Suojelupoliisi (lyhenne Supo, SUPO tai supo, aiemmin epävirallisesti Suopo; , kansainvälisissä yhteyksissä Finnish Security and Intelligence Service) on Suomen valtion kansallisesta turvallisuudesta vastaava sisäministeriön alainen turvallisuus- ja tiedustelupalvelu. Supon tehtävänä on ennaltaehkäistä ja torjua vakavimpia kansallisen turvallisuuden uhkia, kuten terrorismia tai vakoilua.
Suojelupoliisin päällikkönä on toiminut huhtikuusta 2024 lähtien Juha Martelius. Supolla on kaksi apulaispäällikköä: Jonna Turunen ja Teemu Turunen, jotka molemmat nimitettiin tehtäviinsä kesällä 2021. Jonna Turunen on tehnyt pitkän uran poliisissa. Teemu Turunen on taustaltaan diplomaatti, ja hän toimi Supon virkaa tekevänä päällikkönä vuonna 2024.
Suojelupoliisin virallinen lyhenne on aina ollut Supo. Virastossa aiemmin vallinneen salaamisen kulttuurin johdosta asiaa ei kuitenkaan kerrottu julkisuuteen, joten lyhenne Suopo vakiintui käyttöön viranomaistahojen ulkopuolella.Kimmo Rentola: Suojelupoliisi kylmässä sodassa 1949–1991 teoksessa Simola 2009, s. 76.
Suojelupoliisi ja sen edeltäjät (jo ennen itsenäisyyttä) toimivat Helsingin Ratakadulla. Keväällä 2023 suojelupoliisi muutti vanhentuneesta päämajastaan väistötiloihin Katajanokan Meripajaan. Uusi päämaja valmistui 2024 Kaartin kortteliin osoitteeseen Kaartinkuja 3 jonne suojelupoliisi muutti pysyvästi vuonna 2025.
Vuonna 2024 Supolla työskenteli 584 henkilöä ja Supon vuosibudjetti oli 64,7 miljoonaa euroa. Valtiolla oli aiemmin Kansallisen turvallisuuden yksikkö, joka vastasi suojelupoliisin toiminnan ohjaamisesta, mutta vuoden 2026 alusta toimintaa ohjataan sisäministeriön kansliapäällikön alaisuudessa.
Historia Etsivä keskuspoliisi (EK)
Suojelupoliisin edeltäjä, Valtiollinen poliisi eli Valpo, sai alkunsa valkoisten kesällä 1918 perustamasta yleisesikunnan Osasto III:sta, jonka tehtävänä oli sotilaallinen tiedustelu ja sisäisestä turvallisuudesta vastaaminen.Lackman, Matti 2009: Ensimmäisen tasavallan turvallisuuspoliisi 1918-1944, s. 201, teoksessa: Simola, Matti (toim.) Ratakatu 12: Suojelupoliisi 1949-2009 Vuoden 1919 alusta sisäisen tiedustelun tehtävää hoitanut yleisesikunnan passiosasto siirtyi sisäministeriön alaisuuteen. Organisaation uudistuksia jatkettiin kesällä 1919 perustamalla Etsivä keskuspoliisi (EK), joka vakinaistettiin vuoden 1927 lopulla. Joulukuussa 1937 annetulla asetuksella yksikön nimeksi muutettiin Valtiollinen poliisi. Yksikön pitkäaikaisin päällikkö oli Esko Riekki vuosina 1923–1938.Pekka Nevalainen: Etsivän keskuspoliisin ja valtiollisen poliisin aineisto henkilöhistorian lähteenä
Etsivän keskuspoliisin henkilöstö kutsui ironisesti yksikköään ohranaksi (, ’suoja’, ’vartio’). Tuota nimeä oli aikaisemmin käytetty Venäjän keisarikunnan aikaisesta salaisesta poliisista (, ’suojelusosasto’). Nimitys levisi myös talon ulkopuolelle, ja erityisesti vasemmistolaiset poliitikot ja lehtimiehet käyttivät samaa nimitystä myös EK:n seuraajasta, Valtiollisesta poliisista (Valpo I).
Valpo I
Kansallissosialistien noustua valtaan Saksassa Valpon johto solmi henkilökohtaiset suhteet Schutzstaffelin (SS) ja Saksan turvallisuuspoliisin Gestapon uusiin johtohenkilöihin. Jatkosodan aikana Valpo teki yhteistyötä Saksan Sicherheitsdienst-turvallisuuspalvelun (SD) Einsatzkommando Finnland -erityisyksikön kanssa asettaen vuosina 1941–1942 sen käyttöön 12-miehisen sotavankien kuulustelijoista ja tulkeista koostuvan komennuskunnan. Valpon johto ja komennuskunta olivat tietoisia siitä, että saksalaisten sotavankeja teloitettiin kuulustelutulosten perusteella, ja yksittäisissä tapauksissa Valpon henkilökuntaa osallistui itse teloituksiin.
1. helmikuuta 1938 lähtien Valpon päällikkönä toimi Paavo Säippä, kunnes 1. helmikuuta 1941 hänen tilalleen asetettiin saksalaismieliseksi tunnettu Arno Anthoni. Valtioneuvoston määräyksellä 15. heinäkuuta 1941 Valpo alistettiin Päämajan käskyvaltaan ”sodan loppuun asti”. Saksan tappio Stalingradin piirityksessä talvella 1943 heikensi saksalaismielisten asemaa hallinnossa, jolloin eräiden muidenkin virkamiesvaihdosten mukana Anthoni korvattiin Paavo Kastarilla 29. helmikuuta 1944.Jukka Lindqvist, väitösk. Kuolemaan tuomitut, 1999, s. 160–161, Yle: Väitös: Valpo osallistui juutalaisten surmaamiseen, viitattu 19.9.2008 ja Helsingin Sanomat: Väitös: Valpo surmasi jatkosodassa saksalaisten rinnalla, viitattu 19 syyskuuta 2008 Valpossa toiminnasta jätettiin tarkoituksellisesti asiakirjat laatimatta.
Valpo II, punainen Valpo
Vuosina 1944–1949 erityisesti Otto Brusiinin päällikköaikana erotettiin Valposta paljon aiempaa henkilökuntaa, jotka korvattiin kommunisteilla ja muilla neuvostomielisillä. Joka kymmenes henkilökuntaan kuuluva oli saanut tuomion joko maan- tai valtiopetoksesta. Brusiinin päällikköaikana palvelukseen otettiin myös lähes 80 henkilöä, joilla oli takanaan rikoksista saatu vankeustuomio. Kautta kutsuttiin yleisesti Punaiseksi Valpoksi, virallisemmin Valpo II tai Uusi Valpo. Punaisen Valpon syntyyn vaikutti valvontakomission ja kommunistisen sisäministerin Yrjö Leinon lisäksi asekätkentäjutun paljastuminen. Sosiaalidemokraattisen hallituksen noustua valtaan Valpo II hajotettiin vuonna 1948.
Supo pienoiskuva|Suojelupoliisin entinen päämaja Ratakadun ja Fredkinkadun kulmassa pienoiskuva|Ratakatu 12:n sisäpiha vuonna 1957. Tilanne Valpossa alkoi rauhoittua Erkki Tuomisen tullessa päälliköksi ja Risto Höltän apulaispäälliköksi tammikuussa 1948, vakinaisiksi maaliskuussa 1948. Heti SKDL:n vaalitappion jälkeen alettiin valmistella Valpon lakkauttamista ja henkilöstöltään huomattavasti pienemmän suojelupoliisin (Supo) perustamista vuoden 1949 alusta.Suojelupoliisin historia
Suojelupoliisi siirtyi poliisihallinnon alaisuudesta sisäministeriön alaisuuteen vuoden 2016 alusta.
Supon ja sen edeltäjien arkiston julkisuutta säätelee laki. Lain mukaan kaikki yli 60 vuotta vanhat asiakirjat ovat julkisia ja niihin voi tutustua kansallisarkistossa. Tapauskohtaisesti salausta voidaan jatkaa 75 vuoteen asti.
Tehtävät ja toiminta Suojelupoliisi tuottaa tiedustelutietoa Suomen valtiojohdolle vakavista kansallisen turvallisuuden uhkista ja ilmiöistä. Valtiojohdon lisäksi tietoa tuotetaan muille viranomaisille, yrityksille, yhteisöille ja kansalaisille.
Terrorismintorjunta on Supon keskeinen tehtävä. Supon tuottaa ennakoivaa tiedustelutietoa terrorismiin kytkeytyvistä ilmiöistä, jotta ne eivät kehittyisi nykyistä vakavammiksi. Supo pyrkii myös paljastamaan terroristista toimintaa operaatioillaan sekä vaihtamalla tietoa muiden viranomaisten ja kansainvälisten kumppaneiden kanssa. Keväällä 2021 Supo arvioi, että suurimman terrorismin uhkan Suomessa muodostavat äärioikeistolaista tai radikaali-islamistista ideologiaa kannattavat yksittäiset toimijat tai pienryhmät.
Vastatiedustelu kuuluu Supon perinteisiin tehtäviin. Supon vastatiedustelu torjuu vieraiden valtioiden vakoilua ja vaikuttamisyrityksiä Suomessa. Suomessa on väkilukuun nähden paljon ulkomaiden tiedustelu-upseereja. Suomi kiinnostaa tiedustelullisesti erityisesti Venäjää ja Kiinaa.
Kybervakoilu on noussut yhä merkittävämmäksi uhkaksi perinteisen henkilötiedustelun rinnalle. Esimerkiksi keväällä 2021 Supo ilmoitti tunnistaneensa eduskuntaan kohdistuneen kybervakoiluoperaation, jossa yritettiin tunkeutua eduskunnan tietojärjestelmiin. Supon mukaan kyseessä oli niin sanottu APT31-operaatio.
Supo on kasvattanut rooliaan myös Suomelle tärkeän infrastruktuurin turvaamisessa.
Supo tekee turvallisuusselvityksiä sekä henkilöistä että yrityksistä. Supon vastuulla ovat kaikki Suomessa tehtävät turvallisuusselvitykset lukuun ottamatta puolustushallinnon turvallisuusselvityksiä. Turvallisuusselvityksiä tehdään ihmisistä, jotka käsittelevät työssään kansallisen turvallisuuden kannalta tärkeää tai salassa pidettävää tietoa. Vuonna 2020 Supo teki yli 88 000 turvallisuusselvitystä.
Marraskuussa 2020 suojelupoliisi teetti kyselytutkimuksen suomalaisten käsityksistä suojelupoliisin toiminnasta. Kyselyn mukaan 91 prosenttia täysi-ikäisistä suomalaisista luotti suojelupoliisiin joko paljon (50 %) tai melko paljon (41 %). Viisi prosenttia 1 005 haastatellusta ei luottanut suojelupoliisiin kovinkaan paljon tai ollenkaan.
Suojelupoliisin rakenne Suojelupoliisin organisaatio uudistui kesäkuussa 2019, kun uudet tiedustelulait astuivat voimaan. Organisaatio jaettiin uudistuksessa yhdeksään yksikköön. Vanhoja yksiköitä ovat terrorismintorjunta, vastatiedustelu, sisäiset palvelut, alueyksikkö, turvallisuusselvitykset ja tiedonhankinta. Uudistuksessa toimintansa aloitti kolme uutta yksikköä, jotka ovat esikunta, tiedustelu ja digitaaliset palvelut.
Pääkaupunkiseudun ulkopuolella Supolla on kahdeksan aluetoimistoa. Ne sijaitsevat Joensuussa, Kuopiossa, Lappeenrannassa, Oulussa, Rovaniemellä, Tampereella, Turussa ja Vaasassa.
Henkilöstö ja budjetti + Suojelupoliisin budjetti Vuosi Budjetti Lähde201118 milj. € 2012 18 milj. € 2013 18 milj. € 2014 20 milj. € 2015 21 milj. € 2016 28 milj. € 2017 35 milj. € 2018 36 milj. € 2019 51 milj. € 2020 51 milj. € 202156 milj. €202264 milj. €
Vuonna 2020 suojelupoliisissa työskenteli 505 henkilöä. Supon henkilöstön keski-ikä on 42,3 vuotta. Työntekijöistä 41 prosenttia on naisia ja 59 prosenttia miehiä. Poliisien lisäksi Supossa työskentelee esimerkiksi analyytikkoja, tietotekniikan asiantuntijoita ja kielenkääntäjiä. Tietotekniset tehtävät liittyvät esimerkiksi erilaisten järjestelmien, tietoturvan ja tietoverkkojen kehittämiseen ja ylläpitoon. Niiden joukossa on myös operatiivisia tehtäviä.
Henkilöstöstä 48 prosenttia on poliisikoulutuksen saaneita ja muuta henkilöstöä 52 prosenttia. Muusta henkilöstöstä noin puolet on erityisasiantuntija- ja asiantuntijatehtävissä sekä toinen puoli ammatti-, toimisto- ja tukitehtävissä. Kaikki suojelupoliisissa vakinaisesti työskentelevät ovat virkamiehiä ja kaikkiin Supon virkoihin vaaditaan Suomen kansalaisuus. Korkeakoulututkinnon on suorittanut noin kolmasosa henkilöstöstä.Supon esite , Supo.fi
Suojelupoliisin päälliköt Armas Alhava (1949–1972) Arvo Pentti (1972–1978) Seppo Tiitinen (1978–1990) Eero Kekomäki (1990–1996) Seppo Nevala (1996–2007) Ilkka Salmi (2007–2015) Antti Pelttari (2016–2024) Teemu Turunen (vt.) (2024) Juha Martelius (2024–)
Suojelupoliisin päällikön virka oli vuonna 2007 ensimmäistä kertaa avoimessa haussa. Hakijoita oli yli 20. Valtaosa hakijoista oli arvostettuja poliisin tai oikeuslaitoksen edustajia. Valtioneuvosto kuitenkin nimitti 1. marraskuuta 2007 sisäministeri Anne Holmlundin (kok.) erityisavustajan, varatuomari Ilkka Salmen (kok.) turvallisuuspoliisin uudeksi päälliköksi. Salmi on kotoisin Turusta ja hän oli aloittanut työskentelynsä Supossa ylitarkastajana vastavakoiluyksikössä vuonna 2002.Helsingin Sanomat 1.11.2007
Vuodesta 2011 alkaen 15. helmikuuta 2015 asti Supon väliaikainen päällikkö oli Antti Pelttari Ilkka Salmen sijaisena.Tuomo Pietiläinen, Supon johtaja: Suomalaisille ei terrorikoulutusta, Helsingin Sanomat 4.5.2011, sivu A 7 Pelttari nimitettiin vuonna 2016 jatkamaan tehtävässään, tällä kertaa vakituisena päällikönä. Tammikuussa 2021 Pelttari nimitettiin Supon päälliköksi myös seuraavan viisivuotiskauden ajaksi eli helmikuun 2026 loppuun asti. Pelttari siirtyi eduskunnan pääsihteeriksi vuonna 2024 ja vt. päällikkönä aloitti Teemu Turunen. Maaliskuussa 2024 uudeksi päälliköksi nimettiin sisäministeri Mari Rantasen valtiosihteeri, valtiotieteiden tohtori Juha Martelius.
Valvonta Suojelupoliisin valvontaa uudistettiin vuonna 2019, kun tiedustelulait astuivat voimaan. Tässä yhteydessä perustettiin tiedusteluvalvontavaltuutetun virka. Tiedusteluvalvontavaltuutettu on itsenäinen ja riippumaton viranomainen, joka valvoo siviili- ja sotilastiedustelun laillisuutta sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista tiedustelutoiminnassa. Vuodesta 2019 lähtien valtuutettuna on toiminut Kimmo Hakonen.
Tiedusteluvalvontavaltuutetulla on rajaton pääsy Supon tietoihin ja tiloihin.