pienois|oikea|200px|Sepsin vuoden 2007 maalipörssin voittaja Edu on pelannut Veikkausliigaa KuPS:ssa.
Sepsi-78 on Seinäjoella toimiva jalkapalloseura. Se pelasi pääsarjassa kolme vuotta peräkkäin 1980-luvun alussa. Viimeinen kausi, jolloin seura on pelannut edustusjoukkuejalkapalloa (2014 mukaan lukien) on vuonna 2011 (Vaasan piirin Kutonen).
Seuran virallinen nimi kokonaan on Jalkapalloseura Sepsi-78. Sepsi-78:n edeltäjä perustettiin vuonna 1930 nimellä Seinäjoen Palloseura eli SePS, mistä on johdettu nykyisen seuran nimi. Nimi jouduttiin muuttamaan, kun SePS ajautui konkurssiin vuonna 1977. Perustettaessa SePS:n lajeihin kuului jalkapallon lisäksi myös jääpallo. SePS:n tilalle perustettu Sepsi-78 pelasi kaudella 2007 jalkapallon Kakkosen C-lohkossa. Kakkoseen se nousi kaudeksi 2005. Viime vuosikymmeninä Sepsi on kunnostautunut "hissijoukkueena" Suomen kolmannen ja neljännen sarjatason välillä. Vuonna 2007 Sepsi-78:n edustusjoukkue yhdistyi TP-Seinäjoen vastaavan kanssa Seinäjoen Jalkapallokerhoksi, joten Sepsi panostaa nykyisin lähinnä juniorityöhön. Yhdistymisen jälkeen uutena edustusjoukkueena jatkoi Vitosessa pelannut seuran entinen kakkosjoukkue, joka putosi kaudeksi 2009 Kutoseen. Sepsillä oli vuonna 2008 noin 200 junioria, kun kolme vuotta aiemmin niitä oli ainoastaan 70. Vuonna 2010 Sepsissä pelasi noin 250 pelaajaa.
Historia Alkutaival (1930–1961)
Seinäjoen Palloseura eli lyhyemmin SePS perustettiin vuonna 1930 helmikuun 17. päivänä. Perustajana toimi 13 palloilumiestä. Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin voimistelunopettaja Niilo Joutsenlahti ja sihteeriksi Veli Kaakinen. Samalla lajeiksi päätettiin jalkapallo ja jääpallo. Pari ensimmäistä vuosikymmentä seura panostikin pääasiassa jääpalloon. Se pelasi tuolloin jääpallon Suomisarjassa ja jopa Mestaruussarjassa. Pääsarjajääpalloa Seinäjoella nähtiin yhteensä seitsemän kauden ajan vaihtelevin tuloksin. Tosin jalkapallossakin seuralla oli menestystä. Jo vuonna 1933 maan pääsarjassa pelannut Vaasan Palloseura kävi pelaamassa SePS:aa vastaan näytösluonteisia propagandaottelujaVesanto, 2000 s. 33 Martti Rantala puheenjohtajaksi. Ensimmäisen kerran SePS pelasi Suomen jalkapallon toiseksi korkeimmalla sarjatasolla eli II-divisioonassa vuonna 1945, jolloin se sijoittui oman lohkonsa kuudenneksi. Kaudella 1946–1947 SePS oli jo II-divisioonan pohjoislohkon viides.
Seinäjoen Palloseura kävi vuonna 1947 pelimatkalla Ruotsissa. Samana vuonna SePS voitti jääpallossa Suomensarjan pohjoislohkon voittamalla kaikki kolme otteluaan. Niinpä se nousi Mestaruussarjaan. Nousun kannalta ratkaisevassa ottelussa kaatui Vaasan Palloseura Seinäjoen kapeikolla lukemin 6–2.Vesanto, 2000 s. 48, Sarjataulukko Mestaruussarjan länsilohkossa SePS kukisti muiden muassa Helsingin Hukat. Kaudella 1947–1948 seura jäi jalkapallossa lohkonsa seitsemänneksi ja putosi alasarjoihin yli vuosikymmeneksi. Tammikuussa 1949 Seinäjoen Palloseura ry. rekisteröitiin yhdistysrekisteriin. Jääpallossa Mestaruussarjasta pudonnut joukkue otti jälleen vuonna 1952 Suomensarjan lohkovoiton voittamalla kaikki ottelunsa. Tärkein voitto oli toiseksi tulleen VPS:n kaataminen 2–0Vesanto, 2000 s. 57, Sarjataulukko. Vuonna 1956 seura oli lohkonsa toinen tasapisteillä lohkon voittaneen VPS:n kanssa. Ratkaiseva oli ensimmäinen ottelu uudenvuodenpäivänä. Siinä SePS pelasi 3–3 tasapelin VPS:n kanssa kärsien kauden ainoan pistemenetyksensä. Niinpä VPS meni jatkokarsintaan paremman maalieronsa turvin.Vesanto, 2000 s. 60, SarjataulukkoVesanto, 2000 s. 165, Sarjataulukko
Jalkapallon alasarjoissa SePS pelasi paljon paikallisotteluita. Muun muassa 1959 se pelasi piirisarjassa paikallispelejä kahdenkin seinäjokelaisen seuran kanssa ja jäi lohkonsa viimeiseksi. Samaisena vuonna SePS luovutti hallisarjassa. Kaudella 1960 SePS sai makoisan voiton pudotettuaan paikallisvastustaja TP-Seinäjoen Suomen Cupista heti ensimmäisellä kierroksella Pennasen ja Lundellin maaleilla. Lopputulos oli 1–2. Vuodelta 1961 mainittakoon, että SePS pelasi kauden päätösottelun paikallisvastustaja Sisua vastaan 387 katsojan edessä. Paikkana oli jo tuolloin SePS:n kotikenttänä toiminut Seinäjoen keskuskenttä. SePS voitti ottelun lopulta lukemin 3–1.
Jalkapallo ykköslajiksi (1962–1976)
pienois|vasen|Seinäjoen Palloseuran logo. SePS palasi Suomen toiseksi korkeimmalle sarjatasolle kaudeksi 1962, jolloin se sijoittui yhdeksänneksi. Kausi 1963 toi kuitenkin jo lohkon neljännen sijan SePS:n jäätyä vain kaksi pistettä paikallisvastustaja Seinäjoen Sisun taakse. Seuraavakin kausi toi neljännen sijan, ja kaudella 1965 sijoitus oli kuudes. Paikallispelit kiinnostivat noihin aikoihin: esimerkiksi vuonna 1964 Sisun kotiottelua SePS:aa vastaan seurasi 1385 katsojaa, mikä oli ainakin vielä 1971 kauden jälkeen Sisun yleisöennätys. Vuonna 1966 SePS:n sijoitus lohkossaan oli yhdeksäs. Tuona vuonna seura alkoi keskittää voimansa jalkapalloon. Samalla loppuivat vuodesta 1963 kestäneet paikallispelit Sisua vastaan jälkimmäisen pudottua sarjaporrasta alemmas. Paikallispelit saivat kuitenkin jatkoa SePS:n tehtyä seuraavalla kaudella Sisulle seuraa. SePS:n sijoitus tuolla kaudella oli 11 eli viimeistä edellinen lohkossa, jonka kaksi viimeistä putosivat.
SePS pelasi kausilla 1964–1968 myös piirisarjaa, jossa se oli muun muassa kaudella 1964 luokka I:n toinen ja luokka II:n neljäs. Kaudella 1967 SePS:n A-juniorit pelasivat SM-sarjaa selviytyen lohkostaan jopa loppusarjaan. Siinä SePS jäi kuitenkin viimeistä edelliseksi jättäen taakseen vain helsinkiläisen Pajamäen Pallo-Veikot. Seuran aikuisilla ei kuitenkaan mennyt yhtä hyvin. Joukkue sijoittui piirisarjan luokan I lohkossaan kolmanneksi ja luokassa II sijoitus oli toinen. Kausi 1968 alkoi hienosti ja SePS kaatoi harjoitusottelussa huhtikuussa Seinäjoen lyseon kentällä Seinäjoen Työväen Urheilijat peräti 13–0. Tuossa ottelussa Reino Vaisto teki seitsemän maalia. Samana vuonna SePS osallistui maakuntasarjaan ja oli sen neljäs. Paikallisvastustaja TP:n murskaaminen kauden aikana lukemin 8–1 ja 6–0 oli kuitenkin hyvä suoritus. Reino Vaisto teki heti kauden ensimmäisessä sarjapelissä hattutempun, mikä enteili hyviä tuloksia. 1968 Vaisto tekikin peräti 32 maalia, mikä on seuran yhden kauden ennätys. Suomen Cupissa joukkue eteni kolmannelle karsintakierrokselle, mutta hävisi siellä HPP:lle lukemin 4–2. Piirisarjassa seuran menestys oli myös hyvää ja se voittikin I luokan lohkonsa. Näin se pääsi ottelemaan piirinmestaruudesta VPS:n ja VIFK:n keskinäisen ottelun voittajaa vastaan. Lohkovoitto varmistui, kun SePS löi Sisun lukemin 5–2 Vaiston maalattua neljästi.
Jääpallossa SePS nousi pääsarjaan jälleen kaudeksi 1964–1965. Siinä tuli pohjoisen alkulohkon neljäs sija kymmenellä pisteellä. Kaudella 1965–1966 Palloseura jäi 12 joukkueen pääsarjassa viimeistä edelliseksi. Joukkue voitti kauden 11 ottelustaan ainoastaan yhden ja saavutti neljä pistettä. Tämä tiesi sitä, että joukkue putosi jälleen sarjasta. Tuo kausi jäi SePS:n viimeiseksi jääpallon pääsarjatasolla.
Suomen toiseksi korkeimmalle sarjatasolle seura nousi jälleen kaudeksi 1972 ja oli heti lohkonsa kolmas. Seuran Paras maalintekijä oli jälleen kymmenen maalia tehnyt Reino Vaisto. Vuonna 1973 sijoitus oli kuudes. Tämä ei kuitenkaan ollut kauden paras saavutus, sillä seura pääsi toiseksi korkeimman sarjatason seurana Suomen Cupin loppuotteluun Helsingin Olympiastadionille, kun se pudotti välierässä Hakan jatkoajan jälkeen lukemin 4–1. Finaalissa SePS kuitenkin hävisi 2846 katsojan edessä Lahden Reippaalle lukemin 1–0. Voittomaalin teki Jari Litmasen isä Olavi. Lisäksi kausi 1973 toi mukanaan seuran sen hetkisen yleisöennätyksen, kun SePS:n kotiottelua HIFK:a vastaan oli seuraamassa 2191 katsojaa. Lisäksi SePS:n vierasottelussa Mikkelin Pallo-Kissoja vastaan katsomossa oli 3661 katsojaa, mikä oli pitkään I divisioonan toiseksi kovin yleisömäärä. Palloseuran kauden paras maalintekijä oli 17 maalia tehnyt Pentti Toivola, joka valittiin kauden jälkeen myös seuran vuoden parhaaksi pelaajaksi. Toivola on SePS:n nimekkäimpiä kasvatteja ja hän pelasi uransa aikana myös A-maajoukkueessa.
Kaudella 1974 SePS:n sarjasijoitus oli kolmas, mutta tuonkin kauden paras saavutus tuli cupissa. Tosin kyseessä oli Viking Cup, jonka finaalissa HJK oli parempi lukemin 1–0. Seuran kauden paras maalintekijä oli jälleen Toivola, joka paukutti yhdeksän häkkiä. Kauden parhaaksi pelaajaksi valittiin kuitenkin Jouko Karttunen. Kaudella 1975 Palloseuran sijoitus oli kuudes ja paras yleisömäärä oli vierasottelussa Kajaanin Palloilijoita vastaan. Tuota ottelua seurasi 2712 katsojaa.. Toivola oli jälleen seuran maalikuningas yhdeksällä maalillaan ja kauden parhaaksi pelaajaksi valittiin Raimo Vierikko.
Kaudella 1976 SePS oli divarin kolmas. Ennen kauden alkua joukkue oli kuvaillut itseään sanoilla kokenut, kestävä ja taistelunhaluinen. SePS:n kotiotteluissa kävi tuolla kaudella yhteensä 7047 katsojaa. Lisäksi I divisioonan joukkueista ainoastaan Lahden Kuusysi pystyi kasvattamaan yleisömääräänsä edelliskaudesta, jos sarjanousijoita ei oteta huomioon. Paras yksittäinen yleisömäärä kotiottelussa tuli MyPaa vastaan ja kirjattiin 1144. Paras maalintekijä oli jo neljännen kerran peräkkäin Pentti Toivola, joka teki seitsemän maalia. Maalipörssin toisen sijan jakoivat Risto Ikola, Hannu Rajaniemi ja Reino Vaisto viidellä maalillaan. Vuonna 1976 SePS selvisi Suomen Cupissa puolivälieriin, mutta siellä Tampereen Ilves pudotti SePS:n lukemin 2–1. Saman vuoden Viking Cupissa Haka kuitenkin pudotti joukkueen jo ensimmäisellä kierroksella lukemin 3–2. SePS:n kauden parhaaksi pelaajaksi valittiin Reijo Latvala.
Eurocupit ohi suun (1977–1979)
pienois|vasen|Seuran logosta on myös versio, jossa näkyy perustamisvuosi. Vuonna 1977 seura sijoittui sarjassa seitsemänneksi, mutta pääsi jälleen Suomen Cupin loppuotteluun. Siinä se hävisi Olympiastadionilla 2134 katsojan edessä Hakalle lukemin 3–1. Sepsin johtomaalin iski Tapio Haavisto kymmenennellä minuutilla. Johto ei kuitenkaan kauan kestänyt ja jo 19. minuutilla Haka meni rangaistuspotkusta 2–1 johtoon. Matkalla välieriin SePS oli pudottanut FoBK:n, RPallon, KaPan ja OTP:n. Välierässään se kukisti Mikkelin Palloilijat niukasti 1–0. Sarjassa SePS keräsi kotiotteluihinsa yhteensä 5429 katsojaa. Yleisökeskiarvo oli 493 ja paras kotiottelun yleisömäärä oli 762, joka tuli MyPaa vastaan. Seuran sisäisen maalipörssin voiton jakoivat Heikki Hyysalo ja Risto Ikola kuudella maalillaan. Näin ollen maalipörssiä aiemmin hallinnut Pentti Toivola jäi neljällä maalillaan jaetulle kolmannelle sijalle yhdessä Reino Vaiston kanssa. Toivola vaihtoikin kauden päätteeksi joukkuetta ja siirtyi paikallisvastustajaan Sisuun.
Heikon talouden seurauksena SePS meni bingohallinsa mukana konkurssiin ja sen tilalle perustettiin Seinäjoen Sepsit ry. nimellä toimiva yhdistys ja edustusjoukkueen nimeksi vaihtui Sepsi-78. Kaudella 1978 seura oli kolmas I-divisioonassa kuten toiseksi korkeimman sarjatason nimi silloin kuului. Sepsi-78:lla oli edellisvuoden cupin finaalipaikan ansiosta mahdollisuus päästä Euroopan kentille kaudeksi 1978–1979; Suomen Cupin voittanut Haka sai Suomen mestaruutensa ansiosta paikan Mestarien cupiin, joten Cup-voittajien cupin paikka kuului finaalin hävinneelle seuralle. SePS oli kuitenkin mennyt konkurssiin, eikä Sepsi-78:aa ollut vielä ehditty perustaa ennen maaliskuuta, jolloin euroturnaukseen olisi pitänyt ilmoittautua. Näin ollen Seinäjoella ei oltu milloinkaan pelattu eurocupien otteluita ennen 2010-lukua ja SJK:n menestyskautta. SePS:n ja Sepsi-78:n päävalmentajana ainakin kaudet 1970–1978 toimi Kalle Jaskari.