuonna 2026 Ruotsin hallitus korvasi islamofobian käsitteen käsitteillä muslimivastainen rasismi ja muslimiviha.

Psykologi Christopher Bratt tutki vuonna 2022 faktorianalyysillä eurooppalaisten asenteita koskevia kyselytutkimuksia. Tulosten mukaan rasismilla ja käsityksellä kulttuurisesta ylemmyydestä oli vahva korrelaatio. Brattin mukaan perinteistä rasismia ja kulttuurista rasismia on vaikea erottaa toisistaan. Käsitykset eivät kuitenkaan ole täysin yhteneviä, sillä kulttuurien paremmuudella voidaan eri yhteyksissä tarkoittaa eri asioita.

Lähteet

Viitteet

*