Mopsi () on Kaukoidästä kotoisin oleva koirarotu. Se on tylppäkuonoinen, pienikokoinen, isopäinen ja erittäin tukevarakenteinen. Mopsi kuuluu FCI:n roturyhmään 9 eli seura- ja kääpiökoiriin.
Rotu ei ihan yltänyt vuonna 2025 sadan suosituimman koirarodun joukkoon Suomessa. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin sata mopsia.
Ulkonäkö pienoiskuva|Mopsi Mopsi on pieni, vankkarakenteinen seurakoira. Ruumiinrakenteeltaan se on pyörehkö, voimakas ja vanttera. Koiralla on suuri pää ja isot silmät. Kuono on hyvin lyhyt, pyöreä ja ryppyinen. Korvat ovat ohuet ja taittuvat eteenpäin niin sanottuina kolmiokorvina tai laskostuvat taaksepäin niin sanottuina ruusukorvina. Häntä on kiertynyt tiukasti selän päälle.
Suomen Kennelliiton rotumääritelmä määrittelee rodulle neljä eri väritystä: keltainen (fawn), aprikoosi (vaalea keltainen), hopea (hyvin vaalea keltainen) ja musta. Värin tulee olla puhdas, maskin, selkäjuovan ja muiden tummien merkkien mahdollisimman mustat. Aikaisemmin värejä jaoteltiin, mutta nykyään suomalaisessa rekisteröinnissä on käytössä vain kaksi värimääritystä: fawn (vaalea) ja musta.
Luonne ja käyttäytyminen Mopsi on luonteeltaan ihmisrakas ja ystävällinen. Rotua saatetaan kuvata myös itsepäiseksi. Mopsi on ennen kaikkea seurakoira, joka haluaa olla mukana ja osallistua perheensä elämään.
Tutkimuksissa on todettu, että mopsit osoittavat keskimääräistä koirarotua harvemmin aggressiota omaa omistajaansa kohtaan, vieraita koiria kohtaan sekä vieraita ihmisiä kohtaan. Rodulla esiintyy sisäsiisteysongelmia keskimääräistä koirarotua useammin. Tutkimuksissa rodun koulutettavuus on ollut selvästi alhaisempaa, mitä koirilla keskimäärin.
Alkuperä pienoiskuva|Britti William Hogarthin vuonna 1745 maalaamassa omakuvassa on myös hänen mopsinsa. Nykyään mopsien ruumiinrakenne on ihmisen harjoittaman jalostuksen vuoksi lyhyempi ja tukevampi. pienoiskuva|Mopsi venäläisessä postimerkissä.
Rodun alkuperästä on olemassa neljä eri teoriaa. Ensimmäisen mukaan se on kääpiökokoinen bulldoggi – tämä teoria on todistettu vääräksi, koska kallot eivät muistuta juurikaan toisiaan, ja toisekseen mopsi on vanhempaa alkuperää kuin bulldoggi. Toisen mukaan se on kääpiökokoinen mastiffi – tämän vuoksi sitä on toisinaan kutsuttu "hollanninmastiffiksi" (Dutch Mastiff). Kolmannen mukaan se on lyhytkarvainen, pitkäraajainen versio kiinanpalatsikoirasta, ja neljännen mukaan jopa tämän esi-isä.
Yleisen käsityksen mukaaan mopsien esi-isät tulivat Kaukoidästä. Niistä tuli arvostettuja seurakoiria, ja ne ovatkin olleet kuninkaallisten ja aristokraattien suosiossa. Marie Antoinetella, kuningatar Victorialla, keisarinna Josephinella ja Vilhelm Oranialaisella on ollut mopseja. Kerrotaan jopa Napoleonin joutuneen jakamaan aviovuoteensa mopsin kanssa. Suomeen niitä lienee tuotu 1960-luvun alussa.
Jopa rodun kotimaasta on olemassa hieman toisistaan poikkeavia teorioita: rotu kehittyi Kiinassa, mistä se vietiin Englantiin rotu kehittyi Kiinassa, mistä sen vei Alankomaihin Hollannin Itä-Intian kauppakomppania – Alankomaissa siitä tuli Orania-Nassaun symboli, ja se kulkeutui sieltä Englantiin rotu kehittyi Kiinassa, mistä se levisi 1500-luvulla Eurooppaan portugalilaisten kauppiaiden mukana, ensin Portugaliin, sitten Alankomaihin ja lopuksi Englantiin rotu kehittyi Länsi-Kiinassa noin 700 eaa., jolloin se tunnettiin nimellä lo-chiang-sze (joka lyhennettiin muotoon lo-sze), ja se vietiin Tiibetin (jossa se tunnettiin nimellä lags-kyi) kautta ensin Venäjälle, sitten Alankomaihin ja lopuksi Englantiin rotu kehittyi muinaisessa Roomassa, mistä se levisi roomalaisten valloittajien mukana Britanniaan rotu kehittyi muinaisessa Egyptissä, mistä se kulkeutui foinikialaisten kauppiaiden mukana Roomaan ja sieltä myöhemmin Englantiin rotu kehittyi Alankomaissa, mistä sen veivät Englantiin 1600-luvun lopulla Vilhelm III Oranialainen ja vaimonsa Maria II – tämän vuoksi yksi varhaisimmista rotunimistä oli "hollantilainen mopsi" (Dutch Pug) rotu kehittyi Venäjällä, missä se peri kippurahäntänsä arktisilta esi-isiltä ja mistä se vietiin ensin Alankomaihin ja sitten Englantiin
Etymologia Nimen alkuperästä on olemassa viisi eri teoriaa:Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 544-545. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont. latinankielinen sana pugnus ("nyrkki"), koska rodun pää muistuttaa muodoltaan puristettua nyrkkiä sana pugnaces, joka viittaa muinaisiin taistelukoiriin, koska rotu on niiden kääpiöversio 1700-luvulla sanaa pug käytettiin tarkoittamaan "mitä tahansa hellästi rakastettua" – on oletettu, että tämä olisi todellinen alkuperä, koska rodunomistajat suorastaan palvoivat koiriaan sana pug tarkoitti "apinaa", koska rodulla on apinamainen pää sana pug tarkoitti menninkäistä, peikkoa tai pikkupaholaista, koska rotu on kääpiökokoinen
Terveys pienoiskuva|Mopsin pää Rodun keskimääräinen elinikä on vain noin 10 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, selkäsairaudet sekä hengitysteihin liittyvät sairaudet. Mopsin merkittävimmät terveysongelmat ovat parodontiitti, patellaluksaatio, monet silmäsairaudet, hengitysteihin liittyvät ongelmat, enkefaliitti, atopia ja allergiat.
Osa mopsille tyypillisistä sairauksista ja terveysongelmista on yhteydessä rodulle jalostettuun ulkomuotoon. Mopsille on jalostettu lyhyt kuono ja kallo, mikä aiheuttaa myös suurentunutta alttiutta hengitysteiden ongelmiin (brakykefaalinen oireyhtymä): ahtaisiin, viivamaisiin sieraimiin, nieluun työntyvään pehmeään, pitkään ja paksuun kitalakeen, ahtaaseen henkitorveen ja nenäonteloon. Lyhytkuonoisuus aiheuttaa myös heikentynyttä kykyä säädellä kehon lämpötilaa, joka taas voi näkyä huonona rasituksen sietona kuumalla säällä tai kehon ylilämpenemisenä. Jos nenänielu on ahtautunut, mopsi joutuu hengittämään jatkuvasti suun kautta. Tällöin koiran uni on usein katonaista. Joitakin hengitysteiden epämuodostumia voidaan korjata leikkauksella. Brittitutkimuksessa noin 93 %:lla mopseista havaittiin oireita BOAS-testissä. Testissä mitataan hengitysteiden toimivuutta rasituksen aikana. Keskimääräinen kuonon pituuden suhde kallon pituuteen oli alle 0,10, kun voimakkaasti brakykefaalisina koirina pidetään tyypillisesti sellaisia yksilöitä joilla kyseinen suhde on alle 0,30. Isolla osalla mopseista on ahtaat sieraimet, mikä on keskeinen BOAS-oireyhtymän riskitekijä.
Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy noin 13 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja mopseja. Patellaluksaatio saattaa vaatia leikkaushoitoa.
Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy ylimääräisiä ripsiä (distichiasis), keratiittia, puutteellista kyynelkanavan aukkoa sekä silmäluomen kiertymistä sisään- ja ulospäin. Erilaiset silmäluomien virheasennot ovat tyypillisiä lyhytkuonoisilla koiraroduilla. Mopseilla esiintyy myös kuivasilmäisyyttä. Tylppä kuono ei suojaa silmiä, joten silmät ovat alttiina erilaisille traumoille. Mopsin PEVISA-ohjelmassa on pakollinen polvilausunto, hengitystä mittaava kävelytesti ja silmälausunto.
Johtuen mopsin pienestä koosta on rodulla alttius parodontiittiin eli hampaiden kiinnityskudoksen tulehdukselliseen sairauteen. Sairautta voi jonkun verran ennaltaehkäistä hampaiden harjaamisella.
Mopsien enkefaliitti (PDE) on vakava aivojen tulehdustila, joka on yksinomaan mopsien sairaus. Sairautta esiintyy erityisesti nuorilla koirilla. Sairauden ennuste on huono.
Rodulla esiintyy jonkun verran atopiaa ja ruoka-aineyliherkkyyttä. Molemmissa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin eli allergeeneihin. Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Mopsit ovat keskimääräistä rotukoiraa sisäsiittoisempia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Mopsin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut jopa 40 %.
Risteytysprojekti Suomen Kennelliitto on hyväksynyt helmikuussa 2026 Suomen Mopsikerhon roturisteytysprojektin, jolla pyritään laajentamaan suomalaisen mopsin jalostuspohjaa ja kohentamaan sen terveyttä. Risteytyksessä käytettäisiin retromopseja, jotka ovat mopsintyyppisiä sekarotuistaustaisia koiria. Retromopsien taustalla on muun muassa jackrussellinterrieriä, tanskalais-ruotsalaista pihakoiraa, kääpiöpinseriä, beaglea ja shibaa. Niiden keskeisin kasvatusalue on Saksa, ja niille on omia rotujärjestöjä paitsi Saksassa, myös Ruotsissa ja Alankomaissa.
Katso myös
Ranskanbulldoggi Englanninbulldoggi Bostoninterrieri
Lähteet Kennelliiton rotumääritelmä (pdf) Suomen Mopsikerho ry KoiraNet-jalostustietojärjestelmä
Viitteet
Aiheesta muualla
Linkkejä eri maiden rotujärjestöjen kotisivuille
Luokka:Kiinalaiset koirarodut Luokka:FCI 9 Seurakoirat ja kääpiökoirat Luokka:Kääpiökoirat Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit