Jerusalemin piiritys tapahtui vuonna 70 ensimmäisen juutalaissodan aikana, kun Tituksen johtama Rooman armeija valtasi Jerusalemin lähes viiden kuukauden piirityksen jälkeen.
Kaupunki ryöstettiin valtauksen jälkeen, ja roomalaiset polttivat Jerusalemin toisen temppelin, jonka mukana tuhoutuivat juutalaisten arvokkaat sukuluettelot. Lähes koko kaupunki hävitettiin, ja ainoastaan Herodeksen palatsin tornit ja osa länsimuuria säästyivät. Juutalaisia surmattiin valtava määrä: Josefuksen mukaan surmansa saaneita oli noin 1,1 miljoonaa ja vankeja otettiin 97 000,Josefus 6. s. 560 mutta nykyisin näitä lukuja pidetään yliarvioituina. Valloitus oli ankara, osaksi juutalaisten peräänantamattomuuden vuoksi.
Ensimmäinen juutalaissota päättyi kolme vuotta myöhemmin, kun roomalaiset valtasivat Masadan linnoituksen piirityksen jälkeen.
Taustaa
Roomalaiset valtasivat Juudean kuningas Herodeksen kuoleman jälkeen vuonna 4 eaa., ja vuonna 6 jaa. keisari Augustus teki Juudeasta Rooman provinssin, mutta maakunta pysyi rauhattomana.Otavan suuri maailmanhistoria s. 202 Juutalaisten keskuudessa syttyi satunnaisia pienempiä kansannousuja, kunnes tilanne purkautui vuonna 66 jaa., kun Jerusalemin temppeli kieltäytyi maksamasta Juudean prokuraattori Gessius Floruksen asettamaa suurta sakkoa. Florus tuli henkilökohtaisesti Jerusalemiin, mutta kun juutalaiset edelleen kieltäytyivät maksamasta, hän käski surmata 3 600 kaupunkilaista. Tämän jälkeen seloottien johtama kapina levisi nopeasti koko Palestiinaan, ja kapinalliset valtasivat useita roomalaisten miehittämiä linnoituksia.Kohn s. 237–238
Kukistaakseen kansannousun nopeasti Syrian legaatti Gaius Cestius Gallus marssitti armeijansa Jerusalemiin, sillä usein pelkkä legioonalaisten saapuminen paikalle tukahdutti kapinan. Galluksen joukkojen ytimenä oli Legio XII Fulminata, jota oli vajaavahvuutensa takia vahvistettu Legio III Gallicasta, VI Ferratasta ja X Fretensistä. Armeija oli kuitenkin huonosti koulutettu, eikä miehillä ollut juuri taistelukokemusta.Goldsworthy s. 353, 355, Josefus, 2. 499–555, Eusebiuksen kirkkohistoria, III, 5:3
Roomalaiset tekivät rynnäkön temppelin valtaamiseksi, mutta juutalaiset torjuivat sen ja lähtivät takaa-ajoon. He aiheuttivat roomalaisille merkittäviä tappioita näiden vetäytyessä Bezethan esikaupungin lävitse. Roomalaiset menettivät 5 780 sotilasta sekä koko piirityskalustonsa ja kuormastonsa. Lisäksi Legio XII Fulminata menetti kaikki kotkansa, mitä pidettiin suurena häpeänä, sillä legioonan kotkia kunnioitettiin suuresti.
Kaupungissa asuneet kristityt pitivät roomalaisten vetäytymistä Jeesuksen ennustamana varoitusmerkkinä, ja monet pakenivat Peraiaan.
Roomalaiset aloittivat uuden yrityksen kapinan kukistamiseksi Galileasta, jossa ensimmäiseksi vallattiin tärkeä Jotapatan linnoitus. Roomalaiset etenivät etelään rankaisten useita kapinalliskaupunkeja ja saapuivat lopulta pääsiäisen aikaan vuonna 70 kenraali Tituksen johdolla Jerusalemin edustalle, edellistä kertaa huomattavasti vahvempina.
Vuonna 69 keisari Vitellius ja hänen miehensä surmattiin Roomassa ja uudeksi keisariksi nousi Titus Flavius Vespasianus, joka päätti vallantavoittelijoiden välisen sisällissodan, neljän keisarin vuoden. Vespasianus jätti juutalaisten kapinan kukistamisen pojalleen, jonka nimi oli myös Titus Flavius Vespasianus.Josefus 4. s. 420–422
Jerusalem
left|thumb|Jerusalemin kartta ensimmäisellä vuosisadalla. 300px|thumb| Jerusalemin toisen temppelin ja sitä ympäröivien muurien ja rakennusten pienoismalli. Noustuaan valtaan vuonna 37 eaa. Juudean kuningas Herodes Suuri oli rakennuttanut temppeleitä, muureja ja palatseja, ja hänen jälkeläisensä olivat jatkaneet hänen työtään. Vuonna 19 eaa. Herodes oli määrännyt Jerusalemin toisen temppelin laajennettavaksi, ja työn valmistuttua se nimettiin Herodeksen temppeliksi.
Jerusalemin kaupungin suojana oli vahvoja linnakkeita, jotka olivat osaksi rakennettuja, osaksi luonnon muovaamia. Kaupunki sijaitsi kahdella kukkulalla, joista lännessä oleva oli itäistä paljon korkeampi. Herodeksen käsialaa oli myös Antonia-linnake, joka oli rakennettu Herodeksen temppelin koilliskulmaan. Makkabealaisten juutalainen pappis- ja hallitsijasuku rakennutti hallintokautenaan uuden kaupunginosan Jerusalemin länsipuolelle ja toisen muurin suojaamaan sitä. Uuteen kaupunginosaan rakennettiin muun muassa Herodeksen palatsi ja kolme tornia, jotka oli nimetty kuninkaan perheenjäsenten mukaan.Goldsworthy s. 359, Josefus 5. 136–247 15.
Josefuksen mukaan Antonia-linnake oli rakennettu 20–30 metriä korkealle kalliolle ja siinä oli neljä tornia, joista voitiin helposti tarkkailla kaupunkia.Josefus 5. s. 456–457
Vuonna 66 alettiin laajentaa esikaupunkia, jossa oli paljon asuintaloja, ja sen suojaksi rakennettiin sodan alkaessa kolmas muuri. Tämä muuri oli linnoitusrakennelmista heikoin.
Komentajat Titus
Keisari Nerolle juutalaisten menestys oli iso ongelma, ja seuraavaksi hän lähetti Titus Flavius Vespasianuksen kukistamaan kapinaa. Nero kuoli kesäkuussa 68, mikä antoi Vespasianukselle mahdollisuuden nousta keisariksi. Kesällä 69 hän lähtikin Roomaan tavoittelemaan keisarin asemaa. Kapinan kukistamisen hän jätti poikansa Titus Flavius Vespasianuksen vastuulle.
Titus oli vuodesta 67 ollut isänsä mukana Juudean kapinan kukistamiseksi tehdyllä sotaretkellä ja johtanut Legio XV Apollinarista, mutta hänellä ei ollut vielä paljoakaan kokemusta sodankäynnistä. Hänen tärkein ominaisuutensa olikin, että Vespasianus saattoi luottaa häneen. Tituksen lähimpänä avustajana oli kokenut Tiberius Julius Alexander, alkujaan Aleksandrian juutalainen, joka oli palvellut Juudean prokuraattorina ja Egyptin prefektinä.
Juutalaiskapinalliset Ennen roomalaisten tuloa juutalaiset olivat keskenään hyvin erimielisiä. Jerusalemin joukkojen komentajat Simon Bar Giora ja Eleazar ben Simon sotivat Giskalan Johannesta vastaan jatkuvasti, ja sodan tuloksena suurin osa viljavarastoista poltettiin, mikä osoittautui kohtalokkaaksi piirityksen loppuvaiheessa. Piirityksen alkaessa juutalaiset päättivät sopia riitansa ja taistella yhteistä vihollista vastaan. He eivät kuitenkaan luottaneet suuresti toisiinsa, mikä haittasi sotatoimia.Josefus 5. s. 424–428
Simon bar Giora oli kotoisin Gerasasta. Röyhkeytensä vuoksi hänet karkotettiin Akrabateneen toparkiasta, jonka jälkeen hän liittyi Masadan linnoituksen rosvoihin, joiden kanssa hän päätyi ryöstelemään ja hävittämään Juudeaa. Hän taisteli myös selootteja vastaan ja ajoi pakenevia ihmisiä takaa aina Jerusalemiin asti, jossa hän kohtasi seloottien johtajan Johanneksen. Yhdessä Eleazar ben Simonin kanssa he taistelivat jatkuvasti selootteja vastaan, kunnes päättivät lopulta yhdistää voimansa roomalaisten hyökättyä kaupunkiin.
Eleazar ben Simon väijytti joukkoineen vuonna 66 legaatti Galluksen johtaman Legio XII Fulminatan, joka oli palaamassa epäonnistuneesta Jerusalemin piirityksestä.
Josephuksen mukaan Johannes oli kotoisin Giskalasta ja toimi seloottien johtajana, joiden kanssa hän ryösteli Galileaa ja Juudeaa.
Joukot Rooman armeija
Tituksen armeijan päävoiman muodostivat legioonat Legio V Macedonica, Legio X Fretensis, Legio XII Fulminata ja Legio XV Apollinaris, joista erityisesti XII Fulminata oli valmis kostamaan aikaisemman häpeänsä. Kaikki legioonat olivat vuosikausien sotimisen takia vajaavahvuisia, joten lisää miehiä oli otettu Egyptissä ja Syyriassa olleista legioonista.Goldsworthy s. 358, Josefus 5. 44 Egyptistä saapuneiden joukkojen komentaja oli prefekti Fronto Haterius. Näiltä joukoilta puuttui taistelukokemusta, mutta ne menestyivät silti hyvin. Lisäksi joukkojen tukena oli kahdeksan alaa auxilia-joukkojen ratsuväkeä ja sotilaita. Myös alueen muut kuninkaat olivat antaneet roomalaisten käyttöön joukkoja.Goldsworthy, s. 358, Josefus 5. 40–46
Jokaisella roomalaisella joukko-osastolla oli 60 skorpionia, varsijousta muistuttavaa heittoasetta, joilla voitiin ampua kiviä tai nuolia yli 400 metriin asti, ja kymmenen isompaa ballistaa, joilla voitiin ampua isoja kiviä.Goldsworthy s. 365, Josefus 3. 245–7
Juutalaiskapinalliset Piiritetyn Jerusalemin asukkaiden ja sotilaiden määrää on hyvin vaikea arvioida. Josefuksen mukaan kaupungissa olisi ollut miljoona asukastaGoldsworthy s. 359, Josefus 6. 420–434 ja Tacituksen mukaan 600 000. Todennäköisesti nämä arviot ovat liioiteltuja, ja asukkaita oli paljon vähemmän.
Josefuksen mukaan kaupungissa oli 10 000 miestä Simonin komennossa ja 5 000 idumealaista liittolaista. Johanneksella oli komennossaan 8 400 seloottia.Goldsworthy s. 360, Josefus 5. 248–250
Piiritys 400px|thumb|left|David Roberts Jerusalemin piiritys ja hävitys, 1850 Ensimmäiset taistelukosketukset Roomalaiset lähestyivät Jerusalemia lännestä päin, paitsi Legio X Fretensis, joka tuli idästä. Tämä Aulus Larcius Lepidus Sulpicianuksen komentama legioona oli lähtenyt suoraan entisestä tukikohdastaan Jerikosta liittyäkseen Tituksen armeijaan. Tituksen armeijan marssirivistö kulki varovasti valmiina ryhmittymään taistelumuotoon, jos sitä vastaan hyökättäisiin.Goldsworthy s. 360, Josefus 5. 47–51
Roomalaisten lähestyessä kaupunkia Titus kokosi 600 miehen ratsuväki- ja tiedusteluosaston. Se eteni kuitenkin varomattomasti liian lähelle kaupunginmuuria, jolloin muurin suojasta hyökkäsi yllättäen juutalaiskapinallisia ja osa ratsumiehistä kääntyi pakoon. Titus joutui vähäksi aikaa piiritykseen, mutta pääsi lopulta joitakin tappioita kärsineen osastonsa kanssa perääntymään.Goldsworthy s. 362, Josefus 5. 52–66
Seuraavana päivänä Rooman armeija liittolaisineen leiriytyi Scopusvuorelle puolentoista kilometrin päähän Jerusalemista. Legio X Fretensis saapui myös paikalle ja alkoi pystyttää leiriä kaupungin itäpuolelle Öljymäelle. Kapinalliset huomasivat, että tämä legioona oli kauempana pääjoukosta, ja päättivät hyökätä sitä vastaan. Kidronin laakson yli tehty hyökkäys yllätti täysin legioonalaiset, ja osa heistä kääntyi pakoon, vaikka upseerit yrittivät estää. Huomatessaan tämän Titus ryntäsi ratsuväkensä kanssa avuksi. Tituksen nähdessään monet sotilaat saivat taistelutahtonsa takaisin ja ryhtyivät puolustukseen. Juutalaiskapinallisten oli vaikea taistella ratsuväkeä vastaan, joten he perääntyivät roomalaisten vastahyökkäyksessä ja heidät ajettiin takaisin laakson poikki. Hyökkäys pysähtyi Kidronin purolle, ja tilanne rauhoittui.Goldsworthy s. 362–363, Josefus 5. 86–7
Muutaman tunnin kuluttua Titus katsoi vaaran olevan ohi ja kutsui joukkonsa takaisin. Juutalaiset kuitenkin huomasivat tämän, ryntäsivät ulos portista ja hyökkäsivät uudelleen roomalaisten kimppuun.
Jälleen osa sotilaista joutui pakokauhun valtaan ja pakeni. Titus pysyi kuitenkin muutamien miesten kanssa paikallaan ja teki epätoivoisia rynnäköitä. Jonkin ajan kuluttua paikalle saapui lisää roomalaisia, ja kapinallisten hyökkäys torjuttiin. Seuraavina päivinä sattui muutamia pienimuotoisia yhteenottoja.Goldsworthy s. 363, Josefus 5. 67–97
Titus tajusi, että juutalaiskapinalliset hyökkäsivät jokaisen roomalaisen sotajoukon kimppuun, jonka arvelivat pystyvänsä voittamaan. Hän käski Scopusvuorella olevien joukkojensa siirtää leiri lähemmäksi kaupunkia. Nuo kolme legioonaa järjestettiin kahteen leiriin alle kilometrin päähän kaupunginmuureilta.Goldsworthy s. 364, Josefus 5. 98–135 Legioonalaiset alkoivat hakata puita lähiympäristöstä ja rakentaa piiritysmuureja, -ramppeja ja -torneja. Juutalaiset yrittivät kaiken tavoin häiritä heitä ja ampuivat kiviä sotasaaliiksi saamillaan skorpioneilla ja ballistoilla. Ne eivät kuitenkaan aiheuttaneet merkittäviä tappioita, ja roomalaiset vastasivat usein tuleen omilla heittokoneillaan. thumb|300px|Edward Poynter, Katapultti, 1868. Roomalaiset ovat hyvinkin voineet käyttää samanlaisia ballistoja Jerusalemin piirityksessä.
Jerusalemin uloin muuri murretaan