Kanadan vuoden 1867 perustuslaki (, , alkuperäiseltä nimeltään British North America Act eli Brittiläisen Pohjois-Amerikan laki) yhdisti Yhdistyneen kuningaskunnan Pohjois-Amerikan siirtokunnat yhdeksi autonomiseksi liittovaltioksi ja perusti ensimmäistä kertaa historiassa nykymuotoisen Kanadan liittovaltion. Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti hyväksyi lain 1. heinäkuuta 1867.
Perustuslaissa Kanadasta muodostettiin Brittiläisen imperiumin dominio, jonka valtiomuodoksi tuli tuli perustuslaillinen monarkia ja hallitusmuodoksi brittiläiseen Westminster-järjestelmään perustuva parlamentaarinen demokratia. Se myös tunnusti Kanadan olemuksen kaksikielisenä valtiona ja takasi uskonnollisten vähemmistöjen oikeudet.
Yhdistynyt kuningaskunta sääti perustuslain torjuakseen Yhdysvaltojen mahdollisen alueellisen laajentumishalun sisällissodan jälkeen. Perustuslain laativat kanadalaiset itse Quebecin kokouksessa 1864 ja britit hyväksyivät sen ilman muutoksia.
Kanadan perustuslain hyväksymispäivää juhlitaan 1. heinäkuuta Kanada-päivänä.
Perustuslaki oli voimassa vuoteen 1982 asti, jolloin perustuslakiuudistuksessa säädettiin nykyinen Kanadan perustuslaki. Uudessa perustuslaissa poistettiin vaatimus Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksynnästä perustuslakimuutoksille. Uuden perustuslain myötä Kanadasta tuli lainsäädännöllisesti täysin itsenäinen Yhdistyneestä kuningaskunnasta.
Kanadan dominio muodostettiin yhdistämällä Quebecin ja Ontarion muodostama Kanadan provinssi Nova Scotian ja New Brunswickin kanssa.
Perustuslain 91. pykälän mukaan liittovaltio vastasi valtakunnallisista asioista, kuten puolustuksesta, kauppapolitiikasta, rikoslaista, raha-asioista ja postilaitokssesta. 92. pykälän mukaan provinssit saivat päättää paikallisesti esimerkiksi koulutuksesta, terveydenhuollosta, siviilioikeudesta ja omaisuudesta.
Lähteet
Perustuslaki Luokka:Perustuslait