Tetepare on Salomoninsaariin kuuluva saari eteläisellä Tyynellämerellä. Pinta-alaa saarella on 120 km² ja se on eteläisen Tyynenmeren suurin asumaton saari. Alkuperäisasukkaat lähtivät saarelta epäselvistä mahdollisesti sotiin ja kulkutauteihin liittyneistä syistä vuoden 1860 paikkeilla. Heidän jälkeläisiään asuu edelleen Salomoninsaarten muissa osissa.
Maantiede Tetepare sijaitsee Salomoninsaarilla eteläisellä Tyynellä valtamerellä. Hallinnollisesti se on osa Salomininsaarten Läntistä provinssia. Pinta-alaa saarella on 120 km². Pinnanmuodoiltaan saaren tuulenpuoleinen osa on jyrkkärinteistä ja rikkonaist ja suojanpuoleisella osalla maasto on loivempaa. Saaren korkein kohta on 357 m merenpinnan yläpuolella. Saaren ympärillä on koralliriuttoja.
Huomattava osa Teteparesta on sademetsän peitossa. Sen aarniometsistä on säilynyt harvinaislaatuisesti 96 %. Saarin lajistoon kuuluu useita harvinaisia ja endeemisiä lajeja. Teteparella esiintyy yli 80 lintu-, 24 matelija-, 6 sammakko- ja 16 nisäkäslajia, sekä 60 makeanveden kalalajia. Linnuista saarella esiintyy tummasalomoninrillin endeemistä alalajia Zosterops rendovae tetiparius. Monin paikoin harvinaista kookosrapua on kuvailtu saarella yleiseksi. Matelijoihin kuuluu esimerkiksi jättiläisskinkki. Saaren rannat ovat tärkeä merinahkakilpikonnan munimisalue. Sen ohella saarella esiintyy liemikilpikonnaa ja karettikilpikonnaa.
Historia Teteparen saarella on ollut aikanaan asutusta. Suullisen perinteen mukaan saaren heimot eivät olleet sukua naapurisaarien heimoille ja heidän tiedetään puhuneen omaa teteparen kieltänsä. Kieli on nykyisin lähes hävinnyt, mutta sillä on edelleen muutamia puhujia. Alkujaan teteparelaiset asuivat useissa kylissä, joita sijaitsi ympäri saarta. Kaikki teteparelaiset jättivät saaren vuoden 1860 paikkeilla.Saarelaisten lähdön taustoista on useita eri tarinoita ja teorioita. Paikallisten tarinoissa viitataan jonkinlaiseen kulkutautiin, joka olisi iskenyt saarelle. Mahdolliseksi selitykseksi taudille on tarjottu valaanpyyntäjiltä saarelle levinnyttä punatautia. Tautien ohella 1800-luvulla seudulla käytiin jatkuvia sotia, joihin liittyi päänmetsästys. Saarelaiset ovat sotineet keskenään, minkä lisäksi saarelle tuli päänmetsästäjiä naapurisaarilta. Joissakin tarinoissa saaren jättäminen liittyy jonkin toisen heimon langettamaan kiroukseen. Saarelaiset uskoivat heitä suojelleisiin henkiin, jotka olivat kirouksen myötä kääntyneet heitä vastaan, mikä puolestaan mahdollisti esimerkiksi päänmetsästäjien hyökkäykset ja kulkutaudit. Joka tapauksessa saarelaiset jättivät saaren, osa vapaaehtoisesti ja osa pakotettuna. Joitakin heistä meloi itse pois saarelta ja heitä asettui asumaan muille saarille. Tarinoissa joitakin myös siepattiin ja heitä päätyi ihmisuhreiksi. Kaksi viimeistä tunnettua saarella asunutta olivat nbaiset nimeltä Nidu ja Sifu, jotka eräs tirokofilainen mies pelasti saarelta. Koska maa on perinteisesti periytynyt äidin puolelta, teteparelaisten sukujuuria on jäljitetty. Nykyisin Salomoninsaarilla asuu noin 3 500 teteparelaisten jälkeläistä ja heistä suurin osa Läntisen provinssin muilla saarilla. Teteparelaisilla on oma järjestönsä Tetepare Descendants’ Association, jonka jäsenet omistavat nykyisin asumattoman saaren maat, joita hallitaan yhteisesti.
Saarilla oli jonkin aikaa alkuperäisasukkaiden lähdön jälkeen muuta asutusta. 1900-luvun alussa Tyynen valtameren eteläosiin perustettiin eurooppalaisomisteisia kookosviljelmiä. Tetparessa yhtiö Burns Philips vuokrasi maata saaren länsikärjessä, jonne perustettiin kookosplantaasi. Plantaasin työntekijät tulivat Guadalcanalista ja Malaitasta. Saarella valmistettiin kopraa, jota tuotettiin vuonna 1940 250–330 tonnia vuosittain. Plantaasitoiminta lakkasi toisen maailmansodan aikana. Plantaasitoimintaa yritettiin aloittaa uudelleen parikymmentä vuotta sodan jälkeen, mutta se kaatui neljän vuoden toiminnan jälkeen kiistoihin työoloista.
Lähteet
Luokka:Salomoninsaarten saaret