Jaakkiman kirkko on Venäjän Lahdenpohjassa sijaitseva raunioitunut kirkko, joka valmistui Jaakkiman pääkirkoksi vuonna 1851. Uusklassismia edustavan tiilirakenteisen kirkon on suunnitellut arkkitehti Carl Ludvig Engel. Jaakkiman jäätyä Neuvostoliitolle jatkosodan jälkeen 1944 kirkon käyttötarkoitus muuttui ja lopulta se tuhoutui tulipalossa 1977. Kirkosta ovat jäljellä enää seinät. Kirkon länsipuolella on Jaakkiman sankarihautausmaa, jonne pystytettiin uusi muistomerkki vuonna 1993.
Historia ja arkkitehtuuri Jaakkiman luterilainen seurakunta perustettiin vuonna 1617 solmitun Stolbovan rauhan jälkeen, jolloin ortodoksinen Käkisalmen lääni liitettiin Ruotsin valtakuntaan. Perustamisvuosi ei ole tiedossa, mutta ensimmäinen kirkkoherra Simon Paganus mainitaan 1632. Myöskään ensimmäisen luterilaisen kirkon rakentamisen ajankohtaa ei tunneta. Varhaisin tieto on vuodelta 1656, jolloin seurakunta hankki Tukholmasta kirkonkellon. Kirkkoherra Bogislaus Hornborgin kaudella 1754 valmistui puurakenteinen Pyhän Mikaelin kirkko, jonka urakoi Itä-Suomessa vaikuttanut kirkonrakentaja Eskil Collenius. Kirkon rapistuessa vuosikymmenten saatossa senaatti teki 1833 päätöksen uuden kivikirkon rakentamisesta Engel laati piirrustukset 1834, mutta työt käynnistyivät riitelyn jälkeen vasta 1845 kirkkoherra Johan Fredrik Berghin ponnistusten ansiosta 1845.
Pyhän Mikaelin kirkko sijaitsi uudesta kirkosta noin 500 metriä lounaaseen Viipurin ja Sortavalan välisen maantien (nyk. A121) eteläpuolella, mutta uusi kirkko rakennettiin tien pohjoispuolelle Kirkkovaaran mäelle. Töitä johti tunnettu kirkonrakentaja Erkki Kuorikoski, joka putosi urakan aikana telineiltä ja halvaantui. Vanha puukirkko purettiin uuden valmistuessa 1850. Kirkon esineistöstä pieni osa on säilynyt näihin päiviin saakka. Kirkon purkamisen jälkeen sen ympärillä ollutta hautausmaata käytettiin toiseen maailmansotaan saakka.
Kirkon rakentamiskustannukset olivat 108 000 hopearuplaa. Rahoitusta yritettiin turhaan kinuta myös Jaakkiman lahjoitusmaat omistaneilta aatelisilta. Kirkon rakentamiseen tarvittiin 730 000 tavallista punatiiltä ja 26 000 listatiiltä. Kirkon ristisakarat olivat 42 metrin pituiset. Päädyt olivat 15 metrin korkuiset. Keskiosan kupoli kohosi 22 metrin korkeuteen runkohuoneen muita osia korkeammalle. Kirkon torni oli kuorinvastaisen ristivarren päässä länsipäädyssä. Sen yläosa oli puurakenteinen. Puisessa tornissa oli kupu ja pieni lyhtylaite. Kirkon lattia-pinta ala oli noin 800 neliötä. Kirkon kuoriseinämän suunnitteli arkkitehti Sebastian Gripenberg. Sisäkatossa oli puuholvaus ja keskellä puukupu. Kirkkoon mahtui 3000 sanankuulijaa. Penkkejä kerrottiin olleen yli 650 metriä. Jaakkiman kirkon piirustusten mukaan on tehty myös Pälkäneen kirkko, jossa vain kellotapulin huippu on toisenlainen.
Kirkkoa remontoitiin vuosina 1880, 1888, 1901, 1905 ja 1927. 1900-luvun alussa kirkko sai lämmityslaitteet. Sähkövalo asennettiin kirkon 75-vuotisjuhlan kunniaksi 1916, jolloin myös vanhat kirkonkellot kaivettiin naftaliinista sekä entisistä kirkoista säilyneet maalaukset ja taulut kunnostettiin. Vuonna 1927 nokeentunut kirkko maalattiin valkoiseksi. Vuonna 1935 kirkon lattiat uusittiin, ikkunoihin asennettiin kaksinkertaiset ikkunat ja sen sisäkatto eristettiin. Rakennus säilyi sodissa ehjänä. Välirauhan aikana kirkon sisustusta tuhottiin, mutta jatkosodan aikana Jaakkiman takaisinvaltauksen jälkeen sitä jälleen kohennettiin. Jaakkiman seurakunta lakkautettiin muiden luovutettujen alueiden seurakuntien tavoin vuoden 1949 lopussa. Neuvostoaikana kirkkorakennus toimi muun muassa vankilana. Viimeiseksi se oli varastona ja konekorjaamona, kunnes se paloi vuonna 1977. Kotiseutuyhdistys on pyrkinyt suojaamaan kirkon rakenteita pellittämällä seinien päällystät.
Sisustus Alttaritaulu Alttaritaulun Kristus Öljymäellä on maalannut taidemaalari Carl Erik Löfgren. Jaakkiman seurakunta osti alttaritaulun nuorelta taiteilijalta vuonna 1855 hänen opiskellessaan Düsseldorfissa. Nykyään se on Kesälahdella Villalan pääkirkossa.
Kattokruunut Jaakkiman kirkossa oli neljä erikokoista kristallikoristeista pronssikruunua. Kirkosta pelastettuja kattokruunuja säilytettiin pitkään Närpiön kirkon pihalla hevostallissa. Vasta 1980-luvun alussa laatikot avattiin ja todettiin niiden sisältävän kuljetuksessa vaurioituneita kruunuja. Palasista saatiin koottua yksi kruunu, joka vihittiin käyttöön vuonna 1984. Se on käytössä Närpiön kirkossa lähimpänä urkuja.
Kirkkohopeat ja -tekstiilit Tietoa Jaakkiman kirkon esineistöstä on koottu Jaakkiman Sanomien 110-vuotisjuhlajulkaisuun. Ehtoollisviinikannuja ja Amanda Malmbergin ompelemaa samettista messukasukkaa säilytetään ja käytetään Kesälahden seurakunnassa, jolle ne lahjoitettiin vuonna 1949 muun irtaimiston kanssa. Ehtoolliskalkkeja on säilytyksessä Kesälahden kirkossa ja Mikkelin seurakunnassa. Jaakkiman seurakunnan papin matkaehtoolliskaluston luovutus tapahtui vuonna 2011 Vanajan kirkossa. Rovasti Veli-Pekka Toiviainen luovutti vuonna 1853 hankitun porvoolaisen hopeasepän Gustav Lönnqvistin valmistaman matkaehtoolliskaluston suurjaakkimalaisten käyttöön vuonna 2012. Töölön kirkkoherra Auvo Naukkarinen vastaanotti papin matkaehtoolliskaluston.
Urut Sisäpinnat olivat puuta ja kirkossa oli hyvä akustiikka. Urut hankittiin vuonna 1874 Kangasalan urkutehtaalta. Jo ennen vuosisadan vaihdetta äänikertoja lisättiin niin, että kaikkiaan niitä oli 22. Urkujen kanssa samaan aikaan seurakunta sai urkurikseen Ernst Zinckin, joka toimi virassa yli 60 vuoden ajan. Vuonna 1914 urut uusittiin insinööri Martti Tulenheimon johdolla.
Kellotapuli Kellotapuliin asennettiin edellisen kirkon kolme kelloa. Uudet kellot valmistettiin Helsingissä Osberg & Badenin tehtaalla 1875 ja 1876. Ne ovat nykyään Teuvan kirkossa. Suurin on valmistunut 1876, ja se on ollut käytössä Teuvan uuden kirkon tornissa vuodesta 1953 alkaen. Toinen kello valmistui 1875, ja siihen on tullut halkeama. Kello onkin asetettu Teuvan hautausmaalle osaksi Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkkiä. Kaksi pienempää kelloa on valettu 1680-luvulla Tukholmassa, ja ne on sijoitettu Kesälahdelle Väärämäen kyläkirkon kellotapuliin vuonna 1955. Suurempi vuonna 1682 valajamestari Mikael Baderin valama kello on edelleen käytössä, mutta pienempi Jonas Wolfbeinin vuonna 1689 valama kello on säröytynyt. Viides sadan kilon kelloksi kutsuttu kello on luovutettu vuonna 1954 Suomussalmelle Alavuokin rajaseutukirkkoon.
Kirkkomaa Kirkon länsipäädyssä sijaitsivat sankarihaudat. Muistomerkki on pystytetty vuonna 1993 arkkitehti Aulis Jääskeläisen suunnitelman mukaisesti. Se muistuttaa alkuperäistä, vuonna 1925 pystytettyä Vapaussodan sankarien muistomerkkiä. Siinä on käytetty alkuperäisen vapaussodan muistomerkin säilyneet graniittipaadet, joita on täydennetty uusilla ja metalliristillä. Muistomerkkiä täydennettiin vuonna 2018 kolmen sodan sankarivainajien nimipaadella. Paadessa on kaikkiaan 337 nimeä. Jaakkiman siviilihautausmaa sijaitsi valtatien toisella puolella hieman Jaakkiman aseman suuntaan kirkkoherran pappilan naapurissa. Siellä on edelleen noin 120 suomalaisia hautamuistomerkkiä venäläisten hauta-aitausten lomassa.
Lähteet
Luokka:Luovutettujen alueiden kirkkorakennukset kirkko